Totuus tai tehtävä ja pallon nappaa sen kuka kerkeää
" Kettu makoilee luolan edustalla pureskellen lyijykynän pätkää. Mitähän sitä leikkisi tänään? Lumisotasille ei voi mennä, koska Lynett on kadottanut kurahousunsa. A:n luokse ei pääse pullaa syömään, koska A ei jouda leipomaan paikatessaan Lynettin kurahousuja. Tähyillessään kauemmas luolalta kettu vilkaisee Villan ikkunoihin, joiden takaa näkyy MääBää istuskelevan kirja nenän alla etsimässä kadonneita Skotlannin ylämaan tarinoita. Sivusilmällä se laittoi merkille haarukoita teroittelevan MeriLinnean. Ja on aivan vakuuttunut, että kabinetissa kuului jotain ähinää. Olikohan kadonnut Temppuilija taas pelaamassa pelejään kissamaisen j.o.k.u.: sen kanssa vai oliko Kööpenhaminan kapu vain nostelemassa painojaan? Sanomalehdestä se huomaa, että Carablea on riitaa haastamassa Finska42:n poliisimestarin paikasta. Kettu silmäilee laiskasti kentällä pelaavia jalkapalloilijoita; on nro 15, 20, 25 ja lukuisia muita. Mitähän noiden numeroiden taakse oikein kätkeytyy? Kettu heittää lyijykynänsä mustissa sukissaan tassutteleville EräälleVain ja Jårrelle. Kettu hymyilee partaansa selaillessaan teräväpäisen Lottamarin löydöksiä Totuuksia ja Tarua-sarjakuvista. Vaihtaessaan asentoa se haaveilee kevään leikeistä, joihin yksi tulikettu ei ymmärrä osallistua pelatessaan shakkia entistensä kanssa. Ja on niin paljon kavereita tuolla metsän suojissa joita se ei vielä tunne tarpeeksi uskaltaeksaan pyytää leikkimään kanssaan. Ja osa pilleskelee saalistamassa tai muissa riennoissa. Ketun katse harhailee luolan seinämiä; kas, tuossahan on pullo. Ottaiskohan? No ei sentään, voi sitä perjantai-iltaa toisinkin viettää. Vaikka pelaamalla totuutta ja tehtävää. Ihan leikkimielellä tai vakavalla kuonolla vaan. Mutta se toivoo runsasta ja värikästä leikkiseuraa."
" Kettu makoilee luolan edustalla pureskellen lyijykynän pätkää. Mitähän sitä leikkisi tänään? Lumisotasille ei voi mennä, koska Lynett on kadottanut kurahousunsa. A:n luokse ei pääse pullaa syömään, koska A ei jouda leipomaan paikatessaan Lynettin kurahousuja. Tähyillessään kauemmas luolalta kettu vilkaisee Villan ikkunoihin, joiden takaa näkyy MääBää istuskelevan kirja nenän alla etsimässä kadonneita Skotlannin ylämaan tarinoita. Sivusilmällä se laittoi merkille haarukoita teroittelevan MeriLinnean. Ja on aivan vakuuttunut, että kabinetissa kuului jotain ähinää. Olikohan kadonnut Temppuilija taas pelaamassa pelejään kissamaisen j.o.k.u.: sen kanssa vai oliko Kööpenhaminan kapu vain nostelemassa painojaan? Sanomalehdestä se huomaa, että Carablea on riitaa haastamassa Finska42:n poliisimestarin paikasta. Kettu silmäilee laiskasti kentällä pelaavia jalkapalloilijoita; on nro 15, 20, 25 ja lukuisia muita. Mitähän noiden numeroiden taakse oikein kätkeytyy? Kettu heittää lyijykynänsä mustissa sukissaan tassutteleville EräälleVain ja Jårrelle. Kettu hymyilee partaansa selaillessaan teräväpäisen Lottamarin löydöksiä Totuuksia ja Tarua-sarjakuvista. Vaihtaessaan asentoa se haaveilee kevään leikeistä, joihin yksi tulikettu ei ymmärrä osallistua pelatessaan shakkia entistensä kanssa. Ja on niin paljon kavereita tuolla metsän suojissa joita se ei vielä tunne tarpeeksi uskaltaeksaan pyytää leikkimään kanssaan. Ja osa pilleskelee saalistamassa tai muissa riennoissa. Ketun katse harhailee luolan seinämiä; kas, tuossahan on pullo. Ottaiskohan? No ei sentään, voi sitä perjantai-iltaa toisinkin viettää. Vaikka pelaamalla totuutta ja tehtävää. Ihan leikkimielellä tai vakavalla kuonolla vaan. Mutta se toivoo runsasta ja värikästä leikkiseuraa."
