Tekivät siis sinusta varsinaisen mummon . Mikäs siinä sullahan on aikaa olla mummona .Järjestely varmasti sopii hyvin joillekin .eipä siinä enää tilaa tai aikaa omalle elämälle .Mitäpä mummo enää mitään tarviikaan .Kyllä se varmaan kauhistus olisi joillekin jos mummolla olisi kaveri vois tulla vaikeuksia .miten järjestellä käytännön asjoita . Nyt sinusta tulee katkera ihminen annat tämän kaiken tapahtua .Nyt on kysymys lähimmäis riippuvuudesta. unohda kaikki oma elämäsi omat tarpeesi keskity olennaiseen siis mummona oloon.
Herätys etkö nää mihin olet
menossa
17285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mistä sinä nyt kuvittelet, että olisin täysin mummoutunut?
Senkö takia kun en ole facebookissa? Vai senkö takia kun et tiedä minusta
enään mitään...:)
Tekis melkein mieli alkaa taas nahistelemaan sinun kanssasi, mutta olkoon
tämän kerran.. :))
vähän niiden joidenkin tunteita, kun jos mumo alkais ajatella enempi itteensä, niin heti kohta alkais muummosta liikkua mitä kummallisimpia juttuja, ja niiden joidenkin korviin en halua paskaa minusta kerrottavan. Kuulut itsekin varmaan niihin paskapuhujiin, kun vaivaudut arvostelemaan tämänhetkistä elämäntyyliänikin :(((
Hankkikaa oma elämä sanon vaan teille, sulle ja kumppaneilles! Olen oikein onnellinen ilman harmeja.
Tuo kuvaus sopii aika monelle. Vastuu on tietenkin kannettava asioista. Tasainen ja turvallinen elämä on lisäksi monesti järkevämpää. Turha pilata hyvä elämänsä jonkin yhtäkkisen ja häilyvän perässä, mistä ei ole mitään takeita.
Ystäviä voi tietenkin "mummoillakin" olla :)
voi....... älä mieti liian pitkälle :D tai jos mietit, niin mieti edes vielä sitäkin pidemmälle ;)
Mitä tuolla tarkoitat? Ei minulla ole ongelmaa, mutta onko sinulla?
Ymmärsitkö nyt ystävän jotenkin väärin? Tyypillistä :) Ystävähän on ystävä, eikä mitään muuta. Ystävien kanssa käydään mm. shoppailemassa, juorutaan ja käydään vaikka iltakävelyllä. Got it?
Tämä palsta on aika huvittava, kun ihmiset tekevät johtopäätöksiään milloin mistäkin.
Ihmettelen miksei mummo(utuneella) voisi olla kaveria? Siis ystävää. Eihän ystäviä ole koskaan liikaa. Miten niin ei ystävä mahtuisi mummoyhtälöön?
Riippuu varmaan vähän, mitä ystävällä tarkoitetaan. Kyllä kaikilla joskus on omaakin aikaa.
Mitä mummollakin tuossa tarkoitetaan. Kymmenen lasta yksin huollettavanaan, vai?
Mitä sanot silloin, kun eräänä päivänä heräät ja huomaat, olet mummo.
Siihen se vääjäämättä menee, haluaa tai ei...
Mitä pitäisi ehdottomasti olla, että elämä olisi mielestäsi arvokas?
Jokainen herää joskus vanhana ja miettii varmasti mennyttä elämäänsä. Mitä siinä olisi pitänyt olla tai olla olematta? Harva katuu tehtyjä asioita, useampi katuu tekemättömiä. Mutta mikä sitten on sellainen todellinen tekemätön asia, jota voisi vanhuudessaan katua niin paljon, että aivan suree? Ura, rakkaus, parisuhde, lapset, materia, matkustelu, huvittelu, itsensä toteuttaminen, yms.? Kysymyksiä mietittäväksi..
Hyvä kysymys ja hyviä vastausehdotuksia.
Omalta kohdaltani on pari selvästi poispyyhittävää asiaa. Ainakin tänään pyyhkisin pois sekä ura että materia. Parisuhteessa taas olisin joskus voinut olla fiksumpikin, liittyy myös rakkauteen. Itsensä toteuttaminen, matkustelu (jos on varaa) ja muu huvittelu pitää virkeänä, olisi siis harrastettava mahdollisimman kauan. Ystävät ovat aina tärkeitä ja uusi elämänkumppani voi mielestäni kyllä hankkia vanhempanakin jos on jäänyt yksin. Tässähän tulee melkein haikea olo… Entäs itsesi?
Ura ja materia ovat ehdottomasti sellaisia asioita, joita tai joiden puuttumista en usko katuvani myöhemmin. Parisuhteet ovat nekin lopulta aika muuttuvia asioita.
Mutta minusta ehkä tärkein asia ja kysymys on: Onko tässä elämässä saanut rakastaa ja onko saanut vastavuoroisesti rakkautta? Juha Tapion biisissä "Ohikiitävää" kiteytyy aika hyvin sellainen sanoma.
Rakkaus voi tulla nais/miesystävän, aviomiehen/ vaimon, että myös lasten kautta jne. jne.
