HUHTIMASUT 2011

Ja otsikonkin mokasin :D No ehkei se oo ihan justiinsa...

Mä en hoksannu mokaa otsikossa :) Luulin et se meinaa vol.2 ;)

Joo "sydäntä" sen oli tarkotus esittää :D Mut voihan sen toki noinkin käsittää... Pakko kysyy et onko muut nähny outookin oudompia unia raskausaikana...
Mä näin taas edellisyönä sellasta unta et huh... Mietin et mistä mun alitajunta oikee noita vetää.. Eli: Olin siis Lontoossa ja suojelin hengelläni pientä kristallipatsasta... Patsas esitti sinistä kojoottia jonka nimi oli Sean Marshall Hanks :D

Yleensä muistan unet vaan pääpiirteittäin mutta nyt oon alkanu muistaa yksityiskohtia.. Kuten just tuon nimen Sean Marshall Hanks... Täytyykin muistaa jos joskus saamme toisen pojan josko sen nimeis tolla nimellä :D

Sun pitää tehdä sille tällä hetkellä tulossa olevalle pojalle sininen kojootti pehmolelu, jonka nimeksi tulee Sean Marshall Hanks ;)

haha,johan oli taas uni tulevamamma :))
punanenälle; ompas persiist tuo mitä sulle sen kokeilun takia tehtiin tai siis vaaville..höh.. joo oon kuullu et ei mitn kokeilui kandee rehellisenä kertoo missään ku ne kirjotetaan kaikki ylös ja kohdellaan sua sit sen mukaan,perseest mut niin suomessa tehdään. luultavasti olette ehkä ny sit seurannas ja ottavat sultki testi jos mitn epäilevät viel..mut papruihin jää leima.. eli tyst nu vaa jos mitn on sydämellä. oppia ikä kaikki.. tää mun mielipide siis vaan,mut oon huomannu et jengi iha vaikeuksis ku olleet kerranki rehellisiä!


MUT HEI KIVEMPIIN AIHEISIIN!!

oNNEA pUNANENÄ!!

Neuvolassa käyty. Saapi nähä oliko viimeinen käynti vai vieläkö kerkeää. Maanantaina (4.4) olisi aika äippäpolille. Suunnitellaan käynnistystä vaikka 5.4 olisikin vasta LA. Äidin puolen suvulla on kapeat sisälantiomitat ja itse kuulun myös samaan sarjaan, esimerkiksi tätini ei pystynyt synnyttämään alakautta edes noin 3,5 kg vauvaa, kun ei mahtunut. Lääkärini ei halua et vauva kasvaa kovin paljoa yli 3kg:n että mahtuu varmasti syntymään (Viikko sitten painoarvio oli 3050g). Alakautta kun haluan synnyttää. Tietenkään sitä synnytyksen kulkua ei voi ennustaa ja synnytys voi päätyä sektioon, mutta ainakin on mahdollisuus kokeilla alatiesynnytystä.
Sitten neuvolaterveisiä. Saa nähä pitääkö tänään illalla mennä käymään käyrällä. Alapaine huitelee taas pilvissä ja tänään on ollut aikamoista päänsärkyä sekä alle viikossa painoa tullut 800g kun turvotuksia tullut valtavasti, vauva ollut pari päivää rauhallisempi. Pissa kuitenkin puhdas. Päivä mittailla paineita ja jos alapaine ei laske tai päänsärky ei hellitä niin sit soitto osastolle/ kätilölle ja käyrälle mars. Ainakaan vielä olo ei ole helpottanut ja sohvan pohjalla kulutetaan aikaa. Onneksi kaikki on kotona valmiina jos iltaan menessä olo ei helpota ja joutuu käyrän jälkeen jäämään osastolle seurantaan tai jopa käynnistykseen. Sf mitta oli 31,5 eli juuri alakäyrällä.
Nyt on viikon supistellut epäsäännöllisesti, mutta säännöllisiä niistä ei näytä tulevan sit millään. Tietenkään rr-arvot ei anna mahottomia touhuta et niihin sais puhtia. No katsotaan mitä ilta tuo tullessaan.

Mulla oli neukkula eilen ja kovasti se mun tätsyni on sitä mieltä että en enää ensi torstaina sinne ilmesty. Katsellaan nyt. Eilen illalla kävin tanssikurssillakin vielä mutta alkaa olla hankalaa. Kroppa ei ole enää yhtään hallussa. Siinä koetti jotain vaakakaheksikkoa lantiolla pyöritellä ni ei kyllä onnistunut. :)

Ja enää ei tarvi piikitellä sokrujakaan, kuulemma "huvikseni" saan pistellä. En taida, ei mulla oo sellasia pakkomielteitä. Hemppa oli 5 viikossa itekseen kivunnu 118->123 vaikka oon unohtanu ottaa raudat. Ja mini on niin jumissa ja juntturassa lantiossa ettei neukkutäti saanu enää päästä otetta. Kohdunpohjankorkeus on ny jämähtäny 33,5 senttiin.

Noista tärinöistä oon kuullu et ne johtuis vauvan hermoston kehittymättömyydestä. Eli vaavi voi hyvin syntymänkin jälkeen satunnaisesti väristä.

Mulla on Emman käsikäyttönen rintapumppu tuolla jossain ja täytyy sanoa et sitä en suosittele kelleen. Ylipäätään käsikäyttönen on ihan järjetön vehje eli kandee ottaa sähköpumppu jos jonku meinaa.

Huomenna olisi pojan 5v synttäreiden vietto, sen jälkeen annetaan vaaville ja haikaralle laskeutumislupa. Mukavastihan tuo on jo nelisen viikkoa epäsäännöllisesti suppaillutkin.

Neukkutäti multa kyseli, että joko mulla on sairaalakassi pakattuna ja ovensuussa odottelemassa. Totesin jotta ei vielä ku en tiiä minkämoiseen säkkiin kamat laittaisin :D No eilen sitten osui Lidlissä pyörähtäessä silmiin hoitolaukku 10 eurolla, aiemminkin sitä jo kattelin ku oli 15 euroa hintaa. Nyt sit ostin sen ja mulla onkin siis synnärilaukku olemassa :) Just pakkasin sinne vaaville ulkohaalarin töppösineen ja hanskoineen, pipan, yhen bodyn, housut ja parit erikokoiset sukat. Toivottavasti edes toiset mahtuu. Itelle laukkuun päätyi alushousut ja sukat :) Kai sinne täytyy vielä jotain muutakin lisäillä. Mut alkua sentäs tuostakin hommasta tehtynä.

Eilen isäntä petsasi ja kasasi hoitopöydän. Kehto on vielä ulkona mut eiköhän sekin pääse sisälle poitsun synttäreitten jälkeen.

hmm.. onko ne toiset synnyttäneet laittaneet fb:hen tiedon? ku mulla on sit menny kyllä ohi jos tänne on laittanu.. ja en näköjään ollu tätä uutta ketjuakaan huomannu ku vasta nyt.. :D no oon kyllä muutenki huomannu ettei pää kulje enää samaa vauhtia ku ennen.. välillä on ihan sekoja juttuja itellä ja kokosin kaverin ruokailupöydän tuoleja muutaman kerran väärin vaikka olin jo tarkistanu useampaan kertaan et oikein ne meni mut ei sitten mennykkään..:D

en tiiä että onko tänään ollu vähän hiljasempi päivä vauvan liikkeitten suhteen ja ekaa kertaa teinki liikelaskentaa puoli tuntia ku siinä ajassa sit tuliki jo reilu 10 liikettä.. mut aika vaisu se on musta ollu kuitenki ku yleensä se saa 'bilekohtauksia' joitaki kertoja päivässä.. :) nyt ei oo sellasia ollu.. en sit tiiä et kuinka äkkiä tässä pitäis soittaa äippäpolille tai synnärille et pitääkö mennä tarkistuttaa tilanne.. en oo oikein kovin hyviä ohjeita saanu neuvolassa..:(

mutta onnittelut myös muille jo vauvan saaneille! :) yritetään me muut pysyä perässä!! ;)

Täällä tasan viikko enää laskettuun aikaan. Muakin mietityttää tuo lapsen ulostulo.. missään vaiheessa kukaan ei ole sanonut etteikö bebe mahtuisi tulemaan, äitikin pienikokoinen ollut ja synnytykset menneet hienosti alakautta. Mutta silti, eihän sitä koskaan tiedä. Lähinnä se kun yksityisellä käydessämme vauvasta povattiin yli nelikiloista jos laskettuun aikaan mennään. Pakko ottaa tiistain nlassa puheeksi tämä koko asia ja se tulisiko käynnistystä harkita mikäli ei ala luonnollisin menetelmin mitään tapahtumaan.

Miniliini: mullakin hemppa ihan yhtäkkiä nousi 126->135 (tai jotain, mitä se ny oli) vaikka raudat on jääny syömättä. :) Ei haittaa.

Ostin tänään paketin vadelmanlehtiteetä. Saas nähdä onko mitään vaikutusta. :) Ei siis edelleenkään supistuksia tai muuta synnytyksestä enteilevää ilmassa, joten jos tää laittais vähä vipinää. :D Ai minäkö kärsimätön? ;)

Tsemppiä Anskukka! Nuo turvotukset on niin viheliäisiä, mulla ei uudet lentosukatkaan oikein auta. Jalkapöydät ja varpaat ihan hurjan näköset, eilen avojaloin läpsytellessäni makkarissa aivanku ois vähä löllyny jalat. :D Vettäkin oon koittanut juoda, inhottava juosta vessassa vaan koko ajan, mutta ehkä sormet ei oo ollu niin pahasti turvoksissa kun on nesteitä hörppiny.

Punanenä: Voi ei, siis mä oon ihan shokissa tosta vauvan testaamisesta! En oo kuullukkaan aikasemmin että niin voidaan tehdä ja varsinkin kun kyse sun tyyppisestä tapauksesta jossa kokeilu on tapahtunu vuosia sitten!! Otettiinko testi vauvan pissasta? Huh. Ehkä näilläkin testeillä on syynsä ja toivottavasti tämäkin jäisi pian muistoissa unholaan..

Mukavia kevätpäiviä masun kanssa palloileville! Ollaan kuulolla! :) Ainii ja jo vauvan kainaloon saaneille! ;)

Se liikelaskentahan on just et kerran päivässä pitäisi saada se 10 liikettä tuntiin laskettua vaikka muutoin hiljaista olisikin. Mulla meni tuossa 3-4 päivää melko hiljaisesti mut kuitenkin liikkui jonkin verran. Yhtenä iltana sitten otin ja tönin kunnolla ku ei millään meinannu liikkua. Puoli tuntia myöhemmin jo kaduin että tönin koko heppua. Piti semmoiset kostosambat että mami huuti apua.

Mulla toi turvotus oli jotain ihan järkkyä. Ihan oikeesti tuntu siltä ku olis varpaat räjähtämäisillään. Hankin kans lentosukat ja tuntui että ne auttaa vain hieman. Ja kaikki vesi minkä join, jäi kudoksiin, mitään ei tullut ulos. Mut onneks tuossa pari päivää sitten alkoi ihan tuntuvasti helpottamaan ja nyt on vain aamuisin selvää turvotusta. Siis on toki muulloinkin pientä, mutta varpaat ei enää räjähtele.

Mut jos alkaa miettiä mitä merkkejä esikosta oli, ni paino laski lähtöä edeltävässä neuvolassa (kuten nyt oli eilen paino laskenut), turvotus oli hieman pienempää järkyttävän turpoilun jälkeen (kuten nyt), joten odotan mielenkiinnolla seuraavaa viikkoa. Noinkohan neukkutätsy olisi oikeassa eikä tarvii torstaina enää könytä neuvolaan. Kävely alkaa olla hankalaa ku toi pallo jalkojen välissä vaikeuttaa kävelyä ja liikkuminen meinaa väkisinkin saada pieniä suppareita aikaiseksi.

Miikku: Joo pissasta testi otettiin. Siinäkin oli omat hankaluutensa. Se pussi laitettiin uudestaan kolme tai neljä kertaa kun aina kun kakkavaipan vaihtoi niin se pussikin piti vaihtaa. Ja meidän neiti se päätti joka kerta pissiä sen vaipanvaihdon yhteydessä hoitopöydälle, eikä pussiin päätynyt mitään. Siitä pussiruljanssista alkoi pienen peppukin jo punottaa ja hermot palamaan.

Tuosta rintapumpusta. Mies kävi hakemassa sen Emman sähköpumpun Lastentarvikkeesta 30 eurolla. Ei ollut kallis!! Kokeilin pattereilla ja imi turhankin hanakasti. On kyllä valmiiksi jo arat rinnat että ei kovin kovalla teholla voinut pumpata. No näytti kuitenkin oikein hyvin toimivan---> olo helpotti!!

