eli haluisin tässä kertoo et kuinka mä sairastuin masennukseen ja anoreksiaan ja kuinka mä niistä paranin. ei ketään varmaan kiinnosta mut mua itteeni helpottaa et mä voin jakaa asiat jonkun kanssa.
mä olin tossa muutama kuukaus sitten tosi masentunu, koska mun poikaystävä oli kuollu pari kuukautta ennen sitä ja mä surin sitä tosi paljon vaikka ei me sillon oltu ees yhessä kun se kuoli. mä koitin itsemurhaa kerran mut en onnistunu (tosin oon tyytyväinen ettei onnistunu..järki pakotti kuitenkin viime hetkellä miettiin mitä olin tekemässä) mä en tiedä mistä mun masennus tuli, mä itkin itkin itkin en syöny ei huvittanu olla koulussa en halunnu olla kavereitten kanssa enkä mä sitten pystyny puhuun kellekkään siitä. loppujen lopuks ku jaksoin hinata itteni kouluun ni opettajat pisti mut terkkarille ja siltä sitten sain apua..mä kävin terapeutilla pari kertaa ja sain lääkettä masennukseen. se onneks autto. sitten olin kuukauden ihan terve, sitten ilmeni uus masennuskausi, kaikki meni samallailla ku kuukaus sitä ennen, sitten kuviohin astu syömishäiriö. mulla todettiin anoreksia. se oli lievä kuitenkin, enhän mä ite sitä ollu halunnu enkä tuntenu minkäänlaista mielihyvää asiasta et laihduin (olin jo aikasemminki sairastanu anoreksiaa) kun laiha olin muutenkin. mä sain tähän jälkimmäiseen anoreksiaan hoitoo onneks ajoissa. Painoin sillä hetkellä 43 kiloo. (pituutta on 162). nyt sitten taas pari viikkoo sitten mulla rupes tuleen oireita syömishäiriöstä. eka oire oli se et mulle ei masitunu ruoka ollenkaan vaikka koko ajan oli kauhee nälkä. aina tuli oksennus ku laitoin ruokaa suuhuni. oon laihtunu tän kahen viikon aikana 5 kiloo (paino nyt 38) menin sitten terkkarilla käymään ja se määräs mulle rautatabletteja mun alhaiseen hemoglobiiniin koska mua pyörrytti koko ajan, aina kun nousin huippas ja pari kertaa kerkesin pyörtymäänki. verikin oli ihan kirkkaan punasta ja laimeen näköstä. (hemoglobiini on viel tälläkin hetkellä 87). rautatabletit kuitenkin ehkäsee pyörtyilemistä jne, mut edelleenkään ei ruoka maistu. nyt sitten joudun sairaalaan letkujen päähän seuraavasta kerrasta kun oksennan, pelottaa kauheesti. aiemmin en oo letkuissa ollu ja nyt se on todennäköstä et pian mut näkee sairaalassa tajuttoman heikossa kunnossa.
juu siinä oli mun stoori. syömishäiriö ja masennus samaan aikaan.
mä olin tossa muutama kuukaus sitten tosi masentunu, koska mun poikaystävä oli kuollu pari kuukautta ennen sitä ja mä surin sitä tosi paljon vaikka ei me sillon oltu ees yhessä kun se kuoli. mä koitin itsemurhaa kerran mut en onnistunu (tosin oon tyytyväinen ettei onnistunu..järki pakotti kuitenkin viime hetkellä miettiin mitä olin tekemässä) mä en tiedä mistä mun masennus tuli, mä itkin itkin itkin en syöny ei huvittanu olla koulussa en halunnu olla kavereitten kanssa enkä mä sitten pystyny puhuun kellekkään siitä. loppujen lopuks ku jaksoin hinata itteni kouluun ni opettajat pisti mut terkkarille ja siltä sitten sain apua..mä kävin terapeutilla pari kertaa ja sain lääkettä masennukseen. se onneks autto. sitten olin kuukauden ihan terve, sitten ilmeni uus masennuskausi, kaikki meni samallailla ku kuukaus sitä ennen, sitten kuviohin astu syömishäiriö. mulla todettiin anoreksia. se oli lievä kuitenkin, enhän mä ite sitä ollu halunnu enkä tuntenu minkäänlaista mielihyvää asiasta et laihduin (olin jo aikasemminki sairastanu anoreksiaa) kun laiha olin muutenkin. mä sain tähän jälkimmäiseen anoreksiaan hoitoo onneks ajoissa. Painoin sillä hetkellä 43 kiloo. (pituutta on 162). nyt sitten taas pari viikkoo sitten mulla rupes tuleen oireita syömishäiriöstä. eka oire oli se et mulle ei masitunu ruoka ollenkaan vaikka koko ajan oli kauhee nälkä. aina tuli oksennus ku laitoin ruokaa suuhuni. oon laihtunu tän kahen viikon aikana 5 kiloo (paino nyt 38) menin sitten terkkarilla käymään ja se määräs mulle rautatabletteja mun alhaiseen hemoglobiiniin koska mua pyörrytti koko ajan, aina kun nousin huippas ja pari kertaa kerkesin pyörtymäänki. verikin oli ihan kirkkaan punasta ja laimeen näköstä. (hemoglobiini on viel tälläkin hetkellä 87). rautatabletit kuitenkin ehkäsee pyörtyilemistä jne, mut edelleenkään ei ruoka maistu. nyt sitten joudun sairaalaan letkujen päähän seuraavasta kerrasta kun oksennan, pelottaa kauheesti. aiemmin en oo letkuissa ollu ja nyt se on todennäköstä et pian mut näkee sairaalassa tajuttoman heikossa kunnossa.
juu siinä oli mun stoori. syömishäiriö ja masennus samaan aikaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivon sinulle oikein paljon voimia taistella sh vastaan.Ota kaikki apu vastaan,niin psyykkisiin kuin fyysisiinkin oireisiin.Olen nähnyt syömishäiriön kaikessa kauheudessa.