Unohdettu isoäiti

Ei näyttänyt siltä, että tämä ihminen on koskaan pahoinpidellyt ketään.
Suomalaisten pitäisi ymmärtää, että vaikka suomessa hylätään sairaat omaiset ja terveet isovanhemmat, niin se ei ole luonnollista eikä ihmisyyden mukaista.
Joten muista maista tulevia ei pidä samaan typeryyteen pakottaa.

Miksei tätä kansallistapaa liitetty suomibrändiin: unohdamme kaikki keistä on vaivaa, me suomalaiset olemme niiin käytännöllisiä ja järkeviä.

Poika on voitu siellä niin vammauttaa, ettei omaista voida päästää katsomaan, eikä edes antaa puhelinta.
Ylilääkityksellähän vanhuksetkin saadaan sänkyyn, eivätkä ylös pääse.
Henkilökuntaa on voinut suututtaa näin osaava ihminen, kun henkilökunta ei yllä eikä viitsikään yltää samaan, se voi liittyä laitoksen sosiaaliseen kulttuuriin.
Entä jos siellä on valehoitajat.
Omaisella pitäisi olla mahdollisuus sitäkin seurata.
Lääkkeiden vähentämisvaatimus ja yhteydenpito on saattanut häiritä henkilökunnan kahvihetkiä ja tupakkataukoja, kyllähän sellainen täällä suomessa kiukuttaa.
Pitäisi vaatia poliisia tutkimaan todellinen pahoinpitelijä, mutta pienellä paikkakunnalla ei kai onnistu, kun on noudatettava suhteita.
Autistisen kuulustelussa pitäisi olla puolueeton autismin erityistuntija mukana, ei poliisin ymmärrys sellaisessa riitä.
Mummo ja lapsenlapsi yhteen vaan. Jos mummo on tapaamisella häiriöksi, niin voihan henkilökunta kertoa, miten täällä suomessa on tapana olla vierailukäynneillä, varmaan tämä mummo suostuisi uudet tavat oppimaan, kun noin paljon ikävöi ja suree. Varmasti myös lapsenlapsi suree.
Eikä muuten näyttänyt ollenkaan häirikkömummolta, vaan aivan päinvastoin.

"Poika on voitu siellä niin vammauttaa, ettei omaista voida päästää katsomaan, eikä edes antaa puhelinta."

Tässäpä siis esimerkki, mitä edunvalvonta voi saada aikaan. Aivan mahdollista tämä on myös alaikäiselle lapselle. Ennen kuin kaikki oikeusasteet on käyty läpi Euroopan Ihmisoikeustuomioistinta myöten on lapsi varmaan manipuloitu vanhempiaan vastaan eli ei halua tavata vaikka siitä olisi lainvoimainen päätös. Erään tuttavan kehitysvammaisen lapsen saama perintö yritettiin puljata kunnalle edunvalvojan toimesta, mutta valitettavasti tämä kehitysvammainen kuoli kesken prosessin. Kunta jäi nuolemaan näppejään. Voimia Violalle taistelussa ja vaaleissa (on kansanedustajaehdokas)

Hyvä kirjoitus:

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/33339-kiusaamisen-monet-kasvot

Alun tapaus on ihan hirveä!

Ensin minulla nousi kysymys, että mistä Olegin mustelmat tulivat? Tuntevatko tuon kehitysvammalaitoksen hoitajat autismia, koska käsittääkseni autisteja ei lueta varsinaisesti Suomen kehitysvammalain piiriin kuuluviksi. Siten hoitajien koulutuksessakaan ei ole käsitelty autismia kuin korkeintaan hyvin pintapuolisesti.

Tässä välillä luin netistä enemmän tapauksesta ja Vuoksen artikkelissa kerrottiin, että laitoksen hoitajilla ei ole autismista asiantuntemusta. Ymmärrän tilanteen niin, että Olegia ja hänen autismiaan tuntematon hoitaja pelästyi hänen ehkä uhkaavalta tuntuvaa käytöstään. Siitä tilanteesta mustalmat ovat tulleet ja sitä tässä on alun alkaen yritetty peitellä.

Onko hoitajilla edes yhteistä kieltä Olegin kanssa? Siis autistihan voi ymmärtää kyllä puhuttua kieltä, jos sitä puhutaan hänen äidinkielellään, vaikka ei itse puhetta kykene tuottamaankaan. Jos hoitajat eivät kykene kielelliseen kommunikointiin, ei ihme, jos väärinymmärryksiä syntyy sen lisäksi, että hoitajat eivät tunne autismia. Koska hoitajat eivät ymmärrä puhumatonta isokokoista miestä, heistä hänen käytöksensä oli varmaan käsittämätöntä ja uhkaavaa, siitä johtui liika lääkitytkin.

