Lääkevapaa?

Mikä sitten luokitellaan keskivaikeaksi?!...Kuvaile hieman panikointiasi, koska ne tulee, miksi ja missä yleensä? Ja minkälaisena? Kauanko kestänyt?

Itse olen 3 vuotta kärsinyt paniikista ja ilman lääkkeitä ollaan selvitty hyvin! Nyt elämä on melkein normaalia :)

Kysyn mieheni puolesta, jolla on kyseinen diagnoosi. Ei ole oikein avoimesti kertonut tuntemuksistaan, joten en osaa vastata kysymyksiisi. Mietin itse vain, että onko toivoa paremmasta.

On toivoa! Tämä ei ole mikään kuolemanvakava sairaus :) Itse parannuin paniikista 3 vuodessa ja kukaan läheisistäni ei edelleenkään tiedä koko sairaudestani! Olihan se yhtä tuskaa välillä, mutta jos on taistelutahtoa tätä paniikkia vastaan niin siitä pääsee yli. Pitää vain ensin kohdata ne asiat joissa paniikki tulee. Minä esim. en uskaltanut jäädä kotiin yksin sillä pelkäsin, että mitäs jos kaadun, pyörryn ja sitten kuolen?! Kukaan ei tiennyt ajatuksistani... Sitten muutin pois kotoa poikakaverilleni ja tulin huomaamaan, että olin paljon yksin kotona, kun mieheni teki pitkää päivää töissä. Joka kerta ahdisti, kurkkua puristi, huoneet pyörivät jne! Mutta jos en olisi pakottanut itseäni rauhoittumaan ja ajattelemaan, että kaikki on hei ihan hyvin ja miljoonat ihmiset ovat yksin kotona ja se on normaalia niin en olisi tässä ja nyt. Minä en enään yhtään panikoi kotona olemista yksin :)