Vastaukset 78
Vanhimmat
*...ja pullon osoittaessa Kettuun se nappaa ensimmäisen vuoron. Jaaha, no valitaan sitten se totuus vaikka. Vakavalla kuonolla tällä kertaa, ei tarvitse tulla peesaamaan.*
Minä olen nähnyt Peilin. En muista minkä ikäinen olin ensimmäisen kerran, kun katsoin sinne. Mutta totuus oli...järkyttävä. En tuntenut sitä ihmistä joka siellä vastassa katsoi minuun. Tuntui kuin keho ja sielu olisivat olleet irrallaan, erillään toisista. Kauhistuttava kokemus. Ja sama on toistunut vuosien mittaan. En edelleenkään tunnista kuvaani. Mutta kovasti yritän sitä kadonnutta sielua ja kuvaa yhteensovittaa. Tämän salaisuuden nyt jaan teille. Olette ensimmäisiä jotka kuulevat sen. Ja tämä (-kin) tarina on tosi.
*...pyöräyttää pulloa seuraavalle...*
Saanko utsia että liittyikö peili tilanteeseen missä uskosi ja odotteesi toiseen romuttui toisen käyttäytyessä täysin päinvastoin. Itselleni on käynyt näin, ja se on tuskallinen kokemus.. :/
Tuollaiseen tarvitaan kyllä aikamoista herkkyyttä..vai?
Tipahdin kärryiltä lottamari..mitä tarkoitit kysymykselläsi?
Niin siis, onko kysymyksessä N:n pitelemä peili vai todellinen oikea peili?
Meillä oli lapsuudessa leikki, jonka nimi oli joko musta tai valkoinen nainen peilissä, riippuen siitä kuka toimi leikin alulle laittajana. Leikki oli kuiten aina sama. PIti mennä yksin pimeään vessaan peilin ääreen. Joskus piti olla kynttilä mukana, joskus ei. Peilin äärellä piti seistä hipihiljaa ja katsoa itseään räpäyttämättä silmiin. Ja sanoa kolmeen kertaan, tule esiin m/v nainen...
Se oli aika kaamea leikki. Mikäli jossakin hoksaat lasten leikkivän vessassa, ehdota muuta tekemistä. En pitkään aikaan kyennyt katsomaan normaalisti peiliin, pelkäämättä että joku peilikuvassani seisoo takanani... hyihui kun muistinkin..
Sitä vain, että jotenkin pitää olla hyvin herkästi reakoiva, herkkä ihminen, että toisen tekemisillä on noin voimakas vaikutus,.............samalla, kun kirjoitan katselen tuota herkullista suklaakakkumainosta tuossa vieressä kermavaahdon kanssa,..jeena, kun on mehevän näköinen, ai niin, juu..en osaa tämän tarkemmin selittää..