Niin ja meidän pikkuselle tuli silmätulehdus =( Nyyh! Paran silmä rähmii ja uhkaa muurautua umpeen ja silmäluomi punottaa. Tiedän että on aika yleistä, mutta on vaan niin reppanan näköinen. Huomenna siis takaisin laitokselle hakemaan tipat silmiin.

Punanenä hei, kuinka tiheään nuo vedet tippu? Siis usean päivän ajan vai päivän ajan? Kuinka usein tavallaan lorahti :)

Mä tässä mietin, että oonko pissiny housuun viime yönä vai tuliko pikkusen lapsivettä... tais kyllä olla ihan vaan pissa, mutta mielessä pyörii, että jos sittenkin...

IhanaÄippä: Lauantaina illalla kiinnitin huomiota että kylläpä tulee valkovuotoa usein. Sitten sunnuntaina aloin epäillä kun tuli about puolen tunnin-vartin välein. Määrä oli kuitenkin niin pieni, mitä kerralla tuli että ajattelin se vieläkin olevan vaan vetistä valkkaria. No sunnuntaina illalla vasta kymmenen aikaan olin varma kun pistin vessapaperin siteen päälle ja vesi meni läpi eikä jäänyt siihen paperin päälle lillumaan.
Olin vielä aivan varma että kun soitan sairaalaan niin sanovat vaan että kuvittelen.

Jahas.. Tänään olis sitten LA :) Jännäilyksi meni tämäkin päivä. Nousin sängystä 5min sitten ja samalla kun pönkesin ylös mahasta kuului "rusahdus" (enpä tiedä millä muulla sanalla sitä kutsuisi) :D kävelin vessaan ja housuissa oli märkä läntti :O Eli jännäillään oliko se sitten lapsivettä vai kuvittelenko vain jotain omiani kun taas innostuin :D

Mulla ois vielä 3 päivää laskettuun aikaan ja tuntuu että pää hajoaa ku on tänäänki ollu koko päivän alaselässä menkkakipua.. kuitenkaan ei kai oo suoranaisia supistuksia ku ei maha kovetu ja kipu on jatkunu jo monta tuntia..

eilen illalla siihen hetkeksi helpotti saunassa käynti, lämmin kauratyyny ei oo helpottanu ainakaan aiemmilla kerroilla ku oon kokeillu.. pitää kai kohta taas saunaa lämmittää mut ku ei sielläkään jaksa ku hetken istua..

muuten ei ois kiirettä synnyttää mut tuo kipu alkaa menee jo yli hilseen vaikkei ookkaan sellasta kovaa mutta ku se vaan jatkuu ja jatkuu eikä helpota ku välillä hetkeksi.. jos nukahtaa niin nukkumisessa ei ole ongelmaa mut ei sitä jaksa nukkuakkaan yötä päivää..

tulevamamma: noista poksahduksista jne oon lukenu et niitäki tuntuu olevan jonku verran et tuntee sellasen ja sit alkaa lapsivettä tulemaan.. jännä homma! :) jokohan oot lähteny synnyttää vai oliko 'väärä hälytys'? :)

no eipä oo paljo mitää tapahtunu taas vaihteeks.. Kuitenkin koko ajan sellanen "märkä" olo vaikka mitään ei (kai?) tuu... Alkaa meneen täälläkin hermot kipuiluihin sun muihin... Supistuksiakin tullu muutama päivän mittaan mut aika harvassa nekin taas ollu... :S Jotenkin musta tuntuu taas siltä että vaikka oon "alkupään" huhtimasu ni mä sen vauvan saan viimesenä :D

No niin, tällä puolella osastolla tuli vietettyä 2 päivää. ei synnytyshommissa, mut raskausmyrkytysepäilyjen takia. Perjantaina tosiaan neuvolassa ne rr-arvot oli koholla päänsärkyä ja turvotukset lisääntyneet. Jokunen tunti kotiseurantaa ja illalla kuuen aikaan rr arvot oli jo 164/107, armoton päänsärky, johon panadolista ei apua ja olo kuin vesi-ilmapallolla. No soiton jälkeen kätilön luo sitten synnärille ja lääkäri määräsi osastolle seurantaan ja rr-lääkitykselle. Pissa edelleen puhdas, toksemia-labrat ok ja ktg-käyrällä pikkuisella pulssi 110 luokkaa. RR-lääkettä ja johan alko olo helpottamaan. Rauhallinen vauvakin muuttui taas omaksi itsekseen eli kylkiluut alko kolisemaan tällä odottajalla. Seurannassa tuli oltua pari päivää ja tänään pääsin kotio. Kotona rr-lääkitys, rr-arvojen seuranta, pissan stixausta, painon seurantaa ja kaksi lyhyttä kävelylenkkiä päivittäin levon ohella, niin ja liikkeiden seuranta. Turvotukset on edelleen valtavat. meinasin joutua kävelemään autolle sukkasillani, kun kengät piti väkisin ahata hetkeksi jalkaan. Olisi tämä kasveri nyt pikkasen aikasemmin päättänyt syntyä, niin olis mammalla paljon helpompi olla. 39 5 tosiaan tänään. 14.4 olis poliaika käynnistystä varten, mut lääkäri kyllä tuumas et ei se vauva sinne asti odota. Ja jos oireet alkaa lääkityksestä huolimatta uusia niin sit käynnistellään aikasemmin.

Täällä on lauantai-iltana käyty synnärillä tarkistuttamassa tilannetta kun saattoi lorahtaa pikkasen lapsivettä lauantai-iltana perjantaiöisen lisäksi. Testi näytti negatiivista, mutta tuumasivat, että kun kotona lepäilette pari tuntia niin saattaa olla, että tuutte uudestaan. Kotona kuitenkin vielä ollaan eikä merkkiäkään siitä, että lähettäisi ikinä synnyttään :)

Tänään Rv 40 0, eli laskettuaika! Lauantaina olin avautunu jo n. 3 cm. Ihmettelivät miten on noin paljon avautunu eikä ole ollut mulla kipuja ollenkaan. Ainut kipu mitä on ollut, on olleet nuo vihlasut nyt pari-kolme viikkoa... tiedä sitten onko ne olleet niitä avautumiskipuja... tosin oon ymmärtänyt, että supistukset avaa kohdunsuuta ja silloinhan supistusten pitäisi olla kipeitä. Äh, maalaisjärki voi joskus pettää.

Mutta täällä odotellaan kovasti pikkusen syntymää!

IhanaÄippä päässyt kyllä mukavan helpolla tähän asti avautumisessa jos pelkillä vihlasuilla auennu noin hyvin. Siellä on vaavi sitten punkenu itteänsä läpi vaikkea oo suppaillu :)

Hiukka alkaa täälläkin olemaan vihdoin sellainen odotusfiilis. Esikosta ei moista oikein ollukaan, että "tulis jo". Ei tästäkään suurta mutta alkaa rassaamaan kun mun äiti soittelee parin päivän välein, "vieläkö yhtenä? Ilmota sitten ku syntyy" No ei ku aattelin olla ihan hiljaa ja kuhtua vasta ristiäisiin :D

Ja alkaa olemaan kypsä näihin pitkiin ja tukahduttaviin harkkasuppareihin jotka joskus harvakseltaan intoutuu olemaan itusen kipeitä. Melkein joka aamu nyt viikon verran heränny siihen, että selkää polttelee, mut sit ei päivän aikana tapahdu mitään ja iltakympin jälkeen sit muutama hassu suppari just ku pitäis mennä nukkumaan. Ja öitäkään ei saa enää kunnolla nukkua. Vali vali :)

Juuh, kahtellaan ensi viikolla josko tuo suvaitsis syntyä ees likipäin laskettuna aikana. 8 päivää virallista kidutusta jäljellä.

Sarjassamme outoja unia!!! Mä en kyl tajua et mistä mun alitajunta repii näitä unia ku on toinen toistaan oudompia. Viime öinen oli kunnon painajainen!!! Unessa siis Johanna Tukiainen pakotti mut kanssaan mutakylpyyn niin että mä muutuin itse Tukiaisen näköiseks.. No aamulla olin niin unenpöppörössä et mies heräs siihen et ravistelin sitä ja kyselin et "enkai mä vaan näytä johanna tukiaiselta?" :D

Aika paha :D

Mä en nää mitään unia. Tavallaan lohdullista ku esikosta näki kaiken maailman painajaiset että kattanee tän kakkosenkin.

Voiskos joku muuten listailla niitä nyytin saaneita sieltä fb:stä tänne? Tänne vissiin yksi vai kaksi ilmoittanut perheenlisäyksestään.

Meillä tänään laskettuaika!:) eikä mitään merkkejä.. siinä nähtiin taas, et ku 4 vkoa sitten lääkäri 'lupaili' et ihan just syntyy varmasti ennen laskettuaikaa, niin eipä sit syntyny.. tietenki se sano vielä varuilta et harvat tällasissa tapauksissa menee laskettuun aikaan, eli niihin harvoihin sit kuulun..

viime yö oli kyllä outo ku nukuin paremmin ku monena yönä ja heräsin aina selältään nukkumasta ja tähän mennessä en oo pariin kuukauteen voinu haaveillakkaan selällään nukkumisesta.. eikä tuntunu yhtään pahalta ja aamullakaan ei ollu selkä kipee eikä huono olo tai mitään et koko aamu on ollu outo, rupesin jo harkittee et pitää mennä lepäämään ja laskee liikkeitä ku niitäkään ei oo tuntunu vielä ja yleensä tähän aikaan alkaa melko tanssiharjotukset.. heh, just sit tuntu pikkusen liikkeitä! :)

mut aamulenkillä koiran kans kaatuin kaka kertaa, toisella kerralla sattuki hieman oikeaan alamahaan/nivuseen et se sit säikäytti.. ulkona sataa vettä ja on plussalla mut silti tuota mustaa jäätä näyttää siellä olevan.. täytyy olla varovaisempi ens lenkillä..

Soitapas Janni kaiken varalta synnärille et haluisko ne sua näytille ku menit nurin peräti kahdesti. Toi keli on kyl oikeesti nyt tosi vaarallinen. Mä lensin persiilleni jossain puolen välin jälkeen. Silloin Jorvissa olivat sitä mieltä et jos vauva liikkuu normisti eikä satu mihkään tai vuoda ni voi olla kotona mut en tiiä sit miten reagoivat ku on jo laskettu aika täynnä.

Noinkohan mun neukkuhoitsu pettyy ku huomenna taaperran taas neuvolaan. Se on jo pari viikkoa povaillu et ens kerralla en enää tuu :D

Mulla on sellanen fiilis et ei tää ennen ens viikkoa synny. Ihan sama kuinka paljon suppailee tai onko ne edes vähän kipeitä. Isäntäki varannu vasta ensi viikon kalenteristaan niin, ettei töissä ole mitään urakkaneuvotteluja. Tälle viikolle kasannut kaikki.

..hmmm...nyt en sit oo varma,oliko yht.3-4 huhtimasuu synnyttäny...no eiköhän ne kaikki tuu ulos aikanaan :)) mul oli tullu painon muutosta viikossa 1,4 kg..great..ny yhteensä 9,2 kg..raskauden aikana..ei niin tyytyväinen ,vkot 38 1..pää laskeutunu. ei terkka nlas uskonu et menis yliaikaan..no saa nähä..
katsellaan :))

Soittelin päivällä äippäpolille kun rupes nivset ja häpyluu niin kipeytyy ettei voinu oikein kävellä.. käskivät vaan ottaa grammasen parasetamolin jos ei pysty olemaan ja jos sit vielä pahenee kipu niin sit mennä käymään.. makoilin sit reilun tunnin ja päätin et otan lääkkeen mut yllättäen pystyinki taas kävelee joten mitään en oo ottanu..:D vähän on vielä nivuset ja erityisesti häpyluu kipee, välillä oikein polttelee hetken kun on huonossa asennossa..

saa nähdä mihin suuntaan tää nyt yöllä lähtee et pystyykö aamulla nousee ees sängystä.. kyllä on tänään taas moneen otteeseen ollu huoli päällä ku mahaan alko sattuu mut seki meni sit lepäämisellä ohi.. oikeita supistuksia ku en oikein tiiä vielä et miltä ne tuntuu..:/ ainakaan ei niin kovin oo sattunu et oisin tajunnu.. kyllä mulla aina välillä tuntuu ku maha kovettus ja joskus on maha kipee kauttaaltaan mut en oikein osaa niitä supistuksiksi sanoa.....

Tuli taas käytyä neuvolassa. Rv 39 1 ja toivottavasti vika kerta. Seuraava käynti toki varattiin viikolle 40 1.