Parisuhteen tai ylipäätään miehen ja naisen välisellä rakkaudella tarkoitan jotakin voimakasta, joka lähtee sielun syövereistä. Että sitä vain tietää jonkun olevan sielunkumppani, paras ystävä ja/ tai jollainlailla uskollinen ihminen koko elämänsä ajan. Muut asiat tulevat ja menevät, eikä niitä jää kaipaamaan. Rakkaus ja ihmissuhteet ovat tärkein ja voivat ilmetä monin tavoin.
Surkeinta olisi, jos kokisi elämässään jääneensä rakkautta vaille ja ettei olisi saanut rakastaa.
No ainakin jos pienistä lapsista osaa nauttia, saa silloin paljon.
Paljon haleja suukkoja ja halauksia ; )
Hihih.. ehkä sillä tarkoitetaan jotain sen suuntaista. Tietyt asiat, jotka aiemmin ovat kiinnostaneet, kiinnostavat yhä. Ei ihminen niin kamalasti muutu, vaikka ympäristö muuttuisi. Teen ainakin itse paljon asioita joista nautin. Se voi vaatia järjestelyjäkin. Tietenkin täytyy aina ottaa muutkin huomioon, mutta mitä pahaa siinä on? On yhä odotuksia ja unelmia, jatkuvasti. Sehän on elämän suola.
Mä en enää välitä itsestäni pätkän vertaa ja kukaan ei välitä minusta pätkän vertaa. On ihan sama olenko olemassa vai en. Vanha olen ja väsynyt sellanen. On murheita mielen päällä, mutt ne ei kiinnosta muita, koska itse en kiinnosta ketään. Mitään en odota tai toivo, koska se on turhaa. Hyväksyin sen etten kelpaa muille ihmisille, kun se monta kertaa mulle sanottiin ja osoitettiin. Joten mitä väliä sillä miltä näytän tai mitä teen, eihän se kenellekään muulle kuulu. Kun ei näytä hyvältä ei kelpaa, sen mä opin tämän elämän aikana. Ja näin rumasta ei saa kaunista millään opaskirjalla tai muullakaan konstilla. So what, mitä sitten. Who cares, mä en ainakaan välitä.
Eikö se ole jokaisen oma asia mitkä asiat itselle on tärkeitä ja joidenkin ihmisten kohdalla tärkeimmillä paikoilla killittää vielä aikuisenakin omat lapset ja heihin liittyvä elämä niin keneltä muulta se on pois. Jos et itse halua elämääsi ihmistä jonka joutuisit jakamaan hänen lastensa ja lastenlastensa kanssa niin eikö se enemmänkin ole sinun eikä sen omista lapsistaan välittävän ihmisen vika. Mutta älä kuitenkaan katkeroidu vaikka oidipluskompleksissasi koet jääneesi häviölle niille ehkä sinun mielestäsi kauhukakaroille, jotka eivät jätä naisystävääsi rauhaan vielä aikuisenakaan vaan pitävät omaa äitiään niin suuressa arvossa, että hyväksyvät hänet elämäänsä vielä itsenäistyttyäänkin.
Kaikilla mummo- ja ukki-ikään ehtineillä hei ei ole yhtä hyvin pullat uunissa, eikä jokaista mummoa tai ukkia todellakaan ehkä joltakin kantilta ymmärretävästäkin hyvästä syystä tai vaikka sitten syyttäkin kelpuuteta lastensa ja lastenlastensa elämään. Ja vastaavasti toisinpäin on olemassa paljon mummoja ja ukkia, jotka viis veisaa jälkikasvustaan sen jälkeen kun ne maailmalle on saanut helmoistaan/lahkeestaan. Äärilaidasta toiseen meitä on maailmassa mutta et varmaan huonoimmasta päästä olevaa ole elämässäsi katsellut vaikka tilanne ei sinua ehkä miellyttäisikään.
Mikä loppujen lopuksi omilta lapsilta olisikaan suurempi kunnianosoitus omille vanhemmilleen kuin se, että he vanhemmat on niin arvokkaita, että lapset heidät vielä aikuisenakin haluavat pitää elämässään mukana.
Vastaan tuohon vielä :
Oman elämän tarpeet eivät ole suinkaan sitä että luopuisin niistä siteistä joita minulla jo on.
Vaikka vielä ei ole lapsenlapsia mutta viimetten päälle hössö mummo olen sitten.
Niistä lapsista osaa nauttia enämpi kun ikää on tullut.
Onko ihanampaa kuin se pikkuruinen ääni ja ne pienet sormet ja varpaat.
Kirkkaat silmät, hymyilevä suu.
Erinlailla osaa nauttia myös sen känkkäränkän häätämisestä kuin omien lasten kohdalla.
Kurvaan vielä kaverina kolttosia tekemään nurkan taakse jos ei siihen löydy samanhenkistä pappaa, silloin saa olla.
Mököttävää körilästä nakataan kanamunalla, ei semmosta haluta.
Leikkimieli täytyy löytyä, sehän on jo niitä tulevan mummun omiakin tarpeita kuittaamaan. Minun kanssa pitää osata höpöttää ja nauraa. Nauttia niistä elämän pienistä asioista.
Seipäät on tarkotettu heinäpellolle, ei kenenkään nieltäväksi.