Hmm..pakko saada suklaata nyt just :D
Lotta ja Yx: Minä en muista missä yhteydessä se Peili-tunne/kuva tulee. Jos se liittyy johonkin traumaattiseen tai käsittelemättömään kokemukseen, se on kyllä mahdollista. Minä nimittäin menetän muistini joskus, kun jotain tapahtuu. En tiedä onko se defenssi vai miksi. Sitten, myöhemmin, pikkuhiljaa palautuminen. Ihmettelin esim kun naamioherran koottujen seikkailujen aikana menetin muistini monesta yksityiskohdista. Sitten jälkeenpäin kun aloin käsitellä näitä katkelmia, niin tajusin käyttäytymisen alta heitetyt kommentit, loukkaukset, merkitykset.
Lotta hyvä; oliko tuo tehtävä tai totuus? =) Vai suklaata.... :D
Olipa iltanuotion kummitustarina. Pointsit tuosta. Ei N:n peili,todellinen ja ensimmäisen kerran hyvin nuorena, lapsena ehkä.
MMMM.....mitä sanoit,...mm..Fazerin sinistä, minttusuklaajäätelöä,..mm..en saa syödä enempöö..mihin se mainos hävisi? sitä suklaakakkua ei näy enää missään!,...taisin nähdä peilinäkyjä? harhoja? mm..sama se vielä yksi pala..mmmmmmmmmmm
muisti meni, mutta menköön..
:DDD
*kuola suun pielessä valuen, katseen peiliin harhaillen, näkyisikö edes siellä, paremman puutteessa vaikka sitä suklaata...*
mmmmm...näkyy siellä, katso vaan, paremman puutteessa just näkyykin..joko näkyy ?????...mehevä suklaakakku kermavaahdolla, olen ihan varma, että mä näin sen,..nyt siinä on joku laihislehti, mutta se on vaan hämäystä sen lehden alla on se kakku, kato vaikka..
:DD
*sekosi suklaasta*
Ai lehen alla? Ei ollu, taisit jo napata sen. Nopeat herkkusuut elävät...
Prkl mun peilissä näkyy vaan mysliä ja jogurttia. Samat eväät kuin eilenkin. Ei suklaata, eikä muutakaan... eikä se naamakaan näytä paremmalta
Senkin suklaa hirmut. Pelottaisi olla kanssanne pimeässä talossa ;-DD
Liisan seikkailuista ihmemaassa ja peilimaassa on muuten ilmestynyt uudet suomennokset. Sen on suomentanut Alice Martin :D
Peilissä oikea käsi on oikeasti vasen, oletko tullut ajatelleeksi... Itse olen aina ollut viehättynyt peileistä. Äitini kummallisen sisustustyylin jossakin mainitsinkin, kaksi peiliä vastakkain kapeassa käytävässä sai aikaan loputtoman jatkumon, jossa näki itsensä joka toisessa heijastuksessa edestäpäin ja joka toisessa takaapäin. Toisen peileistä molemmin puolin oli oviaukot. Siinä joskus kavereitten kanssa hurviteltiin, toinen toisessa oviaukossa ja toinen toisessa, otsa ovenkarmia vasten, niin että toinen näki puolikkaan ihmisen tulevan peilikuvansa avustuksella "kokonaiseksi". Se oli hauskaa...
Kummassa sinulla on sielu ja kumpi vastaa fyysisestä olemisesta mielestäsi sinulla? Kumpi on sinussa ja kumpi on peilissä?
Olen joskus yrittänyt miettiä, mitä peilikuvani päässä liikkuu sen katsellessa minua :D Siitä tulee hivenen kummallinen olo..
Trauma/stressi-reaktioissa, kun mieli ylikuormittuu, niin aivot kyllä skippaa herkästi jokaisella tunneihmisellä...muisti häviää ja sen sellaista...ihmisen 'yliminä' suojelee, kenties..
Sama täällä, sama naama sutussa suklaasta ja jäätelöstä ja kauhea suklaadarra päällä, sokerihumalan lasku,...masennus...ääh..nyt nukkumaan..
Hyvää yötä, suklaanmakuisia unia :)
'pirunpeili'...olenko minä vai peilikuvani..