Viime viikon 700 gramman painon tiputuksen kompensoimiseksi, tällä kertaa 1100g. Huih. Paineet ihan ok 138/76, loppua kohti lievässä nousussa. Vaavi sai jytäiltyä 150 sykkeet ja kohdunpohjan korkeus samoissa ku vikat 2 viikkoa.

Hoitsu ei meinannut löytää lapselta enää edes niskaa, eli mun arvioni vatsan uudesta humahduksesta alaspäin oli ihan oikea, tyyppi on uponnut lantioon melkein hartioitaan myöten. Ja kun kuvailin tuntemuksia suppareista ni arvioi että ihan oikeita ovat. Hassua kun musta ne ei ole kuitenkaan kovin kipeitä. Pelkkää hengenahdistusta, masun kiristelyä ja satunnaista polttelua alaselässä. Kai se on tuo polttelu joka niistä tekee "oikeita" eikä pelkkiä harkkoja. Vaikka harkkasupparitkin voi loppupuolella tehdä jo jotain.

noniin käyty tsekkaamassa onko lapsivettä.. No eipä ollut ei.. Mut hitto soikoon se sattu!!! Limakalvot ihan kuivat ja toinen sörkkii sillä tikulla. Melkein itkemään aloin.

vieläkin kirvelee ni pahaa tekee.. ja verta vuotaa edelleen. en oo uskaltanu puoleentoistatuntiin mennä edes vessaan, kun olo on kuin pahemmanluokan pissatulehduksessa. No täytyy toivoo et helpottaapi pian... Se kyl muutenkin vaikutti se kätilö aika kovakouraselta. ja myönsi viel et ronkkii aika reippaalla otteella... Kohta soitan sinne uudestaan ja kysyn että onko tämä ihan normaalia... En ole ainakaan kuullut että muilla olisi ollut vastaavaa

miniliini: mulla oli edellisellä kerralla viikossa tullu 1,6kg lisää.. en kyllä tiiä miten ku ihan samanlai oon koko ajan syöny ja ulkoillu.. kauhistutti kyllä itteäki se mut neuvolatäti laitto turvotuksen piikkiin..:)

tulevamamma: kuulostaa ikävältä! voin vaan kuvitella et miltä se tuntuu..:( toivottavasti se kipu loppuu pian! kannattaahan se varmistaa että kuuluuko siitä vuotaa verta niin kauaa ja jos sitä paljonki tulee..

mulla helpotti nuo nivuskivut mutta hälyluu on aika kipee et jos jalkoja kääntää väärään suuntaan (esim ku nousee makuulta ylös) niin siihen polttelee.. huomenna neuvola-aika niin saa itekki rauhan näille kaikille mahakivuille ja muille kivuille et onko ihan ok et sellasia on.. mutta nyt alkaa jo tuntumaan että enää ei jaksa tätä raskautta.. no onneks se tieto helpottaa et tod.näk. kahta viikkoa pitempään et tartte enää olla tän kauheen kokosen mahan kanssa ja näiden huonojen olojen yms kanssa..

Mulla tuli toissa kerralla 1,5 kiloa lisää painoa yhdessä yössä ja tosiaankin kaikki turvotuksesta, viimeksi se turvotus oli sitten laskenu tuon 700 gramman verran ja nyt taas noususuhdanteessa, Mutta jojoillaan nyt hetki näiden nesteiden kanssa. Ihan komiat raidat jää esim. sormikkaista ranteisiin. Samoin jäi jäljet ku verenpaineen mittasi.

Kävin tuossa vielä tanssitunnilla josta kotiuduin hiukka toista tuntia sitten. Sanoinkin siellä et toivottavasti en ens viikolla ole tulossa tunnille kun silloin mentäs jo yliajalla. Saisi mun puolestani tämä pieni kiduttaja tulla ulos pikku hiljaa. Kyllä tekee kipeetä kun se oikein tuon liikuntasuoritteen jäljiltä myllertää ja tönii alapäätä.

Mitäs ne sulle siellä synnärillä nyt sanoi sulle tulevamamma kun soitit? Ja onko olo helpottanu yhtään?

No soitin sitten vähän ennen klo 20 uudestaan synnärille ja kyselin.. No käskivät menemään sinne uudestaan tarkistutettavaksi... Huoh! Takas Jorviin siis.. Uudestaan käyrille. Nyt tuli oikeen lääkärikin.. Verta ei kuulema tule emättimestä :O teki mieli kysyä että kusenko mä sitä verta sitten??? No aamusella näyte labraan viemään.. Jos jotain positiivista reissusta voisi sanoa ni ainakin sain tiedon että viikossa kohdunkaula lyhentynyt 1,5cm (eli nyt sitä on jäljellä n. 1cm) ja jopa avautunutkin jo 2cm :O Eihän mulla oo ollu pahemmin ees suppareita...

Kuulostaa lupaavalta. Melkein yhtä hyvältä ku täälläkin. Nimittäin sängystä ylös könytessä lirahti vaaleanpunaista vettä ja vessassakin pöntön vesi värjääntyi. Taidetaan saada viikonlopun aikana uusia perheenjäseniä siellä ja täällä. :)

Tänään neuvoloitu. Saa nähä pitääkö vielä maanantaina sinne kömpiä.
40 3 menossa. RR arvot kohtuulliset lääkityksen ansiosta, mutta eipä sitä kovasti kärsi touhuta tai ne kihahtaa. Pissa puhdas, sf 31,5, paino taas pompannut melkein kilolla ylöspäin, mutta turvotuksia on aika kiitettävästi, johtunee siitä, kun eilen tuli persona syötyä sipsejä ja mausteista ruokaa, kun kerran teki mieli. Syke piti tänään mitata istualtaan. Ei kärsuinyt selälään ola, kun alko tulemaan tukala olo niin itselle kuin vauvankin syke heti laski 100 tuntumaan. Istualtaan kuitenkin hyvät äänet.
Saa nähä josko tässä edistyis. Viime yönä tuli herättyä jokunen kerta siihen, että oli ihan yltä päältä hiestä märkä. Tänään on sitten juilinut selkää aika mahtavasti ja supisteleekin kipeämmin kuin aiemmin. Lapsivesiasiaa pitää tarkkailla, kun sinänsä mitään selvää lorahdusta ei tunnut, mut pariin otteeseen tänään on pikkuhousunsuojaan ilmestynyt sellainen hailakka vaaleanpunainen rantu supistuksen jälkeen.
Toivottavasti vauvan vointi pysyisi hyvänä, haluaisin niin synnyttää jakkaralla, kontallaan tai veteen. Selin makuulta ei ainakaan nyt käy mielessäkään. Mut senpä näkee sitten mitkä on tuntemukset tositilnateessa. Sinänsä jos tämä muksu aikoo nyt maailmaan tulla, niin koirille olisi ainakin hoitopaikka vanhempien luona, kun ovat kotona. ei tarvitsisi miehen rampata ruokkimassa ja pissattamassa, jos kauankin synnytys venyis. No nekin on sitten niitä asioita, et pitää mennä sen mukaan miten tämä muksu aikoo tuolta ulos tulla. toivottavasti ennen seuraavaa poliaikaa, jolloin olis käynnistyssuunnitelman vuoro. Olis paljon mukavampaa, jos luonnollisesti lähtis syntymään.

Mulla oli myös tänään neuvola, kaikki oli niinku piti ja pyysinki sit et kattos myös et onko edistystä avautumisen suhteen tapahtunu vaikka ne hoitajat ei kuulemma sitä tee, ainakaan jos ei pyydä..:) paino oli pysyny saman et kai se vähän siitä viime viikon kovasta noususta nyt sit tasottu.. :)

oli se jonkin verran edistynyt lääkärin tarkastuksesta ja vielä oli 1cm kohdunkaulaa jäljellä.. sit se venytti jotain sieltä et sais supistukset alkamaan, ei ollu mukava kokemus..:D mut niitä kipuja oonki jo jonkin verran tuntenu jo pitemmän aikaa eli juuri ne kivut ilmeisesti on aukonut paikkoja valmiiksi.

nyt sit jännätään tämä ilta että alkaako niitä supistuksia tulemaan vai ei.. muutaman kerran ois voinu et ois jo tullukki ku alamahaan alkaa sattumaan ja se kestää n.20-25s.. mut mä en tosiaan osaa yhtään kuvitella millaselta ne supistukset sitten tuntuu et se on vaan veikkausta että ne kaks kertaa ois jotain sellasia lieviä ollut.. ne tuli toinen joskus klo 14 ja toinen ehkä klo 16.15?? en kattonu kelloa silloin ku jälkeenpäin ajattelin et oisko voinu olla supistuksen tynkiä..:D

Punanenältä peukkuja teille nyt uusien tuntemusten, punaisten lirahdusten, hikoilun ym takia! kuulostaa lupaavalta!!
Tuo kovakourainen tutkimus aiheutti ainakin mulla aikalailla juurikin niitä oikeita suppareita.. Jospa teilläkin.
meillä on maanataina jo 2 viikkois synttärit. On vuva ihan eri näköinen kun laitoksella. Syntymäpaino oli 2990g sitten paino tippui 2880g ja tiistaina kun neuvolasta tulivat käymään niin jo 3200g! Aika huimaa vauhtia on tyttö pitänyt.

Kävin illasta näytillä ja tikun mukaan ei sit kuiteskaan ollu lapsivettä. Mutta tutki alapään ja ulkosuu sormelle auki ja kanava lyhentynyt. Sitkeä on mun kroppani ku ei halua lasta ulos päästää. Tutkiessa töni minin päätä ja samalla sitten lurahti lisää nesteitä, tiedä sitten mistä jos ei kerran lapsivettä ollut.

Mutta takasi kotio passittivat ja kyllä se käsittely sai kipeitä suppareita aikaseks. Ei tarvinnu yöllä nukkua. Ja nyt toista tuntia pukannu 6 minsan välein supparia. Katsellaan koska tästä viittii lähteä uudestaan liikkeelle.

Meidän pikkumies päätti sitten tulla vauhdilla kun päätti ulostautua yksiöstään. Perjantai-lauantaiyön satunnaisesti suppailtuaan säännölliset supistukset alkoi puolen seiskan aikaan aamulla. Ysin pintaan kokeilin lämpöpussia sillä seurauksella että iski aivan järjetön supistus, kyljessä repesi ja pulputti ja vettä hulahti sen verran ettei enää tarvinnut epäillä.

Sitten alkoi supistaa paljon tiheämmin, parin minuutin välein ja istuin vessan pöntöllä pääsemättä sieltä ylös. Jokainen liikahdus aiheutti uuden supparin. Jorviin päästiin kolmen pysähdyksen taktiikalla, 2 pysäystä tuolla meidän perunapelto-hiekkatiellä (järjetön ponnistamisen tarve) ja kolmas vikalla bussipysäkillä ennen Jorviin kääntymistä.

Jorvissa oltiin noin 10.40 ja kätilö pisti käyrille todeten samoin tein että kattoo tilanteen, 5cm auki. Kätilö lähti heti kurkkii mihin saliin päästään ja juoksutti noin 20 metrin matkan pyörätuolilla saliin, jossa hiukka enää reunaa jäljellä ja saman tien sai ponnistaa. 14 minuuttia salissa, 3-4 ponnistusta ja poitsu oli ulkona klo 11.04. Puhtaasti ilokaasulla mentiin tuo ihan loppu.

Strategiset mitat 52cm ja 3270g. Ja syntymäpäivä kaunis aurinkoinen lauantai 9.4 rv:llä 39 3.

Onneks olkoon miniliini! Täällä ollaan edelleen yhdessä osassa... Nyt menossa jo rv 41 2 ja pakko sanoa että kyllä vituttaa ja se taitaa naamasta loistaa kauaskin... Ainakin neuvolatädin mielestä kun siellä tänään vikaa kertaa kävin... Seuraavaksi juostaan sitten Jorvin äippäpolilla niin kauan että poju päättää tulla... Ei kiva!

