Jaha, en tiedä yhtään miten asian muotoilisi, mutta pakko saada purkaa tämä jonnekkin bittiavaruuteen.
Elikkäs perinteinen "nuoripari" ja olemme nyt seurustelleet hiukan reilu 3vuotta. Asuttu yhdessä jo pari vuotta. Olemme olleet aina paita ja peppu. Aina olleet toistemme tukena ja apuna. Olemme tunteneet jo yli 10 vuotta ja sillon olleet hyvätkin ystävät. Suhteemme arkistui jo muutaman kuukauden jälkeen joten sitä tämä ei ole.
Mutta se menneisyydestä.
Nyt viime viikkoina olen tuntenut itseni yksinäiseksi, vaikka tuo mies (sanotaan vaikka Pate) Pate on ollut vieressä. Opiskelemme molemmat ja teemme töitä. Pate vähemmän minä enemmän. Silti Pate ei jaksa tehdä kotitöitä tai edes kommunikoida kanssani, tunnen oloni niin laiminlyödyksi. Kaikki päivän keskustelu on tasan sitä että "hei." ja "nyt v***u lopeta" jos yritän jollain tavalla saada sitä haluaamani keksustelua syntymään. Itse teen reilua 15 tuntista päivää pate 6-7,5 tuntista. Ja minun pitäisi kotiin tullessa jaksaa tehdä ruokaa, pestä pyykit ja tiskit ja hoitaa siivous. Olen niin väsynyt, monesti miettinyt että menisin ulos tupakalle enkä tulisi enään koskaan sisälle.
Olen sosiaalinen ja ymmärrän ystävien ja kavereiden arvon, mutten silti ymmärrä, miksi Pate nykyään juoksee illat 'työporukan' kanssa baareissa. keskellä viikkoakin. En ymmärrä sitä miksei hän rehellisesti kerro minulle mikä mättää, yleensä pate on se herkkä puoli meidän suhteesta, mutta minua kohtaan kylmä kuin kivi.
Voisin kuvitella että Patella olisi tunteita erästä Maijaa kohtaan, mutta ei, olen molempien kanssa keskustellut ja Maija on onnellinen omassa avioliitossaan. Mutta se miten Pate katsoo Maijaa, se miten hän kuuntelee ja keksustelee, nauraa ja halailee tätä, on minusta ahdistavaa.
Mitä minä teen väärin. Puhe ei enään auta joten tekoihin on siirryttävä. Mutta mitä teen? en haluaisi menettää niin rakasta ihmistä elämästäni. Hukun vielä näihin ajatuksiini.
Elikkäs perinteinen "nuoripari" ja olemme nyt seurustelleet hiukan reilu 3vuotta. Asuttu yhdessä jo pari vuotta. Olemme olleet aina paita ja peppu. Aina olleet toistemme tukena ja apuna. Olemme tunteneet jo yli 10 vuotta ja sillon olleet hyvätkin ystävät. Suhteemme arkistui jo muutaman kuukauden jälkeen joten sitä tämä ei ole.
Mutta se menneisyydestä.
Nyt viime viikkoina olen tuntenut itseni yksinäiseksi, vaikka tuo mies (sanotaan vaikka Pate) Pate on ollut vieressä. Opiskelemme molemmat ja teemme töitä. Pate vähemmän minä enemmän. Silti Pate ei jaksa tehdä kotitöitä tai edes kommunikoida kanssani, tunnen oloni niin laiminlyödyksi. Kaikki päivän keskustelu on tasan sitä että "hei." ja "nyt v***u lopeta" jos yritän jollain tavalla saada sitä haluaamani keksustelua syntymään. Itse teen reilua 15 tuntista päivää pate 6-7,5 tuntista. Ja minun pitäisi kotiin tullessa jaksaa tehdä ruokaa, pestä pyykit ja tiskit ja hoitaa siivous. Olen niin väsynyt, monesti miettinyt että menisin ulos tupakalle enkä tulisi enään koskaan sisälle.
Olen sosiaalinen ja ymmärrän ystävien ja kavereiden arvon, mutten silti ymmärrä, miksi Pate nykyään juoksee illat 'työporukan' kanssa baareissa. keskellä viikkoakin. En ymmärrä sitä miksei hän rehellisesti kerro minulle mikä mättää, yleensä pate on se herkkä puoli meidän suhteesta, mutta minua kohtaan kylmä kuin kivi.
Voisin kuvitella että Patella olisi tunteita erästä Maijaa kohtaan, mutta ei, olen molempien kanssa keskustellut ja Maija on onnellinen omassa avioliitossaan. Mutta se miten Pate katsoo Maijaa, se miten hän kuuntelee ja keksustelee, nauraa ja halailee tätä, on minusta ahdistavaa.
Mitä minä teen väärin. Puhe ei enään auta joten tekoihin on siirryttävä. Mutta mitä teen? en haluaisi menettää niin rakasta ihmistä elämästäni. Hukun vielä näihin ajatuksiini.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Herran jee....JÄTÄ se mies ennenkuin suhde tekee sinusta ihan kahjon! Parisuhde on paikallaan vain kun molemmat sitä haluavat ja "puhaltavat" yhteen , yhteiseen hiileen. Tuo ei kertomasi perusteella ole suhde jota kannattaisi jatkaa. Elä elämää ja kyllä eteesi tulee mies joka sinua rakastaa, oikeesti!!! Ja mieti rakastatko häntä todella.......
Oliskohan parisuhdeterapiasta jotain apua...
Jos se ei auta tai mies ei sinne halua, niin siinä tapauksessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eri suuntiin.
Vaikuttaa siltä, että et kuitenkaan halua jatkaa suhdetta, jos se jatkuu tuollaisena eli jotain tosiaan pitää tehdä, jos omat yritykset puhumisesta eivät toimi. En sitä puhumista kuitenkaan hylkäisi kokonaan ja siksi tuo parisuhdeterapia ehkä kannattaisi kokeilla ensin. Ei sitten ainakaan harmita jälkeenpäin, ettei sitäkin kokeillut.
Vitsi kun sain hyvän idean, mutta sen toteuttaminen vaatii varmaan vielä paremman. Siis onnistusikohan tuo parisuhdeterapia auttamaan tilanteessa jos on takuuvarma, että on tällaiselle keskustelusivulla jutellut sen oman "ihguksiko sitä täällä sanotaan" kanssa, mutta asia ei tunnu etenevän keskustelupalstoilta eteenpäin mitenkää. Pitäisiköhän meidän koittaa mennä sellaiseen parisuhdeterapiaan. Onko sellaiseen vaatimuksena, että on jo vanha pari ja jos pitää niin riittäisikö sinne että on jo muutenvaan vanha.