*iskee vasaralla sormeen..selvä, minä olen se jota sattuu vitusti* ;)
(oikeesti, tajuun, että pimeässä, virittäytyneenä yliluonnolliselle, peilileikit voi pelottaa vallan hemmetisti)
Aivan, minän itsepuolustusta..
Saisitkin pelätä ;-) no ei hättää, pääsisit mun kainaloon...jos oot nätisti ;-)
No niin ykkönen; totuuksia ?? Oisko sun vuoro paljastaa jotain?
Öitä lilla-ahmatti;)
Mun kyttäyspaikan jääkaapista löytyi muuten kermakakkua! Häähää, nam nam!
Mulla taas, jos on tunnereaktio, tai tilanne johon liittyy voimakkaita tunteita, muistan aivan kaiken ja pitkään. Joudun tekemään töitä unohtaakseni :/ Koska tietynlainen muistaminen on turhan kelaamista, yksityiskohdasta toiseen.
Toisaalta turhautunut itkuraivokohtaus, jossa vain sähisen solvauksia hampaitteni välistä on jo omastakin mielestä niin tekemällä tehty, ettei ne solvaukset jää muistiin muuta kuin vastaanottajalla.. Surullista toisaalta, että jotkut herää keskustelemaan vasta kun on saanut ajetuksi toisen henkiseen hetteikköön ensin. Kaipa sitä jotkut kuvittelee, että siinä tilassa on myöntyväinen mihin tahansa loppuratkaisuun?? Eli omaansa..
Siinä keskittyminen ja pimeys taitaa tehdä aivoille ja näölle tepposet.. Näkee vain sen mihin keskittyy ympäristön kadotessa hiljalleen. Lapsen mielikuvitus yhdistettynä sellaiseen... Tai aikuisen :D
Minä koen olevani se kehollinen tai sielullinen; se on se minä. Oikea minä. Sitten se jota tuijottaa sieltä peilistä, on jotenkin vieras. Ei mitenkään poikkeuksellinen (tavallisen söötti immeinen =)). En siis oikeastaan Tunne sitä kuvan ihmistä. Mutta kokemus on..ilkeä.
Mikä niissä Liisa Ihmemaassa -saduissa oikein oli? Minä en oikeastaan koskaan ole pitänyt niistä. Liian pelottavia? Voisi joskus lukaista, kokonaan.
Mutta onko mahdollista, kun muistat ja käsittelet niitä siinä hetkessä ja juuri sellaisinaan tunteesi; niin pääset tavallaan niistä nopeammin ylitse? Siis tarkoitan etteivät kokemukset jää mädättämään sinua? Niinkuin jos hautoo niitä kuin kultamunia sisuksissaan, vuosikaudet? *katsoo omaa ketun rintaansa*
yxex = yksi tuhansista, ei ykkönen...hei, oon jo inkkarihuovan alla sohvalla sun kanssa(?)...vai..etkö se olekaan sinä? KÄÄK! Valoa kansalle ja sassiin.
Kun olin pikkuinen ja mua hoiti vähän sekalainen seurakunta joka tuppas unohtamaan kellä oli vahtivuoro, niin olin paljon yksin. Sänkyni alla eli ilmestyskirjan petoja pahempia hirviöitä jotka oli ihan todellisia. En jalkaa pistänyt sängystä alas lattialle. Sänky oli tukikohtani, peitto kilpeni ja pelko kaverini.
No ei ne nyt ihan niin hetkessä oo ikinä unohtunu.. Tuntunu vaan siltä, että helpompi nousta takaisin pintaan kummittelemaan pienestäkin yhteneväisyydestä hetkessä.. Eli eräänlaisia kultamunia minullakin ollut, vaan turhan yksityiskohtaisia sellaisia. Ja toisaalta omat tunteet on helppo sinänsä käsitellä. Mutta jos toinen jää ikuiseksi mysteeriksi, niin sekin on sitten rikkana siinä ajan kanssa jo hyvin vatkuloidussa kultamunakkaassa :D Pitää vain niellä se munakas, vaikka olisikin niitä kuorenkappaleita joukossa... Ja ehkä luottaa siihen, että kerta kerralta on helpompi pysyä tässä hetkessä.