Satutko miniliini muistamaan (tai jaksatko kenties tarkastaa kuka oli sulla kätilönä... Jorvissa ainakin yks kätilö jota en halua sitten millää itselleni :D

Paljon onnea perheenlisäyksestä miniliini koko teidän perheelle!!! :)

sehän meni sit aika nopeesti koko homma! varmaan jännitti et pääsettekö perille asti ettei tartte autossa synnyttää.. :D

mullakaan ei edistystä.. rv 40 6 tänään.. vaikka yrittikin sillon perjantaina neuvolassa venyttää paikkoja että supistukset alkas mut ei se sitten tehonnut sekään..:( nyt on häpyluu niiiin kipee et välillä vois vaan itkee ku joutuu kävelee, et enpä paljoa muuta tee ku makaan sohvalla ja hyvinä hetkinä yritän jotain pientä ettei pää hajoa tuohon pelkkään makaamiseen..

torstaiaamuna seuraava neuvola ja sitten saan lähetteen yliaikaiskontrolliin..

niin ja laitelkaa sitten jossain vaiheessa kuulumisia, miten on arki lähtenyt pyörimään pikkusten kanssa! :)

Kevätsiivo tehty; imuroitu 2 kertaa, pesty lattiat, tampattu matot ja tuuletettu ne, puunattu kaikki ovet/kaapin ovet JÄLLEEN valkoiseksi, pesty pyykkiä, peilit pyyhitty ja pölyt myös... Ikkunanpesu jäi kun mahan kanssa ei uskalla enää kiipeillä. Jos ei muuta hyödyttäny ni onpahan ainakin siistiä!!!

Paljon onnea Miniliini!!
Auttoiko ilokaasu supistuksiin?? Tai siis pärjäsitkö mielestäsi hyvin ilman muita puudutteita? Itsellä kun tuntui vaan pää menevän jumiin ilokaasusta, ei siis toiminut mulla.. Niin ja imukupin ansiosta puuduttivat paikat ponnistusvaiheessa niin en tiedä kuinka rajulta ponnistaminen tuntuu ilman puudutuksia. Mullakin oli muuten ponnistusvaihe (imukuppivaihe =D ) vaan sen vartin.
Mäkin kokeilin tuon lämpöpussin apua. Oli jotain niin järkyttävää, minkälainen kipu siitä seurasi etten saanut pussia selkäni takaa itse edes pois vaan huusin suoraa kurkkua miestä sen sieltä repimään.

Pääsin muuten tänään ensimmäistä kertaa parin tunnin "lomalle". Kävin tuolla kauppakeskksessa hetken ihmettelemässä. Hirveä shoppailun himo tuli kun ei niin pitkään aikaan mitään ole itselleen ostanut. Kenkiä yririn sovittaa, mutta pyrstä on vielä kovin hellänä siitä epparista. Niin ja nyt jomottelee vielä särkylääkkeenkin kanssa ihan kiitettävästi.
Oli kuitenkin NIIN kiva päästä vähän itsekseen pyörimään tuonne ulos. Kyllä taas jaksaa paremmin arkea. Ollaan me tuohon lähikauppaan tehty vaunulenkkejä kuitenkin kerran päivään.

Vai on tulevamamma ja Janni edelleen yhdessä koossa. Toivotaan että tekin pääsette pian nyytin noutoon. En kyllä kerenny kätilön nimeä kahtomaan, oli vähän muuta mielessä :D Mut tosi mukava oli, sellainen nuorehko kuitenkin ja vaalea. Näkkeehän sen sitten aikanaan epikriisistä. Hassulta tuntui ettei Jorvista saa mukaansa mitään papereita. Siis neukkukorttikin jäi sinne ja se toimitetaan neuvolaan, samoin kai se epikriisi. Aikanaan naikkarilta sain kaikki mukaan ja ne piti ite toimittaa neuvolan tätsylle näytille. Toimintatavat on näköjään erilaisia.

Ja kun niitä kovia suppareita oli jonkin aikaa testaillut ni kyllä se ilokaasun tuoma "sumu" peitti mukavasti kipeimmän piikin suppareista. Ponnistustarvetta se ei vienyt mihinkään joten olin kyl tosi tyytyväinen ettei tarvinnut yhtään pidätellä. Musta itse asiassa ponnistus sattui tällä kerralla vähemmän kuin viimeksi vaikka edellisellä kerralla oli epiduraali. Mut ehkä itu olikin just siinä et nyt oli kropan omat kipulääkkeet täysillä käytössä ku viimeksi ne "hiljennettiin" sillä epillä.

Maito on noussu tänään ja voi kiesus että on rinnat ihan turpeessa. Oli ihan pakko jo lypsää suurimpia poies ja silti tuntuu ku olis kunnon paineet päällä. Mini siis hoitanut mulla maidon noston kyllä hiukka liiankin hyvin. Nyt kun maitoa tulee ni toinen rinta jää ihan käyttämättä ku saa masunsa täyteen yhdestäkin. Pari päivää tossa asuikin rinnalla. Jouduttiin sairaalassa ottamaan hiukka lisämaitoakin, kun ei pikkunen saanut mun rinnasta riittävästi irti. Mut se asuminen nosti kyl hyvin tuon maidon joten nyt piisaa kyllä.

Onnea __Miniliinille!

Onnea kaikille huhtimammoille! :)

Mä oon tänne puolen yrittänyt kirjottaa jo puolen miljoonaa kertaa, mutta aina homma on jäänyt kesken.. sattuneesta syystä. ;)

Meille syntyi 5.4. prinsessa mitoin 3650g ja 52cm. (LA meillä pe 8.4.) Homma lähti käyntiin tosi nopeasti. Mulla ei ollut mitään ennakoivia suppareita edellisinä päivinä, ei limatulppaa, veden menoja etc. Vaan heti tiistai aamula kunnon supistuksilla aamu puoli yhdeksästä asti. Meillä oli äippänlakin klo 12.30 jonne ihan kuuliaisesti mentiin. Odotushuoneessa jo nojailin seiniin ja mies hiero selkää, alko supistukset olla aika mojovia. Kerettiin paino, verenpaine ottaa ja nlantäti passittikin meidät suoraan OYSiin. Kahden aikaan oltiin jo synnärillä, iltapäivällä neljältä laitettiin epiduraali, kalvot puhkaistiin 1800 (ei siis ollut edistystä tapahtunut), oksitosiinilla vauhditettiin hommaa, ei muutosta.. supistuksia tuli hyvin ja tasaisesti. Vauvan sydänäänet heikkeni välillä kun vaihdoin asentoa, joten aika lailla paikoillaan piti pysytellä. Vihdoin ilta yhdentoista jälkeen pääsin ponnistamaan kun oli paikat kunnolla auki, ja mitä vielä. Supistukset loppu ku seinään!! Piti jollain voimalla lasta työntää ulos ja pitkään meni ettei edistystä tapahtunut, lääkäri otti imukupin, välilihaa leikattiin ja vihdoin tyttö näki päivänvalon 23:49, juuri ennen puoltayötä! Napanuora oli kainalon ympärillä ja se laski sydänääniä, siksi piti vauhdilla ottaa neito pois. :/ Oli se aika puristus. Tupa täynnä väkeä.. hyvä mieli kuitenkin koko hommasta jäi. Hyvä kun lähdin avoimin mielin synnyttämään. Kaikki mikä tapahtui tapahtui lapsen parhaaksi, näin sen pitikin mennä.

Tyttö meni tunniksi lämpökaappiin, isä pääsi seuraamaan tilannetta. Mut paikattiin, suihkuttelin ja sitten siirryttiin vauvan kanssa lapsivuodeosastolle. Kolmen laitoksellaolopäivän jälkeen päästiin kotiin.

Kotona on sujunut hienosti. Tyttö on tosi rauhallinen ja tyytyväinen tapaus! Ihanaa kotiarkea vauvan ja miehen kanssa vietellään. :) Öisin herätään syömään 4-5 krt, huhhuh! Mutta oon niin onnellinen että vauvalle tissi maistuu ja imuote löytyi heti!

Odotan kovasti että kaikki loputkin saatte pienet ihmeenne käsivarsillenne ja päästään höpöttämään vauva-arjesta. Tsemppiä vielä kaikille masun kanssa oleville! Pitkä ja tuskainen (tai ainakin malttamaton :) ) odotus palkitaan teilläkin varmasti pian!

oi että ihanaa! :) onnea miikku!! :)

mä kyllä ajattelin et oltas päästy yhtä aikaa laitokselle niin oltas nähty siellä, ois saanu samanikästä seuraa vauvoilla ja kun(/jos) molemmat on tyttöjä! :)
mutta tosiaan mulla ei oo mitään merkkejä vieläkään ollu..

mulla on nyt viikonlopusta asti on ollu noita häpyluun kipuja liikkuessa, lepo helpottaa paljon niihin.. ja sit välillä mun mahassa on sellasta poreilua vasemmalla ylhäällä..ensin ajattelin et jos siellä ois reikä ja sitä vettä tulis ulos mut sit taas ku mitään ei tuu housuihin niin eikai voi sitäkään olla.. huomenna ku muistais neuvolassa mainita asiasta.. kai ne on vaan jotain suolistojuttuja..

mä en enää usko mihinkään poppaskonsteihin et niillä käynnistys..on kokeiltu 3s:ää shoppailua (joka nykyisin kuulemma korvaa siivouksen) ja autolla ajamista ja lenkkeilyä ja tulista ruokaa ja neuvolan täti on yrittäny venyttää paikkoja et käynnistys ja mikään ei oo auttanu kyllä mihinkään suuntaan.. nyt mulla on vakaa usko et menee käynnistykseen (vaikka lääkäri sanoki et syntyy ennenaikaisesti ja äiti sisko synnyttäny ennenaikasesti)..vaan minäpä se oon joku poikkeus joka vahvistaa säännön, taas vaihteeksi..:) saapa nähä et tuleeko mulle lyhyt synnytys niinku ollaan luultu ku äiti ja sisko synnyttäny niin nopeesti vai oonko siinäki poikkeus..:/

yritän kyllä puhua et käynnistäs ennen pääsiäistä jos vaan mahdollista (taas ajattelen koiran vahtimista et ois sit helpoin järjestää se ku on mies kotona kuitenki pääsiäisen ajan).. mut ei tarvis sit ite sairaalassa ressata et mihin koira vaan sais keskittyä olennaiseen.. :)

Onneksi olkoon Miikku!!
Nyt teilläkin on oma prinsessa!

tulin just neuvolasta eikä mitään edistystä perjantaista.. taas yritti ärsyttää et käynnistys mut se ei ees sattunu ollenkaan?? et eikö sit tehny sitä tarpeeksi rajusti.. mut sit tuli kyllä alamaha kipeeks ku lähin sieltä.. pissatulehdusta epäili ja pissanäyte pitäis taas viedä..:( muuten kaikki ok.. soittelevat kuulemma jossain vaiheessa aikaa sinne yliaikaiskontrolliin..

et ei auta muuta ku ootella ja ootella..:(

Heippistä!
Eilen päästiin tytön kanssa kotiin osastolta. tosiaan 8.4 supisteli vähän enemmän, mutta edelleen epäsäännöllisesti. illalla seitsemän aikaan kävin vielä kirjastossa ja kahdeksan aikaan yllättän supistelut muuttui säännöllisiksi, pitemminki ja väli oli 7-10min. No ei siinä mitään ajattelin et ensi vuorokauden puolelle odotellaan, koska supistukset eivät olleet oikeastaan ollenkaan kipeitä. No puoli kymmenen aikaan sitten otin sen rutiininomaisen rr-arvon ja hupsis verenpaineet oli 174/98 ei kait se auttanut kuin soittaa synnärille, et uskallanko odottaa ensi vuorokauden pueolelle vai tullenko sinne nyt. Kätilö pyysi tulemaan heti. No klo 10 oltiin synnärin vastaanotolla ja käyrälle mars. Vauva hyvävointinen, RR arvot pilvissä Supistusten pituus noin 1min ja supistusväli 4-5min. Kanava hävinnyt ja 3cm auki. Eli synnytys hyvin käynnissä. Avoimin mielin lähdin synnyttämään. vaikka toiveena oli lääkkeettömät kivunlievitykset, niin RR arvojen vuoksi suositeltiin epiduraalia, suostuin siihen vaikka olisin pärjännyt ilmankin, vauvan vointi on kuitenkin tärkein. reilu 10h kesti avautumisvaihe ja sit jakkaralle omasta toiveesta ponnistelemaan. 44min ponnistusvaihe ja ihana pikkutyttö syliin. Painoa 3210g. Pari pientä 2 asteen tikattavaa repeämää.
Synnytys meni hyvin ja oli minusta aivan ihana kokemus. Osastolla tulikin oltua sit kauemmin kun tytön bil-arvoja seurailtiin. Valoon ei joutunut, mutta arvo oli noususuuntainen eiliseen päivään asti. Kotona tiuhat syötöt ja jos yhtään epäilyttää, niin bil-kontrolliin. 50,5cm oli tytön pituus. Kaikki vaatteet on aivan hirveän isoja, mut mielummin niin kuin olisi valmiiksi paljon pieniä.
Haasteena nyt onkin, kun tyttö tykkäisi nukkua 4-5h putkeen ja 2-3h välein pitäisi syöttää niin on välillä aikamoinen herätteleminen et saisi toisen syömään. Tiistaina neuvolatäti tulee kotikäynnille ja huomenna soitella ristiäisaikaa. Nimi oli mietittynä valmiiksi ja se passaa tytölle kuin nakutettu.

