Olettekos koskaan pohtineet ihmisen matelijanaivojen merkitystä maagisessa praktiikassa? Olen ollut huomaavinani, että tehokkaimmat menetelmät aktivoivat aivojen kaikkein vanhimpia (matelija-) kerroksia, kun taas vähäarvoiset tekniikat jäävät lopulta joksikin aivokuoren intellektuaaliseksi ummetukseksi. Lisäksi tähän kaikki käärme-, lohikäärme- ja matelijasymboliikka jota uskonnot ovat pullollaan, niin meillä on keissi.
Kuinka käsitellä matelijanaivoja? Mitkä ovat kehityshistoriamme edut ja haitat? Kuinka tulisi toimia, jos haluaa optimoida matelijanaivojensa käytön?
Oma teoriani on, että kaikki käytettävissä oleva voima tulee vanhimmisa kehityshistoriallisista kerroksista, kuten kalan ja matelijan -osista, jotka edelleen elävät sisällämme. Niin hyvässä kuin pahassa, tämä on osa inhimillisyyttä.
Ällistyttävän moni maaginen tekniikka ei vaikuta lainkaan niin omituiselta, kun sitä tarkastelee tällaisesta kehityshistoriallisesta perspektiivistä. Magia vaatii latautuneen ja väkevän tilan, jossa aivojen älykkäimmät pintakerrokset eivät niinkään dominoi, vaan paljon muinaisemmat ja siksi väkevämmät rakenteet hallitsevat. Vuoroin vieraissa käydään ja niinedelleen. Onko moderni ihminen kaikkien telkkareiden ja kännyköiden keskellä unohtanut, kuinka päästään primitiiviseen tilaan silloin kun sitä sitä tarvitaan?
Kuinka käsitellä matelijanaivoja? Mitkä ovat kehityshistoriamme edut ja haitat? Kuinka tulisi toimia, jos haluaa optimoida matelijanaivojensa käytön?
Oma teoriani on, että kaikki käytettävissä oleva voima tulee vanhimmisa kehityshistoriallisista kerroksista, kuten kalan ja matelijan -osista, jotka edelleen elävät sisällämme. Niin hyvässä kuin pahassa, tämä on osa inhimillisyyttä.
Ällistyttävän moni maaginen tekniikka ei vaikuta lainkaan niin omituiselta, kun sitä tarkastelee tällaisesta kehityshistoriallisesta perspektiivistä. Magia vaatii latautuneen ja väkevän tilan, jossa aivojen älykkäimmät pintakerrokset eivät niinkään dominoi, vaan paljon muinaisemmat ja siksi väkevämmät rakenteet hallitsevat. Vuoroin vieraissa käydään ja niinedelleen. Onko moderni ihminen kaikkien telkkareiden ja kännyköiden keskellä unohtanut, kuinka päästään primitiiviseen tilaan silloin kun sitä sitä tarvitaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pääkalloja rivi. Torahampaisia jumalia. Nyljettyjä jumalia.
Luuranko löytyy niin ihmiseltä kuin matelijaltakin. Luuranko on jotain perustavaa... Luuranko yhdistää elämän ja kuoleman. Ehyenä ja liikkuvana se edustaa elämää, paikoillaan maatessaan se on merkki siitä että kuolema on kohdannut ja elämä paennut.
Luuranko on siemen.
Jos raajat hävitetään, jää pääkallo ja selkäranka. Jää käärme.
Kauhulla mässäilemään pysähtyminen ei johda mihinkään, mutta kauhu on kynnys. Sen ylitettyään löytää voiman.
Joillekin jumalat hymyävät lempeästi, toisille sopii paremmin seurata jumalia jotka on kaltattu, karstattu, nyljetty, niitattu ja laitettu lingon läpi... ja jotka kutsuvat seuraajiaan samaan kauhuun.
Aivoteemasta innostuneena kokeilin manipuloida mantelitumakettani visualisaation keinoin. Siis sörkkiä aivojani, viisasta!