Minua viehättää kaikenlainen "hölynpöly", en sen kummemmin ole keksinyt, että mikä niissä viehättää..
Tykkäätkö olla valokuvattavana? Tuli mieleen aikoinaan A:n laittamasta linkistä.. Voimauttava valokuva.
*rutistaa kainaloon siellä inkkarivällyn alla*
Voin vain yxex todeta että ymmärrän. Meillä on ollut näemme jotain yhteistä. Yksinäistä ja pelottavaa. Enkä minäkään voinut pistää kinttua lattialle kun ei tiennyt kuka sen nappaa. Meni aika pitkään kunnes pääsin tuosta tavasta pois.
Minä alan vierastaa tuota yxex- just sen takia kun se tuo mieleen miten määrittelet sen. Se on syy, miksi olet tänne tullut, mutta en näe sinua sellaisena.
En tiijä tuosta paremmin, mutta minä ihailen sinua. Selviytymistaitojasi. Ja viisauttasi. Ja yritteliäisyyttäsi.
Mitä? Ai minä? En oikeastaan. Tai haluaisin tietysti turhamaisuuttani/narsismisuuttani olla mahdollisimman edustava silloin. Tykkäisin kuvata itse, mutta en osaa. Opettelen sitten joskus, kun kerkeän. Mikä A;n linkki, missä? ...raksuttaa...ei muista...
Se oli jossakin hyväksyvän katseen yhteydessä oleva linkki, jossa Miina Savolainen puhuu voimauttavan valokuvan menetelmästään.. ootas .. kaivasen sulle yhden asiasta, mutta en sitä samaa välttis löydä..
http://www.voimauttavavalokuva.net/menetelma.htm
http://www.youtube.com/watch?v=z15BwE6neEU
Tuo alempi on se sama. Löysinkin sen.. :)
Mutta tää mää painelis pehkuihin toivomaan itselleen unia pitkästä aikaa, niitä unikuvia..
Kiitti linkistä mää. Laitan muistiin, kun palailen huomenna. Kauniita unia !
*Hmm...ahdasta ja lämmintä ja turvallista. Ja pehmeää...mitäs kukkuloita täältä löytyy..* ;-P
*Hmmmm...ei kai sulle tule liian kuuma tai tukala? Muut taisikin mennä jo nukkumaan...*
*mennään mekin unten maille...silittää...zzz..zzzzz..* =)
Hyvää yötä, nuku hyvin =) ..*pitää kädestä kiinni ja on melkein lähellä*
(fiksu poika, ajoissa nukkumaan, mutta ootappa seuraavalla kerralla...) =)
*zzz...mmmh...zzzzz*
Kahden peilin avulla saa aikaan hauskan jatkumon.
> Sänkyni alla eli ilmestyskirjan petoja pahempia hirviöitä jotka oli ihan todellisia. En jalkaa pistänyt sängystä alas lattialle.
Olet reipas! Kyllä sinä osaat! :D
*...pyöräyttää pulloa seuraavalle...*
Lopetin ihmisien pahoinpitelemisen 25 vuoden iässä, jokseenkin kokonaan.
En tiedä syntyikö päätökseni rationaalisen harkinnan tuloksena pelosta joutua todennäköisyysjakauman tähden tai iän myötä aikanaan itse sen kohteeksi.
En kadu tuolloista valintaani. Suosittelen sitä, jokseenkin kaikille. Oikein pahapäisenä saatan jopa velvoittaa siihen, jokseenkin ehdoitta.
Kyllä 29. Minulla olisi pyyntö sinulle. Voisitko näyttää tämän meille (tehtävä) tai kuvata tarinallasi (totuus) ?
Kunnioitamme tarinaasi. Hienoa kun jaat sen A.