Kotielämä alkanut ihanasti! Syönnit tosi lyhyitä tytyllä, vaihdellen 10-20min. Maitoa tulee hyvin. Päivällä nukutaan parin tunnin osissa, yöllä 1½-2½h, yösyöntejä 4-5. Eli aika paljon, äidin mielestä. ;)

Parina viime päivänä noussut vauvan naamaan hormoninäppylää, punasta röhelmää (muistuttaa ns. appelsiini ihottumaa) ja valkosia näppyjä jotka päivän päästä puhkeaa ja on vähän kenkun näkösiä. Onko teillä vinkkejä niiden hoitoon vai antaako vain olla ja kuivahdella itekseen pois? Oon vain pyyhkässy niitä kostealla vanulapulla, en oo laittanu rasvoja.

Palaillaan! :)

Jorvista kotiuduttu aamusella ..
tai anoppilassa viherissä ollaan. (ja odotellaan)
18.33 alkoi supparit 5 min välein..
21.50 oltiin jorvissa.
3,5-4 cm auki,
supparit 8 min välein (harveni).
olohuoneessa synnytysosastolla 23.30,
sitten lepohuoneeseen nukkumaan ja odottelemaan..
ei muutosta .
.käyrillä oltiin ainakin 4 krtaa.
supistukset yöllä harveni vielä 10 min ja nyt aamulla ei tullut kun enää 20 min välein.. hohh hoijaa..
kätilö sano ku lähettiin että voi olla että tulet takas tänään tai voi olla että myöhemmin.. näihin tunnelmiin :DD

Voi että miten piinaavaa odotusta monella teistä!! Sais alkaa jo tapahtumaan! :)

Muuten nuo näppylät mistä puhuin ylempänä, alkoi tosissaan märkiä ja puhjeta lisää ja lisää.. mentiin lastenpäivystykseen ja lääkäri diagnosoi märkäruveksi. :( Bakteeri oli päässyt imukuppihaavasta sisälle. Nyt meillä on antibioottirasvaa ja silmätippoja. :( Vauva pieni vasta 10 pv vanha! Mulla ollu niin kamala ja avuton olo toisen puolesta. Nyt täällä sitten käsidesiä kuluu ja pyykkiä pestään urakalla. Toivottavasti viikonloppuna alkaa tuo rasva kunnolla purra.

Vaikka kyseessä onkin vain näppylät, oon hormonihuuruissani itkeny niin vauvaa, näppyjä kuin pyykinpesua. :/ :)

mä vähän ihmettelinkin kun sanoit että puhkeilee. Hormoninäppylät ei nimittäin puhkeile, ne vaan häviää. Hyvä että saitte hoidon niihin rupiin. Täällä käyty eilen illasta tanssikurssilla, tänään poikien kanssa perhekerhossa näytillä ja huomenna olisi tarkoitus lähteä lapsimessuille. ja poitsulla huomenna ikää tasan viikko :) Meidän muru. Nytkin nukkuu ulkona päikkyjä, eilen otettiin ensimmäiset kokeilut ja hyvin meni.

Vai joutu greenmama vielä "kotihoitoon" vaikka noin hyvin auki jo. Sais ny pian syntyä sullakin.

Voi miniliini kun teillä ollaan reippaina! Me ollaan vasta tehty vain muutama autoreissu (sairaalaan.. :P). Mä vähän vielä aristelen ulosviemistä, tai ainakin päikkäreiden nukkumista. Oulussa vähän vaihtelevaa keliä vielä. Mutta jospa me jo vaunuteltaisiin muutaman päivän päästä. :) Vähän eletään tuon näppyjutun takia suljetussa kuplassa, ei uskalla mennä mihinkään.

Nuo näpyt eilen eritti semmosta visvaryönää, mutta ei enää tänään. Alkaa vanhimmat rakkulat hiljalleen kuiveta. Ehkä se rasva tekee tehtäviänsä.

No nii. Ny mäki pääsin vihdoinki ilmotteleen ittestäni :) Eli torstaina 14.4 klo. 7.40 aamulla lorahti vedet (just olin laittanu miehen töihin ja sanonu sille läpällä, et soittelen jos mennään sairaalaan) ja siitä soitto synnärille ja sinne matka läks. Meillä sairaala tos kahen korttelin päässä ni lähin kävellen. 8.05 ekat kipeet supparit alko ku pääsin matkaan, vartin matkan ajan pysähdyin varmaan kymmenen kertaa supparin takia. 9.00 pääsin käyrille synnärillä (oli varsin ruuhkainen synnytyspäivä) ja sillon jo pyysin jotain supparikipuihin... synnytyssalissa oltiin 9.40 ja pistivät mut nelinkontin pedille, ymmärsin et sydänäänet vauvalla heikkeni... 10.00 sain epiduraalin, joka tehos kyllä, mutta jätti silti vielä erittäin tuskaiset kivut reiteen... ilokaasua tuli nautittua... sen takia tuli oksennettua kaks kertaa... en tiiä auttoiko se mitään, mut ainakin psykologisesti pystyi ottamaan supistukset vastaan paremmin :) ponnistusvaihe kesti 37 min ja vauva syntyi klo 13.32. Ja niinku ounailin, tyttöhän sieltä tuli. Enkä tiedä mistä johtuu, mutta tyttö oli 4705 grammanen jöötti ja 53 cm pitkä! Elikäs iso kuin mikä vaikka meille se toki on ihan älyttömän pikkunen ♥ Just syntymän loppumetreillä hartioista meinas jäädä vauva jumiin ja siinä sitte lääkäri hyppäs sängylle painamaan mahasta vauvaa ja kätilö mulle huusi, että ponnista ja nosta yläkroppaa ylös ja mitä kaikkea... enhän mä ees tajunnu mitä se meinas ja tapahtui niin paljon eikä enää pystyny ponnistaan. Mut kyllä tyttö tuli ulos, siltikin sain vain muutamat pintarepeämät! Tytöllä solisluu murtui kun oli niin ahdasta, mutta niinku ne sanoo, että luonnon tapa saada vauva mahtumaan ulos kun jostain pitää antaa periksi ja on siis ihan yleistä kun tekee ahdasta. Sairaalassa pidettiin semmosta tukisukkaa murtuneen solisluun puoleisen käden ympärillä ettei pääse liikkumaan, mutta tänään se otettiin pois kun kotia päästiin. Tyttö voi hyvin ja olo on autuaan onnellinen aika monella tyypillä just nyt :) Parin viikon päästä fysiotarkastusta ettei tytön kädessä ole mitään hermoja vahingoittanu tuon murtuman takia, ihan siis varotoimi ilmeiseti.

Onneksi olkoon IhanaÄippä ja Anskukka!
Aikamoisen jötkäleen kyllä väänsit ulos =) Olen kyllä aikaisemminkin kuullut että solisluu tai joku käsivarren luu voi murtua. Harmi että teillekkin kävi niin. No pääasia että ei ole tuskia sitten pikkuisella..? Tai että ei pelkäksi itkuksi mene ja saatte levättyä.

Ei tunnu olevan vauva kipuinen solisluun murtuman takia. Nukkuu kyllä monta tuntia putkeen murtuman puoleisella kyljellä eikä tietääkseni itse sen takia (koska itku loppuu kun saa tissiä :) ). Vähän kuitenkin pitää yrittää varoa ja tutkailla jos rupeaa aristamaan. Lääkäri sanoi, että saa käsi olla vapaana normaalisti!

Onnea myös multa Anskukkalle! Rupeaa huhtimasut kaikki olemaan pian ilman masua :)

Onnea uusille vaavin saaneille. Hurjan kokoinen teillä vauva, IhanaÄippä. Ja tosi hienoa jos ei vauvaa haittaa että solisluu murtui.

Täällä on nyt ikää reilu viikko ja ei enää pelkästään syödä ja nukuta. Pysyy jo hereilläkin jonkin aikaa päivästä. Puolisentoista tuntia meni nytkin ihan hyvin.

Huomenna muutetaan taas meininkiä kun esikko menee ekaa kertaa hoitoon pariin viikkoon. Mitenhän me selvitään huomisaamusta...

On tää arki muuttunu vähän jopa pelottavaksikin kun pitää kaikkee oppia niin paljon. Helpottavaa on, että mies on tämän viikon kotosalla mun ja vauvan kanssa, ei tartte kaikkea yksin heti hoitaa. Toki tuntuu, että vauva kaipaa pelkästään ruokaa ja iskä ei sitä voi sille antaa :)

Viime yönä vauva heräs kaksi kertaa syömään puoleksi tunniksi... eli paras pätkä oli 3-4 tuntia unta putkeen. Sairaalassa nukkui joka 8 h putkeen yhtenä yönä joka muuttui aamuksi :)

Mites nopeaa nuo tissit tottuu tuohon imuun? Meinaan mun nännit on niiiiin kipeet, että meinaa itku välillä tulla ku imettää.

Mä sain nänneille sairaalasta vähän mukaan Lansinoh-voidetta. Tuntui auttavan ihan hyvin.
Meillähän on ollut tuo rintakumi käytössä kun ei vauva osannut heti oikeaa imuotetta. Nyt ollaan jo muutaman kerran syöty ilman sitä =). Se suojaa myös tissejä vähän. Ei niin pahasti mulla siis päässyt edes ärtymään.
Jos siis tosi kipeeksi menee niin voi varmaan kokeilla, mutta kumista eroon pääsy voikin sitten vähän hämmentää vauvaa.
Varmaan osittain kuminkin ansiosta huolii pullon oikein hyvin jos johonkin pitää lähteä. Muutenkin tuntuu hiipuneen maidon tulo =( Syötetään noin 1 korviketetra päivässä lisänä kun jää nälkää huutamaan tissin jälkeen.

Noniin... Tänään päästiin mekin sitten sairaalasta kotiin ja jälleen uusi synnytystarina kerrottavana... Eli perjantaina 15.4 mulla oli yliaikaiskontrolli klo 9.30. No aamulla sitten heräsin kuuden aikaan "menkkamaisiin" suppareihin ja sanoin miehelle et saas nähä tuunko kontrollista takaisin... No enpä sitten tullut :D Laitokselle jäin siis. 2cm olin siinä vaiheessa auki. No kalvot sitten puhkaistiin synnytksen nopeuttamiseksi kun vauvan sydänäänet heitteli välillä härän pyllyä.. Noh siitähän ne supparit sitten lähti eka loppui toinen alkoi ja mä en voinut kun itkee ja huutaa. Enkä edes miestä voinut soittaa :D No kätilö kysyi soittaako hän ja mä menin johonkin paniikkiin ja snoin että ei missää nimessä ku mua sattuu... No epiduraalin sain sitten joka auttoi hetken... siis oikeasti vain hetken!!! ei montaa minuuttia mennyt kun supparit oli taas yhtä kamalia kun ennenkin. No lapsivesi sitten todettiin vihreäksi ja tuli entistä enemmän kiire saada lapsi ulos. No sitten oksitosiiniä suonee... Noh tästäpä vauvan sydänäänet alkoi laskemaan joten sitäkään ei voitu antaa. Päädyttiin siis kiireelliseen sektioon. Sainkin sitten sellasen epiduraalijysäyksen siihen että kaulasta alaspäin tunto pois... 2 lääkäriä vaadittiin että poitsu saatiin edes ulos masusta kun oli niin syvällä lantiossa kiinni... n.9,5h kaikkiaan siihen meni ja poju saatiin maailmaan :) Hyvin voiva on vaikka saa toistaiseksi tissimaidon lisäksi lisämaitoa...

2kk päästä kontrolli koska sydämestä löytyi pieni 3mm reikä (joka on kuulemma aika tavallista varsinkin sektio lapsilla) ja sen pitäisi ihan itsestään umpeutua... Myös mulla ja miehellä ollu molemmilla reikä sydämessä ku ollaan synnytty.. Nyt poitsu on tosi tyytyväinen eikä tee muuta ku syö ja nukkuu :D

eli syntyi 15.4 klo 15.33 mitoin 49cm ja 3190gr... Kotiin lähtö painoksi saatiin huimat 3240gr joten paino vaan nousi sairaalassa olo aikana :)

Mulla meni nyt viikon verran, että rinnat tottui imuun. Lievästi oli ruvellakin mutta paljon vähemmän kuin esikoisesta. Ostin jo synnärille itelleni Lansinohia ja se kyllä oikeasti auttaa kipeisiin rinnanpäihin. Vieläkin hitusen kirpaisee joka kerta kun vauva aloittaa imemisen mutta se on vain muutama sekunti. On kohtuullisen tiukka imijä tämäkin lapsonen.

