Kolmivuotiaamme valitsee välillä kumpi saa auttaa.Esim. yöllä yleensä kelpaan vain minä pyyhkimään pepun ja aamullakin vain minä kelpaan.Isi saattaa olla samassa huoneessa ja mä äiti vaikka nukkumassa,mutta tulee kamala huuto jos isi meinaa pyyhkiä.Välillä annamme periksi ja mä nousen ja meen pyyhkimään , välillä isi on pyyhkinyt ja tyttö tulee sen jälkeen paperi kädessä luokseni ja pyytää mua pyyhkimään.
Samaa tapahtuu muissakin jutuissa kuten pukemisessa.Ja kun ollaan mummilla niin mummi saa vaan pyyhkiä, äiiti ei sit kelpaa.Ja kun kummmitäti oli täs yx päivä meillä niin vain hän kelpasi vessa avuksi.Tyttö on muuten aikas isin tyttö nykyään, joten kyse ei ole siitä.Kysymys kuuluukin annammeko periksi sille että se menee jota tyttö huutaa vai se joka sattuu vieressä olemaan..Kumpaakin on siis koitettu ja helpompaa tavallaan sen mennä ,jota huudetaan.Mutta mietin mennäänkö liiaksi tytön mukaan vai rajansa jo siihenkin?? Onkos jollian muilla samaa ns.ongelmaa??
Samaa tapahtuu muissakin jutuissa kuten pukemisessa.Ja kun ollaan mummilla niin mummi saa vaan pyyhkiä, äiiti ei sit kelpaa.Ja kun kummmitäti oli täs yx päivä meillä niin vain hän kelpasi vessa avuksi.Tyttö on muuten aikas isin tyttö nykyään, joten kyse ei ole siitä.Kysymys kuuluukin annammeko periksi sille että se menee jota tyttö huutaa vai se joka sattuu vieressä olemaan..Kumpaakin on siis koitettu ja helpompaa tavallaan sen mennä ,jota huudetaan.Mutta mietin mennäänkö liiaksi tytön mukaan vai rajansa jo siihenkin?? Onkos jollian muilla samaa ns.ongelmaa??
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jos ihan rehellisesti sanotaan, niin itse, kahden, kohta kolmen lapsen äitinä en menisi noin paljoa tytön tahdon mukaan. Toistaiseksi tuo on vielä harmitonta, mutta kun lapsi kasvaa ja tajuaa, kuinka paljon teitä voikaan pompotella, niin olette ongelmissa...
Tottakai jos tyttö haluaa äidin pyyhkimään ja äiti on siinä vieressä niin on luonnollisinta, että äiti sen hoitaa, mutta jos isä seisoo vieressä ja äidin pitäisi tulla jostain omasta hommasta varta vasten neidin peppua pyyhkimään, niin kuulostaa melko hassulta.
Tyttönne on juuri siinä iässä, jossa hakee rajojaan ja teidän tehtävänne on ne hänelle asettaa. Jos lapselle antaa liikaa valtaa, tuntee hän turvattomuutta ja sitä tuskin toivot?
Kiitos kohta kolmen äiti, olen aikas lailla samaa mieltä kuin sinäkin tossa asiassa.On ihan älytöntä toisen lähteä toisesta huoneesta pyyhkimään jos toinen on jo vieressä.Sit saakoon valita jos olemme molemmat eri paikoissa ja molemmat vapaana tulemaan.
Meille tulossa vauva kesäkuussa ja ajattelin että sitten ei tosiaankaan aina pääse auttamaan kun hän haluaisi.Ja hän kylllä osaa itekkin pyyhkiä,mutta useimmiten silt haluaa jonkun pyyhkimään.Välillä vaan miettii ettei vaan liikaa niitä rajoja aseta?!
Meillä oli tossa muutama viikko aikas tahtojen taistelua..ja ei tyttö meinannut millään uskoa ja jäähypenkiltäkin karkaili, mutta se taas asia erikseen
Täällä on sama ongelma, poika on 3,5vuotias. Tämä on alkanut heti, kun poika oppi puhumaan. Yleensä se on äiti, joka kelpaa antamaan esim. maitoa, ottamaan vaatteita pois yms.. Eikä anna periks milllään, jos isä antaa maidon se ei kelpaa ja alkaa pari tuntia kestävä raivoaminen. En tiedä, mistä tämmöinen johtuu, kaikkia keinoja yritetty ja koitettu selittääkkin miksi isän on parempi antaa jos on lähempänä. Lapsi taas hyväksyy isänsä oikein hyvin, kun minä en ole paikalla..
Meillä tyttö alkoi 1,5v iässä temppuilun. Isä antoi periksi kunnes kerran tytön mieli muuttui kesken pukemisen ja isäkin ymmärsi että tyttö kokeilee rajojaan. Nykyään se pukee ja auttaa joka on lähempänä. Jos ollaan kumpikin lähellä saatetaan kysyä kerran ja sen jälkeen on turha mieltä muuttaa.