Hömpsistä pöö.. pakon sanelemaa todellisuutta parhaimmillaan. Toisinaan olen hyvinkin epäviisas, epäselviytyjä, epäviisas ja mahdollisimman yritteliäs. Viimeistä etenkin silloin kun laistan ja laiskottelen minkä kerkeän kiireellisimmiltä puuhiltani :)
Ootko sä mää mun kadonnut salainen kaksonen tai jotain ? Jotenkin tuo viimeinen kommenttisi käänsi katseeni taas kerran, itseeni.
No, laukasepas tehtävä sieltä, kun muilta kiireiltäsi ehdit. Tiedän että suunnittelet kuitenkin jotain jännää jäynää siellä kirjapinojen kanssa.
Hmmm... tehtävää pitää miettiä tovo..tai ei sittenkään!! Jos jokainen laittaisi perjantain kunniaksi mahdollisimman tansittavaa musiikkia omasta mielestään? Tanssityylillä ei väliä...
Itse aloittaisin tällä:
http://www.youtube.com/watch?v=lF3zt_Gj3uk&playnext=1&list=PL6CC6D5053695DE14
Ehkä monet olisivat toisilleen niitä kadonneita salaisia kaksosia, jos uskaltautuisivat olemaan enemmän avoimia toisiaan kohtaan.. .)
Avoimuus...niin...
Ihanan haihea Haris Alexiou, ja Cher villitsi isotykkiset laivastopojat ;-P
Perjantaita perjantaita kaikilleee :)
Perjantaita sinulle!
Kiva kun olet palannut =)
Nice to meet you too! =)
> Nice to meet you too! =)
Tervetuloo takas yxex! . =)
Kiitos. :)
> Jos jokainen laittaisi perjantain kunniaksi mahdollisimman tansittavaa
No piru vie! =)
Jos tämä ei vie niin vika on vietävässä:
http://www.youtube.com/watch?v=2VGtdnRVHrw
A: sun uusi puhjennut kukkaan tyylisi on jollain tapaa mainio. =) Olet jättänyt hiilihangon sinne uunin nurkalle, minne minäkin. Hyvä myö!
http://www.youtube.com/watch?v=sqMZRGVONzs
Tosi makeeta. Haluaisin tuollaisen peilin penetele vie kuin sulla, niin ei tarvitsisi tätä vanhaa naamaa katsella ja joka aamu sitä pelästyksestä kiljua. Mutta joo, voisiko ja sasiko, hakisko kukaan, ottaisiko joku tehtäväksi hakea mun kamu paikalle,..Temppu on ollut kadoksissa jo monta päivää ja olen vähän huolissani mitä sille on tapahtunut. Jos jollakin olisi sellainen peili, josta näkisi missä se on ja miksi se on häipänny ja jättänyt mun yksin tänne näitten mettäläisten kanssa,..sory vaan,..elukit, mutta on vähän orpo olo ilman pomoa.
tässä vähän vinkkiä mistä se voisi löytyä..
http://www.youtube.com/watch?v=ZrPaEUjtYvQ
Täsä olis tehtävä, jos kiinnostaa..
Hyvä valinta tyttäreni, tuo kamujen kokoonrummuttamis-biisi ;)
Olet kyllä elisakettu lyömätön tarinankertoja-lyyli! =)
"Skotlanti on mielenpohjia kutkuttava paikka. Haaveilin ylämaan nummista jo hyvin nuorena. Vielä en ole päässyt samoamaan nummia enkä ihastelemaan laajana aukeavaa merta, mutta ehkä jonakin päivänä vielä sen pääsen tekemään." totean kuin itsekseni ja upottaudun takaisin kirjankansien uumeniin. "Enkä mökötä. Luen!" huikkaan vielä välttääkseni mahdolliset tulevaisuuden keskustelut siitä, mitä tein muitten pelatessa pullonpyöritystä.