Punanenä, oletko koettanut esim. suihkussa lypsää maitoa lapsen imun jäljiltä, jos saisit nostettua maitomäärää sillä tavoin eikä tarttisi korvikkeille lähteä. Sehän on ihan normia et tulee "tiheän imun kausia" ja lapsi asuu rinnalla, mutta silloin ei saa luovuttaa vaan antaa asua rinnalla. Pian se maitomäärä nousee. Kysyntä lisää tuotantoa.

Ja suuren suuret onnittelut (tuleva)mammalle :D Vai teillä päädyttiin sektioon. Pikaista paranemista ja vauvan tuoksuisia päiviä.

Meillä myös vauvauutisia! :)

Perjantaina 15. päivä yöllä tuli muutama supistus joita aluksi luulin vaan mahakivuiksi vessahädän takia. Seitsemältä alkoi alle 10 min välein supistukset ja mies ehti kävästä töissä mutkan ja takas kotiin. Joskus puoli ykstoista oltiin sairaalassa ja olin jo 3cm auki. Siitä sitten synnytyssaliin ja 13.00 sain epiduraalin. Kivut lähti 4-5 h ja samalla aukeaminen loppu siihen. Oksitosiinia sain ja sitten alkoki taas kivut ja aukeaminen. Tyttö syntyi sitten 21.15 vihreestä veestä ja joutu hankalan hengityksen vuoksi happikaappiin noin tunniksi. Painoa tytöllä oli 3770g ja pituutta 52cm. Keltasuutta on vähän mutta päästiin eilen kuitenki kotiin, nyt taidan kuitenki soittaa että pitäiskö käydä ottaa kontrolliarvot ku näyttää silmätki jo vähän keltasilta..:(

Heti rupes imemään hyvin, liianki ku meni nännit rikki ja nyt joudun käyttää rintakumeja. Koko ajan tyttö ois tissillä mutta nukahtaa kuitenki heti siihen. Ärsyttävä ku tuntuu etten osaa imettää tai että ei tuu maitoa tarpeeksi jos en saa tyttöä imemään kauempaa.. yöllä turvauduin jo lisämaitoon kun ei muuten rauhottunu..

täällä oli hirveesti tullu viikonlopun aikana keskustelua ja en nyt ehi lukee kaikkia.. mutta onnea myös muille vauvan saaneille!!:) on tämä kuitenki vaan niin ihanaa!

Onnea onnea!! :D

Kyllä täällä tämäkin mamma itkeskeli kipeitä rinnanpäitä, mutta nännikumia vaan kehiin, käyttää vaikka jokatoisella syötöllä. Ja Lansinohia jokaisen syötön jälkeen! Iltaisin nännejä särkee niin pirusti, mutta menee ohi. Vauvalla napakka imuote. Puren hammasta, puristan nyrkkiä ja sitten helpottaa. :D Maitoa tulee tosi hyvin, vauva on öisin pidentänyt syöttövälejä, tuntuu että rinnat räjähtää ja toivoo että toinen heräisi jo syömään! Viime yönäkin piti käydä lypsyllä.. huoh.

Janni, meidän tyttö oli hiukan keltainen, mutta bilirubiiniarvot ihan ok. Silmät kellersi jokusen päivän kotiutumisen jälkeen, mutta lähti pois. Vauva muutenkin meillä aika tummaihoinen. Otettiinko veriarvoja? Kellertyminen ihan luonnollista, mutta jos vauva ei "lötkisty" ja heittäydy syömättömäksi, kaikki ok. Jos huolestuttaa, voipi ottaa yhteyttä OYSin lastenpäivystykseen tai pirauttaa vaikka sinne lapsivuodeosastolle. Mitä muuten tykkäsit paikasta ja hlökunnasta?

Onnea Janni! Meillä vissii naperot sit samana päivänä syntyny :) Meillä tuo poju ei tissiin suostu millään... Aina alkaa kiukuttelu ja sylkee vain tissin ulos :S Yrityksen puutteesta ei ainakaan ole kiinni kun joka syötön yhteydessä ainakin puolituntia yritän mutta ei niin ei... Luojalle kiitos rintapumpusta!!! Helpotti kummasti... Ja kyllä pullosta kelpaa maito loistavasti... Saa nyt sitten pullosta mamman omaa maitoa :) No onneksi sillä ei itselle niin väliä kunhan poju vaan saa tarpeeksi ruokaa. Nännit niin pienet kuulemma (vaikka tissit onkin koripallon kokoiset at the moment) et pojan tosi hankala saada kiinni edes niistä... No nyt tänään en ole kauheasti edes yrittänyt tissiä antaa kun ne on ihan verillä nii pumpannut vaan tyhjiks ja annan hetken huilata.

Miniliini: Alkuun pari viikkoa tuli maitoa aivan tautisesti yli. Yölläkin piti taitella harso liiveihin ja silti sänky lainehti maidosta. Sitten vaan yhtä-äkkiä loppui. Lapsi huusi yöllä puolen tunnin- tunnin välein ruokaa ja sitä jatkui muutaman päivän. Kyllä väsytti. Sitten keksin, että eipä tulekkaan maitoa kun edes liivin suojat ei kastu yö-aikaan.
Eli jos haluan nukkua edes yhden 2-3 tunnin pätkän yössä niin on pakko syöttää korviketta maha täyteen. Päivällä sitten voikin tissitellä vaikka koko ajan. Vauva saa sitten noita raivareita jos on imenyt "tankin" tyhjäksi, sitten tissin vaihto ja kun on siitä ruokaillut niin vartin on hiljaa ja kiljuminen alkaa--> no tissit on tyhjät ja huuto loppuu vasta kun on korviketta päälle saanut.
Suihkut, ykköskaljat, lämpöpussit, sylittelyt ym kokeiltu ja pumppaamalla tulee enää muutama milli pullon pohjalle.
Pelkäänkin nyt, että loppuuko maidon tulo kokonaan. =(
Hyviä maidontulovinkkejä kyllä otetaan vastaan.

Onnea uusille äideille!!

Kiitos! :)

kyllä hämmentää itteäki tää onnellisuuden tunne! oon jo ehtiny ajatella että 'onpa jännä ku ei oo tullu synnytyksessä eikä sen jälkeen mitään hormonimyrskyä että ei mulle taida tullakkaan'.. no kuinkas kävikään.. nyt oon tänään itkeny vähän väliä, kylläki vaan sitä kuinka onnellinen oonkaan.. :D

no minähän soitin ja käytiin sit ottamassa verikokeet ja paino. Paino oli pikkusen jo nousussa kun sairaalassa oli vaan laskussa ollut.. ja joku aika sitten soittivat tulokset että arvot oli tippunu eilisen 211:sta 184:ään että ei tarttenut lähtä kaappihoitoon eikä tarvi enää kontrollia..:) mutta oli hyvä käydä niin sai itelle mielenrauhan! :)

Miikku: no olin kuullu kauheita juttuja että siellä ei hoideta vauvoja jos ne on niillä kätilöillä jne mutta ei mulla sillee oo valittamista.. olin 3 hengen huoneessa, oli kuulemma niin ruuhkaaki juuri sillon perjantaina siellä.. mutta tykkäsin niistä kätilöistä jotka mulla oli, mulla ehti olla 5 eri kätilöä siinä ja kaks niistä oli yhtä aikaa sen syntymän hetken mutta ehti pari vuoroa vaihtua siinä ja osastollaki tykkäsin. Ainut mistä voisin valittaa on se että oisin halunnu enemmän opastusta imetyksessä ja ois ne voinu näin ensisynnyttäjää enemmänki neuvoa oma-aloitteisesti ettei ois tarttenu kaikesta kysyä.. mutta neuvoivat kyllä jos kysyi! mutta naapuri petissä olevilla oli ongelmia imetyksessä niin eivät kaikki kätilöt yrittänykkään neuvoa ku kävivät vaan laittamassa tissin vauvalle suuhun ja lähti pois ja sano et soita kelloa jos se irrottaa otteen, ettei siis neuvonu et miten sais sen ite laitettua sille suuhun.. no mulla oli kans sama ongelma mut sit ku joutuin rintakumia alkaa käyttää niin se helpotti, nytki on ongelmia saada tissi suuhun ilman sitä kumia mut yritän aina välillä kun tissit vaan kestää ja jos ei onnistu niin sit laitan kumin.. ajattelin kysyä sit neuvolan tätiltä neuvoa ku tulee ens viikolla kotikäynnille.. :)

tuli vain mieleeni tällainen hauska juttu jonka kuulin sitten lääkäriltä joka leikkasi mut kun kävi osastolla moikkaamassa että olin ollut leikkauksessa aika hauska potilas :D Olin ilmeisesti niin lääkepöllyssä etten itsekään tajunnut mitä kaikkea sammakoita suusta pääsi... Olin muunmuassa juuri ennen leikkauksen alkua kysellyt lääkäriltä "eikai haittaa vaikka mulla on reikäinen sukka jalassa?" :D Sitten avustava lääkäri tuli esittäytymään mulle "hei olen avustava lääkäri Antti (en muista edes nimeä)" no minä tyttö vastaan "moi olen sanna ja minä olen synnyttäjä" ja kolmas vielä... kesken leikkauksen olin pariin otteeseen kysellyt "koskas mä mahdan päästä syömään kun on niin kauhea nälkä?" :D En kyllä itse olisi uskonut että sillä hetkellä kun minusta on aivan oikeasti tulossa äiti että mieleen voisi juolahtaa tuollaisia asioita :D

Meillä käytiin jo tänään kätikäynnillä. Vauva oli jo ylittäny viidellä grammalla syntymäpainon ja maitoa tulee pirusti! Pitää lähteä huomenna osteleen maidonkerääjää, paita on suojista huolimatta ihan märkä! Maitoa siis tulee nyt kunnolla... Neuvolan täti sanoi, että sitten imuote on oikea kun ei nänniin satu ja tänään oon ekaa kertaa huomannu, että ei satu oikeestaan yhtään. Tästä toivottavasti vain parempaan suuntaan! Sitä voidetta (mikä lanishol...) laitan aina imetyksen jälkeen ja tuntuu auttavan kyllä.

Viime yönä vauva herätti kerran, toki piti sitten kaksi tuntia syödä ja vielä äidinmaidonkorviketta päälle kun ei enää parin tunnin jälkeen tainnu maitoa riittää... tässä mietitään tutin käyttöä kun tuntuu vauvalla olevan vain kova imemisentarve välillä...

Täällä kanssa tutti ollut kovassa käytössä aina siitä saakka kun kotiin tultiin... Järjetön imemistarve pojalla! Naureskelin eilen että se on varmaan miehen ruokailuhalut periny ku iltapalaksi meni 180milliä maitoo :O ja söi sitä 2h ennen sitä vähän reilu 100ml... Ei ihan viel riitä oma maito vaikka rintapumpulla saikin eilen lypsettyä sellaset 200milliä :D Oli pikkasen täydet tissit kun tuo poitsu ei tissille suostu ja tissit koripallon kokoiset ja kivikovat ni en saanu edes käsin lypsettyä ku en otetta saanut itsekään :D

Me käytiin tänään jo toista kertaa neuvolassa. Eka reissu oli 4 päivän ikäsenä viikko sitten. Paino noussu syntymäpainosta 310g ja seuraava käynti 6 viikon iässä ja samalla viikolla mulla jälkitarkastus.

Eilisen päivän poitsu asui rinnalla ja tänään on sen vaikutuksen huomannu, on taas NIIN pinkeet rinnat ettei mitään rajaa. Oli pakko pumppaa tyhjäksi ja samointein sai tuumata että hyöty 0 kun taas toista jo kiristi.

Hitto vie muuten ko repeilin tolle, "Moi, olen Sanna ja olen synnyttäjä" *reps* :D

Voisin itsekkin vähän päivitellä tänne taas pitkästä aikaa... :) Poju on nyt 12 päivää vanha ja "unelmavauva" (eikö ne kaikki sitten oo? :D) No kuitenkin... Yllätyin ihan että jo noin pienellä on tietty päivä rytmi :O Aamulla noustaan n. klo 7.00 ja sitten vaipanvaihdoin kautta syömään. Sen jälkeen riehutaan hetki hereillä jonka jälkeen taas nukutaan... parin tunnin päästä taas syödään... Näin jatkuu aina sinne klo 16 asti... No taas syödään klo 16 ja puoli viiden maissa lähdetään miestä vastaan kun hän pääsee töistä. No vaunuissa tulee taas otettua "minipäikkärit". Kotiin kun päästään ni sitten poju riehuukin jo pitempiä aikoja miehen kanssa ja syö n. 2-3h välein... Iltapuuhat alkavat klo 22.30; ensin vaipanvaihto ja yöpuvun laitto jonka jälkeen poju vetää tuhdin iltapalan... (ainakin mun mielestä 120mil on tuhti iltamaito pikkumiehelle) sen jälkeen röyhytellään kunnolla ja laitan pojun sänkyyn n. 23-23.15... vedän soimaan tuutulaulua soittavan unilelun ja siihen poju sitten nukahtaa ja nukkuu täyspitkät unet sinne klo 7.00 asti :D Näin meillä kuluu päivät :) onko muilla minkäänlaisia rytmejä jo?