Ei tuo paikka ole missään tapauksessa oikea paikka Olegille, hänet on saatava sieltä pois mahdollisimman pian!

Aivan hirveää, molemmille sekä isoäidille että Olegille, mutta tällaista viranomaismielivalta Suomessa on. Samaa joutuvat kokemaan lapset lähiomaisineen huostaanoton yhteydessä, eivätkä niistä likimainkaan kaikki ole laillisin perustein tehtyjä, vaikka viranomaiset tietysti muuta väittävätkin.

Isoäiti vertasi tilannetta entiseen Neuvostoliittoon, jossa sentään kuulema sai oikaistua epäoikeudenmukaisuuksia, kun vain oli viranomaisten suhteen riittävän sitkeä. Mutta ei onnistu Suomessa. Hirveä tapaus, eikä ole mikään "harvinainen poikkeus", kuten viranomaiset varmaan yrittäisivät selittää, jos heidät pakotettaisiin muuttamaan päätöstään.

Kyllä suomalaisviranomaisilla mielikuvitusta riittää ... Että iäkäs pienikokoinen isoäiti olisi pahoinpidellyt lähes kaksimetrisen 27-vuotiaan miehen. Justiin joo.

Rautian kehitysvammalaitoksella on tosi paljon jotain salattavaa, kun tapaamisrajoitusta ei ole purettu siitä huolimatta, että rikossyytteestä luovuttiin. Aivan samoinhan menetellään huostaanottojenkin yhteydessä!

Lapsi huostaanotetaan ensin jonkin tekaistun rikosepäilyn perusteella ja vaikka oikeus päättäisi, että rikosta ei ole tapahtunut tai syyte raukeaa toteennäyttämättömänä, niin huostaanottoa ei silti pureta, vaikka rikosepäily oli alkujaan ainut syy koko huostaanotolle. Suurin toiveeni on, että koko maailma saisi tietää, mitä Suomessa tapahtuu viranomaisten ylläpitämien valhekulissien varjoissa.

Niinhän tuokin isoäiti oli luullut Venäjällä asuessaan, että Suomi on demokratia ja oikeusvaltio. Ei todellakaan ole, mutta sitä eivät ihmiset täysin usko, ennen kuin joutuvat itse näkemään.

Onkohan heillä molemmilla Suomen kansalaisuus? Jos esim. Olegilla olisi kaksoiskansalaisuus, joku Venäjän ihmisoikeusasiamies voisi olla pelastus tähänkin tapaukseen. Mutta Suomen kansalaisten on mahdoton saada apua viranomaismielivaltaa vastaan.

Viranomaismielivalta pitäisi murtaa Suomessa laajemminkin, eikä vain lastensuojelun ja kehitysvamma- sekä vanhushuollon yhteydestä.

Kun tapasin aikanaan ystäväni puhumattoman autistisen pojan ensimmäisen kerran, oli hän silloin muistaakseni 14 ja hyvin isokokoinen ikäisekseen. Olimme olleet samassa huonessa jo aika pitkään kun poika äkkiä tuli ihan luokseni, muistan miten vähän pelästyin isokokoista kaveria, mutta hän halasikin minua pitkään ja hellästi. Äitinsä vierestä tulkitsi minulle lapsensa tunteita ja eleitä, että poika piti minusta, koska olin hänen mielestään kiltti ja rauhallinen.

Ystäväni on vielä nuori ja hyvä kuntoinen, mutta hän suree myös sitä, mihin hänen lapsensa joutuu kun hän vanhenee ja heikkenee. On käsittämätöntä, että Suomea pidetään sivistysvaltiona ja aikuistenkaan kehitysvammalaitoksia ei valvota mitenkään. Autistien kohdalla on vielä se ongelma, että heitä ei lain mukaan katsota kehitysvammaisiksi, mikä rajoittaa itsenäistymistä ja kuntouttavia toimenpiteitä.

Kyllä tuossa Olegin tapauksessa on jotain tosi paljon pielessä.

Järkyttää, mutta en osaa edes neuvoa, mikä taho olisi paras auttamaan vai löytyykö sellaista tästä maasta.