Norjasta pääsee sellaisella rahtilaivalla, joka tulee Islannista ja Fär-saarilta, niin Orkney-saarten kautta Skotlantiin ja voi siellä vaikka käydä Linnoissa ja Loch Nessillä ja Ylämaan kisoissa ja Tuliukon polttojuhlassa. Kiltit ja Skotit kuuluu tyyliin.
Minua kiehtovat valtavasti tuollaiset tarinat ja seikkailut. Kertoisitko lisää? Kaikki kynnelle kykenevät myös mukaan.
Taidan tähdätä siihen Islantiin lähtömaana :DD Fär-saarilla haluaisin perehtyä saarelaisen veneen tekoon. Niin, että pääsisin tekemään itselleni sellaisen, merenkäyntikelpoisen soutulaitoksen... Kiitos. Tämä valoi jälleen uskoa itseeni :)
Kävikö sun Islannin reissulla vähän köpelösti? Ja matkakumppanillesi kanssa? Jokin liima-aine ei ollut kestävää laatua? Hieno matkapostitettu reissulta :-DD
Liima-aineet sulivat matkalla päädyttäen urheat soutajat hyisen veden varaan :D
Suomalainen sauna pelastaa aina..
Kissamaisen...Pikemminkin koiramaisen/susimaisen.
En niin tykkää kissoista. Ne tuijottaa... :D
Temppu taitaa yksinään pelailla pelejään jossain...
Oli unohtanut pari pelikorttiaan pöydälle, jokerin ja ässän...Ässän piilotin hihaani, ja jokerin jätin Tempulle. Jos se vielä haluaa jatkaa pelaamista j.o.k.u. päivä. ;)
Pullonpyörityksessä otan aina totuuden...Siitä on tosin jo vuosia, kun olen viimeksi pelannut.
Heiiij j.o.k.u. Okei, laitetaan mieleen, susimainen virnistely tai kujeilu vaikka...
Ässän nappaaminen hyvä veto. Totuus: Mikä on sinun salaisuutesi kirjoittajana?
Hmm...
Rehellisyys ja suora puhe. En salaile mitään, koska oikeasti, mulla ei ole mitään salattavaa... :)
*pyörittelee ässää hihassaan, yhä tallessa...*
Hyvä. arvostat itseäsi. Minä arvostan rehellisyyttä ihmisissä. Suora puhe voi olla joskus kipeää kuultavaa, mutta osaan harrastaa sitä itsekin. Tosin olen matomaisesti etenevä...pikkuhiljaa...sitten kasvatan kyymäiseen kokoon...ja isku!!
*mitä meinasit tehdä ässällä?*
En vielä tiedä, mitä sillä teen...Ässä on vain aina hyvä olla hihassa. Sitä kun ei tiedä koskaan, milloin sellaista tarvitsee. ;)
Nyt tämä kuningaskobra matelee koloonsa nukkumaan...
Kobralle öitä !! Kiva kun piipahdit ;)
> Oli unohtanut pari pelikorttiaan pöydälle, jokerin ja ässän.
http://ih1.redbubble.net/work.6772132.1.flat,550x550,075,f.ace-of-hearts.jpg
Minulta taisi jäädä tällainen kortti pöydälle..
http://www.kuvaris.fi/?gclid=CKqdvpvK-6cCFcUXzQodKlsPrQ
No, antaa tulla totuus.Oletko vai etkö ole?
Oliko tämä minulle? Olenko, vai enkö ole mitä..? 8)
Sulle, sulle..kakista pois, oletko vai etkö=) älä yritä leikkiä tietämätöntä, olet vai et??
Mahdotonta vastata kysymykseen, jota ei ole edes kysytty... :D
Suoraan kysymykseen, saat suoran vastauksen. ;) Ilman arvoituksia...
No,..oletko puhuva kissa vai et?....
http://www.youtube.com/watch?v=iKVsP177q9s
No hyvää päivää. :D Vastaus on edelleen sama...En.
Enkä suoraansanottuna edes ymmärtänyt kysymystä..?