Oon vissiin onnekas kun nukkuu yöt noin hyvin. Tissittelykin lähtenyt sujumaan, mutta ongelmana on enää se että oma maito ei riitä. no paljon vettä, ja toivotaan että alkaa maito nouseen enemmän...

Olen myös huomannut että pampersin vaipat pitää meillä paremmin kuin liberot... Perjantaina olisi seuraava neuvola jolloin poju jo 2 vko vanha :)

Meilläkin oli olevinaan jonkinlainen rytmi mutta johan se ehti muuttumaan. Yöt menee vähän filiksen mukaan, yhtenä yönä mun ei tarvinnu nukkua ollenkaan, kahtena yönä oon saanu nukkuu koko yön 23-07 ja muuten mennään yhdellä kahdella herätyksellä/yö. Viime yönä heräiltiin neljän aikaan. Silloin olin ihan pirteä mutta ans olla ku kännykkä herätti puoli 7 ni ei ollu enää yhtään pirteä ja koko päivä menny enempi haukotellessa.

Minimies alkoi viihtymään hereillä tuossa vajaa 2 viikkoisena, ekan viikon lähinnä söi ja nukkui. Ja nyt on saatu kaveriksi puklailut. Täytyy siis aina varovasti syötellä ja puklurätti pitää likellä. Esikko ei aikanaan puklannu ollenkaan. Tämä puklaa joko viimeisen syöntierän lopuksi, tai jos siitä selvitään ilman puklua ni sitten jonkin ajan päästä tulee syliin puoliksi sulanutta kokkareista maitoa. Nyt laitoin miniukkelin vaateriin kehtoonsa, katotaan nukahtaako sinne vai alkaako kohta armoton huuto.

Mun piti keitellä itelleni siskonmakkarasoppaa tänään mutta en ole ehtinyt kun tuo yksi heilunut hereillä kymmenestä eteenpäin. Ja pyykkikone on valmis oman ohjelmansa kanssa, sekin pitäisi tyhjentää. Tuli pikapyykkiä kun minimies täräytti sellaiset kakat vaippaan, että äitikin oli alushousuja myöten sinapissa.

Onnea Greenmama!!

Meillä on elämä yhtä helvettiä.
1. Syöminen. Tänään aloitettiin puolen tunnin unien jälkeen syöminen noin klo11 ja nyt vissiin saatiin lopetettua siis vartin yli 1!! Omaa maitoa tulee jonkin verran, ei tarpeeksi. Ensin vartin kiukuttelu rinnalla kauhean huudon kera. Tyttö repii ja riuhtoo rintakumin pois koko ajan. Pari imua ja taas pää kääntyilee, hamuaa vaikka on kumi kunnolla suussa, eikä ime. No sitten kun taas keksii että näin sitä imettiin, niin se maitopa pitääkin imeä sieltä esiin. No seuraava parku. Ja taas revitään kumi pois paikaltaan. Sitten kun huuto on taas laantunut saadaan imettyä--> Kohta on taas tissi pois suusta.
Sitten kun on mielestään tarpeeksi imenyt (tähän lakaan olen useasti uponnut) Lopettaa eikä enää huoli ollenkaan tissiä ja nukahtaa. Nyt olen oppinut että käydään tähän väliin vaihtamassa vaippa ja pidetään samalla röyhtäytystauko. Sitten on toisen tissin vuoro. Menee vähän helpommin kuin aloitustissin kanssa.
Sitten kun on taas imenyt (tissin tyhjäksi) "nukahtaa" taas ja viiden minuutin päästä alkaa huuto---> Korvike kehiin. Noin 50ml korviketta syödään noin kolmessa osassa muutaman minuutin välein. Kun sekin on melkein syöty niin tyttö saattaa nukahtaa pariksi tunniksi korkeintaan.

Kerran yössä ja kerran päivällä annan suoraan korviketta, että saa taas vähän tisseihin ruokaa ja syöttörumba hoituu noin 20 minuutissa. Ah, mikä helpotus!!

2. Nukkuminen. Yössä (n.10h) Herätään neljä- kuusi kertaa ja aamulla 9 jälkeen ei nukuta enää ollenkaan. Tai no lapsi nukkuu noita puolen tunnin-2 tunnin unia ja äiti yrittää siinä välissä saada itsensä jotenkin hereille, suihkuun, syömään....
Lapsi nukkuu kuin tukki auton ja vaunujen kyydissä, mutta kun kyyti lakkaa, lapsi herää.

Kerran viikon aikana on lapsi nukkunut yhdet kolmen tunnin unet.

Alkaa univelkaa ja hermoja olla jo vaikea hallita. Saan nukkua pari tuntia iltaisin keskeytyksettä kun mies tulee kotiin töistä. Mieshän vaan tökkää tuttipullon suuhun ja ihmettelee miksi en saa nukuttua ja olen kiukkuinen. Kertaakaan arkiviikolla en ole tehnyt ruokaa päivisin kun ei siitä mitään tule.

Kohta palaa niin kovaa käämit, että olen vakavasti harkinnut imettämisestä luopumista. Pumpullahan ei maitoa heru kuin parikymmentä milliä.

Huhhuh, mikä vuodatus.. =(

Vauva on kyllä söpö kuin mikä!!

Voi teitä punanenä, kuulostaa kyllä hurjalle. Omalla tavallaan tosi tutulle myös. Meillä nimittäin esikon kanssa alku oli aikalailla samanlaista. Tissit rikki, maitoa tuli tosi vähän, hirveitä rintaraivareita ja kumin kanssa imetyksestä ei tullut mitään kun olisi muutaman kerran pitänyt imeä "tyhjää" ennenkuin sinne kumiin sai täytettä. Jos näistä pääsi yli ni sitten kyllä sujui.

Meillä siis luovuttiin rintakumeista muutamassa päivässä ja imetin kiukulla rinnat verillä ja ihme kyllä selvittiin. Kun imetys alkoi sujua, ni lapsi olikin oppinut siihen, että äiti ei liiku sohvalta mihinkään, joten jokainen heilahdus tipautti tissin suusta ja se aiheutti uskomattoman huutokonsertin. Ja sen keran kun nukahti siihen rinnalle ni ei parennu edes yrittää liikahtaa tai heräsi heti ja taas huudettiin.

Meillä myös nukuttiin silloin vain kun vaunut oli liikkeessä joten äitin oli turha edes unelmoida päikkäreistä. Sain aamupalan ja suihkuun pääsin kun isäntä tuli kotiin iltapäivällä.

Joten näillä kokemuksilla sanoisin, että helpommalla kyllä varmasti pääset jos siirryt korvikkeisiin kokonaan. Ei sillä ole väliä mistä ruoka lapsen suuhun tulee, kunhan tulee ja sinäkin selviät täysjärkisenä. Ite olin ihan hajalla kun lapsi oli 3kk ikäinen ja ajatuksissa pyöri jokaisella huudolla että heitän ton lapsen parvekkeelta alas. En sitä toki tehnyt, aina jokin esti. Enkä osannut asiasta kenellekään kertoa ja neuvolassa pystyi aina sen puoli tuntia skarppaamaan kun hoitaja kysyi miten menee. "ihan ok, kiitos" Eipä siis ole mulla tosiaankaan mitään positiivisia muistoja esikon vauva-ajalta ja se kai osaltaan vaikuttaa jatkuvasti siihenkin kuinka jaksan tuon uhmailuita. Tai en jaksa.


Halusin vain kertoa, että ei ole pakko käydä läpi samaa taistelua ja jää tosiaan niitä hyviäkin muistoja vauva-ajalta. Minä en muista juuri mitään ekalta puolelta vuodelta, muuta kuin sen että meinasin heivata oman rakkaan lapsen parvekkeelta alas kun olin niin rikki.

Juu samaa mieltä miniliinin kanssa että korvikkeet kehiin jos muuten ei jaksa... Itse en onneksi ole niitä "imetysihmisiä", jotka saa itse itku potku arivareita jos imettäminen ei suju.... Nyt kyllä vihdoin sujuu mutta tosiaan maitoa ei tarpeeksi tule joten ihan suosiolla ja hyvillä mielin olen korviketta antanut.. Pääasia, että kuitenkin lapsi jostain saa ravintonsa.

Kuulostaa jotenkin hassulta alkaa neuvomaan kun itse ei tiedä yhtään mitä käyt nyt läpi kun me saatiin ns. helppo vauva ja mulla riittäs energiaa vaikka muille jakaa. Meillä ei oikein edes itketä paitsi jos joudutaan oleen ilkosillaan tai mä oon liian hidas antamaan ruokaa kun nälkä iskee... Tosin heti kun saa tissin/pullon suuhun ni huuto loppuu eikä oikeestaan ala enää.. pientä ilmavaiva kitinää saattaa olla mutta todella todella vähän...

Punanenälle aivan hirmuisesti jaksamista!!! Kunpa osais paremmin lohduttaa ja lähettää voimia..

Mihinkähän väliin me sitten kuulutaan... ei mene huonosti imetys, mutta voisi mennä paremminkin. Kun tuo tyttö on aikamoinen fiilistelijä. Tissi suussa se vaan loikoilee ja jos meinaa tissin ottaa pois ni kauhee vastaimu ja sitte imee kunnes taas vaan hengailee :) Noita tulee aina välillä, taitaa olla enemmän vaan turvan hakua ku nälkä... Muuten imetys kyllä menee suht. hyvin. Ei enää tee juurikaan kipeää, välillä saattaa pari ekaa imasua sattua mutta eipä sen jälkeen. Lansinohia en enää muista edes aina laittaa... ehkä kerran päivässä muistan. Maitoa kyllä riittää, piti ostaa rintapumppu eilen, että pääsee välillä tyhjäämään kun joka päivä on paita märkä.

Mä kun en oo mikään julki-imettäjä vaan annan korviketta pullosta jos jossain ollaan kylässä tai kaupungilla, mutta tulee syyllinen olo! Ihan vain sen takia kun tuntuu, että kylässä ihmiset aattelevat, että mikset imetä?! Ehkä vain oman pääntuotosta nuo harhat, mutta jos kerran päivässä joutuu korviketta antamaan vaikka maitoa tulee niin ei kai haittaa...

Heips.
Tänään on meidän neidin 1 kuukautis synttärit. Paljon onnea vaan....

Ja neuvola oli myös. Kaikesta ruuan pulauttelusta huolimatta oli neiti kasvanut niin pirusti taas. Siis syntymäpaino oli 2990g ja tänään 4374g! Pituus 49cm-->54,2. Viisi senttiä kuukaudessa. Hirveä vauhti.

Me siis pulautellaan nykyään joka välissä. Ja kaulan iho on alkanut ärtymään kun ykä valuu sinne, vaikka kuinka yritän olla puhdistelemassa. Talkkia ja rasvaa lääkkeeksi.

En nyt oikein tiedä että alkoiko menkat taas vai avautuiko epparihaava tänään kun kävin kakkosella. Ihan kirkasta verta tuli. Jäin nyt seuraamaan tilannetta. Ennen on kyllä menkat aina olleet kipeät.. Kyllähän se haava vielä vaivaa, mutta sitä verta tuli aika paljon ja kk on jo synnytyksestä. Tikkienkin olisi jo pitänyt sulaa ajat sitten. Outoa.

tosta epparista voi omalta kohdalta esikoisen kanssa sanoa et oli muuten parantunut tosi hyvin mutta pikkurillinpään kokoinen kohta keski 6kk ennen kun umpeutui... vaikka mitä teki ja oli tekemättä ni aina se aukes välillä...

Joo se oli se epparihaava kun aukesi. No umpeutui kyllä illaksi, eikä enää vuotanut. Tänään on sitten hangannut että kotipäivä tulee..
Eilen kyllä vähän pelästyin kun en tiennyt että voi tolleen aueta uudestaan.

Autsii.. mullakin tehtiin episiotomia. Tikit ei vielä reilun kolmen viikon jälkeen synnytyksestä oo sulanu, näkyy ja tuntuu. Välillä haavaa kutittaa ja joissain asennoista selkeesti kiristää. Homma on kyllä menny umpeen ja toivon ettei se repsahda missään vaiheessa auki.