Mantelitumakkeita on kaksi, ja ne sijaitsevat etuotsalohkon takana, toinen vasemmalla ja toinen oikealla puolella, limbisessä järjestelmässä, joka katsotaan osaksi varhaisnisäkäsaivoja. Ne käsittelevät aistitietoa ja lähettävät sen eteepäin, pitkälti sensuroituna (koska tietoa olisi muuten liikaa). Mantelitumake on siis jonkinlainen aistihavaintojen suodatin. Se liittyy myös muistoihin, ja on erityisen suoraan kytköksissä hajuaistiin. Alzheimerin taudin tiedetään vaurioittavan mantelitumaketta. Englanniksi amygdala.
No, eräällä nettisivulla väitettiin että amygdalaa voi käyttää niinkuin valokatkaisijaa. Kun siitä napsauttaa, etuaivokuoreen virtaa energiaa, tuloksena älykkyyden ja onnellisuuden tunne tai joskus jopa valaistumisen tunteita, neroutta, yhteyttä maailman kanssa ja muuta hyödyllistä.
Vaikuttaa toimivan, tavallaan. Näin ensin joitakin valonvälähdyksiä syvällä aivoissani ja pääsin varsin syvään transsiin. Yöllä heräsin siihen, että aivoni käynnistyivät yskien ja putputtaen kuin jokin traktorin moottori. Vannon olleeni jo hereillä siinä vaiheessa, kun tunsin pääni tärisevän ja pomppivan tyynyllä. Moottori nopeutui tasaiseksi surinaksi, kunnes muuttui mahdottomaksi kuulla tai tuntea. Todella omituisia tuntemuksia. Mikä ihmeen roottori sieltä nyt löytyi?
Kannattaa sörkkiä aivoja?
Mielenkiintoista... Viitsitkö antaa sen nettisivun osoitteen?
Yhden teorian mukaan shamaanirummun matalataajuiset ääniaallot, jotka eivät aiheuta varsinaista kuuloaistimusta, resonoivat aivoissa theta-aaltojen kanssa (4-7 Hz). Sillä frekvenssillä aivot toimivat unennäön ja shamaanimatkojen tilassa.
Siis voitko selittää vähän tarkemmin? Voisiko matkaa tehdä kalloaan koputtelemalla? En usko ennen kuin kokeilen!
Niin, siis jo kansakoulusta tuttu tapa tehdä biisejä on koputella otsaa ja samaan aikaan resonoida suuontelolla siitä säveliä. Varsinkin "Daa-da, daa-da" -biisin läpivieminen sai aikaan kuhmun otsassa ja pyörryttävän tunteen.
Olet varmaan kuullut terapiatuolista, joka värisee infraäänialueella? Juttu perustuu siihen, että ihmiskehosta suurin osa on vettä ja infraäänet etenevät tehokkaasti nimenomaan vedessä (vrt. valaitten laulu). Infraäänet aikaansaavat näin myös resonansseja ihmiskehossa.
Värisevä tuoli on inhottavan mekanistinen kapistus, jossa itse ainakin tulin pahoinvoivaksi muutamassa kymmenessä sekunnissa. Ongelmana oli se, että mielestäni tuoli värisi ihan väärällä taajuudella! Tottakai tuollainen resonanssitaajuus täytyy olla hyvin yksilöllinen ominaisuus!
Onneksi vanhat ja viisaat eli abot keksivät noin 40 000 vuotta sitten töräytellä termiittien kovertamiin eukalyptuksen runkoihin ja tekivät merkittävän havainnon: päätä vasten tärisevä didgeridoo aiheuttaa infraäänistä värinää joka on kokonaan soittajansa hallittavissa.
Pienellä etsinnällä ja kokeilulla jokainen voi löytää juuri omaan resonanssiinsa soveltuvan pörinäputken ja muokkaamalla suuontelollaan putken soivia yläsävelsarjoja eli "dronea" on kontrolli täydellinen.
Tutustuin australialaiseen didgeridoo-opettaja Gary Thomasiin jonka kera meidän piti aikoinaan lähteä kiertämään abokyliä. Anyway, hän vaipui transsiin aina soittaessaan. Kuten totesitkin, matalat taajuudet generoivat unennnäköä. Aboriginaaleille, joille unennäöllä on aivan erityinen merkitys didgeridoo on silta tämän ja unimaailman välillä.