Paikat ei tunnu yhtään omalle tällä hetkellä, laitoksella ollessa melkein itkin ku vitutti se epparin teko niin paljon ja koko nuppi muutenki sekasin kaikesta kummallisesta mitä kehossa on just tapahtunut. Vaikea selittää. Mutta pakko se oli tehdä kun meni imukuppihommiksi.

Toivottavasti se paranee pian ja jälkivuoto loppuisi tässä pian. Sitä Ässää ei vielä tosiaankaan voi edes harkita :( Mulle tuli ainaki vähä yllätyksenä kaikki tämä mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu ja miten siitä toivutaan, niin henkinen ku fyysinenki puoli.

Punanenän toukalla onkin kova kasvutahti. Meillä seuraava neukkula vasta 6 viikkoisena eli 3 viikkoa pitäisi vielä odotella. Hoitsu katseli että paino nousi niin hyvin jo 2 viikkoisena ettei tarvii juosta näytillä.

Mulla tuntuu vielä 1 tikki, kun sormella kokeilee. Mulla niitä tuli repeämän takia yhteensä 6, 3 kahteen kerrokseen. Ja jälkivuoto alkaa loppua, ihan hassua kun esikosta jälkivuoto oli tosi runsasta ja kesti 10 viikkoa. Nyt ollut tosi vähäistä ja loppumassa 3 viikon jälkeen. Ihan käsittämätöntä.

Sitä mä olen tässä ihmetellyt, että mulla oli tosi vahvat lantionpohjanlihakset ja virtsankarkailua ei ollut koko raskausaikana oikeastaan yhtään ja nyt tuntuu ettei pysy yhtään kasassa. Täytyy koettaa saaha harjotukset käyntiin ja muistaa tehä ettei pissit valu reisille.

Huh.. Kaikki aina sanoo että sektiosta toipuminen kestää kauemmin kuin alatiesynnytyksestä mutta mulla on varmaa käyny tuuri mitä nyt noita teidän tekstejä lukee :D Haava ei enää oikeastaan edes tunnu (ellei sitten yskäse erittäin voimakkaasti) ja eilen jopa seksiäkin kokeiltiin... No eihän se sitten edes "kokeiluksi" jääny vaan ihan loppuun asti meni :D Muutenkin olo tosi hyvä vaik luulin et leikkauksen jälkee ei olis... Jälkivuotoa kyl on vielä mut yllättävän vähän. Luulin et sitäkin tulis paljon enemmän...

Sitten vähän neukkutietoja :D voisin laittaa vaikka viel syntymätiedot vertailun vuoks :D

Eli pojun syntymätiedot
pituus: 49cm
paino: 3190g
päänympärys: 32 (oli vähän litussa se pää niin siks noin pieni)

No 2vko ikäisenä (neuvola siis eilen 29.4 joten ikää tasan 2vko)
pituus: 51,4cm
paino: 3740g (mun mielestä ihan huikee verrattuna mitä oli syntyessään)
py: 36
jäntevä vauva, loistava päänkannatus

Sitten itselle sattui harmittava asia... :S Juuri kun poju oppi tissille ni 2 päivää meni hyvin ja sitten loppui maito :O Siis päivässä tulee n. 15mil MOLEMMISTA YHTEENSÄ :O käsittämätöntä...

No tällaista tällä kertaa :) Glada vappen vaan kaikille :)

Hienosti kasvanut teilläkin vauveli. Ja tosi hieno juttu että sektiostakin noin hyvin parantunut. Mutta älä luovuta vielä imetyksen kanssa. Jos vauveli tilaa nyt lisää maitoa ni silloin voi vaikuttaa siltä ettei pumpulle heru mitään. Vauva voi hyvinkin saada tarvitsemansa.

Meillä eilen oltiin Lintsillä ja minä valtaosan reissusta lastenhoitohuoneessa vauvaa imettämässä. Melkein siis asui tissillä ja taas rintoja kiristää ihan kunnolla eli lisätilaus suoritettu. Onneksi esikolla oli hauskaa isin kanssa laitteissa, sepä se olikin pääasia. Itteä harmittaisi enemmän jos olisi huvista jotain joutunut maksamaan.

Mutta hyvin väsyttää kyllä kun toissa yönä sain nukkua noin 3 tuntia yhteensä ja sitten riekuttiin siellä Lintsillä että kaikki veto ihan lopussa. Ja silti ei vaan osaa mennä nukkuu päikkyjä. Kai se johtuu tosta esikosta ku se härvää tuossa kokoajan. Kohta nukahdan kyllä siihen missä satun olemaan.

Hauskaa Wappua kaikille.

Tyttö täytti eilen kolme viikkoa. Täällä ollaan sit tosissaan hereillä. Aamupäivällä kunnon torkut, mutta noin kahdesta kupataan aikalailla ilta yhdeksään asti (iltavatsanväänteitä). Pari kertaa nukahtaa 5-15 min mut sit taas meno päälle. Eipä siinä kovin sit mitään tehdä, kun neiti on aika seurakaipunen. hetken sitterissä voi viivähtää et kerkee käyä vessassa, mut sekin tekee tiukkaa... sit ku mamma on raatamassa niin siinä sitterissä voi tovin pidempään istua köpöttää. Onneksi on aidattu takapiha, kun mies on ollut poissa kotoa, niin on voinut koirat päästää sinne. Muuten ois tullut toosi pitkä väli pidätystauko koiraraukoille. Vaunulenkkejä käydään melkein päivittäin, mut vaunuissa nukutaan vaan silloin ku ollaan liikkeessä. Onneksi yöt nukkuu hyvin...aikalailla kolmen aikaan herättää ekan kerran ja sitten kuuden aikaan...syö tissit tyhjiksi ja jatkaa unia mukisematta. Noin yhdeksältä on sit aamuherätys ja tämä mamma kyllä koisii mielellään jos vaan ei oo aamumenoja suunnitelmissa.
Kohtutulehdus selätetty antibiooteilla ja kävin vielä varmuuden vuoksi tarkastuksessa et kaikki on ok. Jokunen tikki on vielä irtoamatta, mut aikalailla alkaa paikat tuntumaan omalta...pitäs vaan enemmän jumpata noita lihaksia. Pissa ei onneksi karkaile kuitenkaan, mut kyllä sen huomaa et ei ihan vielä alkukunnossa olla.
Saa nähä pari viikkoa sitten sovitin risriäisiin laitettavaa mekkoa ja se oli sopiva, no eilen kävin sit tytön nukkuessa kattelemassa itselleni pitkästä aikaa vaatteita...niin himputti mikään ei mennyt tissien kohdalta kiinni tai kun yläosa oli sopiva niin alaosa oli sit teltta. Sen siitä saa kun kuppikoko kasvaa kolmella koolla. Piti tuota ristiäismekkoa uudelleen sovittaa...menee kiinni mut kyllä on aika kiristävä povin kohdalta et saattaa olla mekon vaihto edessä.
Mielialavaihtelut on alkanut pikkuhiljaa helpottamaan. kotiin päästessä olikin aika vuoristorataa.

Palautuminen... mulla varmaan suurin työ on äitiyspolikäynnin jäljiltä. Se oli niin persereissu koko homma juuri ennen synnytystä ja lähinnä toi lisää murheita miettiessäni synnytystä. Onneksi kuitenkin synnytyssalin tyypit oli mahtavia!

Mulla on tainnu jälkivuoto loppua kahden viikon kohdalla synnytyksestä aikalailla kokonaan... ehkä tosiminimaalisenpientä aikalailla huomaamatonta vuotoa on jäljellä vielä (torstaina oli siis kaksi viikkoa synnytyksestä). Pintarepeämähaavat on tainneet parantua... ei ainakaan noin viikkoon ole tuntunut juurikaan kipuja ja tikkien pitäisi olla sulaneet parin viikon kohdalla. Ainut mitä taitaa olla synnytyksestä jäljellä niin outo "kipu" kun on pissannu. Johtuu varmaan siitä, että moni pieni repeämä oli virtsaputken vieressä, ehkä ne siis vielä parantumassa...

Pimu herää nykyään 2-3 kertaa yössä ja illalla nukkumaan meno on aikamoinen itku show. Syödään ja vaihdetaan vaippaa moneen kertaan ja vaihdetaan vaatteet kun tuo tyyppi on kova nykyään puklailemaanki. Päivät kun ollaan kahdestaan on aika rauhallista, mutta iltaa myöden pimu herää ääneensä. Ulkona käydään kyllä aikalailla joka päivä vaunuttelemassa ja vauva on käyny jo vaikka missä meidän mukana. Kun ei oikein miehen kanssa osata olla vaan kotosalla niin pimua on kuljetettu autolla joka paikkaan mukaan. Tuttipullo vaan mukaan ja menoks :)

Se mitä mä olen miettinyt, kertokaapa mulle siis! Koska mahan nahka palautuu? Mulla on inhottava löysä paksu nahka mahassa ja näyttää rumalta. Raskauskiloja tuli juuri vajaat 12 ja viikko synnytyksestä oli kaikki poissa, mutta mahan löysä nahka jäi. Pitäisihän sen suurinpiirtein palautua, ettei roikkuisi enää?!

Ihanaa kuulla että muuallakin kun meillä puklaillaan :) Aika pientähän meidän puklut vielä on kun ne yleensä sijoittuu vaan pojan vaatteille, joskus harvakseltaan tähtäys osuu rätin sijaan äidin paidalle ja valahtaa siitä sitten alaspäin joko sohvalle tai mihin tahansa muualle missä satutaan olemaankaan. Ja määrät on kohtuullisen pieniä. Pari kertaa on tullut runsaammin että on saanut siivoilla ympäriinsä. Mutta kertaakaan ei ole kaaressa oksentanut joten helpolla päästään.

Iltaitkut ja masunväänteet on täällä tuttuja. Kymmenen tienoilla viimeistään aloittaa ja huutelee tunnin-puolitoista niin että isin ja äidin korvat raikaa. Näihin kokeiltiin Cuplatonia ja huuto väheni, mutta kaasut ei päässeet röyhynä ulos joten puklattiin niitä kaaripukluja ja Cuplaton jätettiin pois koska valtaosa ruuasta tuli sillä ulos. Todettiin siis että koetetaan helppiä masukippuroita jotenkin muutoin ulos.

Meidän minimies viihtyy hereillä 2-3 kertaa päivässä noin tunnin kerrallaan. Leikkikaari oli siis hyvä hankinta, sen alla on huiskinut jo viikon päivät ihan innoissaan. Ihana nähdä leveitä hymyjä kun käsi osuu leluun ja se kilkattaa takaisin.

Ja tämä minimies onkin melkomoinen höpöttäjä, äänteitä tulee ihan jatkuvalla syötöllä ja semmoista iloista pulinaa. Isoveikka oli aikanaan ihan mykkä, hän se ei oikeastaan jokeltanut lainkaan.

Ikää meidän minillä on tänään 3 viikkoa ja 2 päivää.

Täällä jälkivuoto näytti jo loppumisen merkkejä, oli rusehtavaa pienen pientä tuhruvuotoa vaan tänään on taas palannut verisenä. Katsellaan kuinka nopsaan tämä loppuu, odotan kovasti. Tosin tätä jaksaa paljon paremmin kuin esikon aikaan jolloin meni tosiaan se 10 viikkoa runsaalla vuodolla. Ja silloinkin moneen kertaan vaikutti loppuvan mutta aina vaan alkoi uudestaan.

Ja siitä masun palautumisesta. Siihen jää ikuisesti muistoksi pieni pömppö josta ei taida eroon päästä kuin kirurgin veitsellä. Kovastihan kannattaa koettaa kiinteyttää mutta pieni pömppö tulee jäämään. Iho ei osaa palautua yhtä hyvin kuin muu kroppa.

Ihan semmonen kävi mielessä, että ollaanko kaikki jo poksahdettu?? Pitäisikö tehdä uusi aloitus tuonne vauvapuolelle? Olisi kiva jatkossakin lueskella teidän ajatuksia vauva-arjesta..

Meillä sama homma jatkuu kun mitä pari viikkoa ollan menty. Heräilyrumba jatkuu. Nukun nykyään illat kun mies töistä palaa. Viikonloppuna yöt jaettiin puoliksi. Mies valvoi viiteen aamulla vauvan kanssa ja minä heräsin sitten taas klo 7 valvomaan. Aamuisin siis 6-7 aikoihin on herätys.

Jaa vauva heräsi. Palataan.

Minä olen aloittanut uuden keskustelun vauvat 0-12kk puolelle nimikkeellä HUHTIVAUVAT2011