Jostain syystä suomi-shamaanit suhtautuvat hieman penseästi didgeridoohon. Kävimme Chrisin kanssa aiheesta taannoin hieman keskustelua, mutta jostain syystä hän koki soittimen hieman vieraaksi shamaanimatkan viitoittajaksi. Itselleni didgeridoo on huomattavasti toimivampi instrumentti shamaanimatkoihin kuin rumpu.
Ei, ei päätä koputella. Minä yksinkertaisesti visualisoin naputtelevani mantelitumaketta sormillani, mutta siis tietenkin haamusormilla. Lisäksi ajattelin, että mantelitumake on kuin valokatkaisija, josta voi napsauttaa. Kutittelin sitä myös kuvitteellisella höyhenellä. Aivot toimivat ajatuksen voimalla.
Itse jätin didgeridoot nurkkaan kun aloin harjoittamaan etelä-siperialaista kurkkulaulua. Sen mahdollisuuden noituudessa ovat vain niin paljon laajemmat, ja lisäksi soitin eli oma kurkku kulkee helpommin mukana. Taajuuksissa ei ole riippuvainen minkään kapineen mekaniikasta, ja laulaminen on erittäin mukaansatempaavaa fyysisesti. Kurkkulaulussa on koko keho mukana ja resonoi monimutkaisilla tavoilla, kun taas didgeridoossa lähinnä putki itsessään resonoi.
Olen onnistunut todentamaan, että kurkkulaulullakin on voimakkaasti unennäköä parantava vaikutus, jos sen yhdistää meditaation kanssa. Kurkkulaulu vaatii kylläkin paljon enemmän harjoittelua kuin didgen soittaminen, mutta minä olen kokenut sen ainakin tuhat kertaa hauskemmaksi.
Erittäin hienolta kuulostaa kun yksi soittaa didgeä ja toinen kurkkulaulaa. Sen rouheampaa ja alkukantaisempaa musiikkia ei oikein voi kuvitellakaan. Muutama rummun paukahdus vielä siihen, niin tajunta räjähtää.
Heh... enpä osannut tässä yhteydessä ajatella Babitsinin sisaruksia (eikös ne sitäpaitsi ole ortodokseja?).
Laulavista shamaaneista tulee kyllä ensiksi mieleen Sielun Veljet, jotka näin ja kuulin 1986 Ämmänsaaren työväentalolla kun bändi oli hurjimmassa vedossaan. Säkenöivä Voima ja Kanoottilaulu (sovitettu mustajalka- eli pikanii-intiaanien voimalaulusta) saivat kyllä koko yleisön jonkinmoiseen kevyeen transsitilaan.
Varmaan vielä paljon lähempänä alkuperäistä transsilauluperinnettä on tuvalainen Yat-Kha, joka on kai muutaman levyn äänittänyt Suomessakin.
"No, eräällä nettisivulla väitettiin että amygdalaa voi käyttää niinkuin valokatkaisijaa. Kun siitä napsauttaa, etuaivokuoreen virtaa energiaa, tuloksena älykkyyden ja onnellisuuden tunne tai joskus jopa valaistumisen tunteita, neroutta, yhteyttä maailman kanssa ja muuta hyödyllistä."
Millä nettisivulla? Minä muuten joskus löysin semmoisen nettisivun, mutta nyt en muista missä se on! Kerrohan se kuitenkin minulle, se on elintärkeää! Kerro,kiltti...kiitos.
Mielenkiintoinen synkroniteettiketju on minullakin menossa. Ennenkuin sain tietää Fanaatikon innostuksesta matelijanaivoihin heräsi uudelleen minun kiinnostukseni berserkkeihin jotka hallitsivat tuon muodonmuutoksen taidon. Olen aiemminkin tehnyt "muodonmuutosta" ja kokenut näitä tiloja, mutta nyt heräsi kiinnostus lähteä katsomaan minne asti tässä voi päästä. Mihin muuhun tämä johtaa?
Erityinen kiitos myös Rödfinnelle siitä kun jaoit kokemuksiasi liskojen kanssa.