6-luokan jälkeen mun ystävyys suhteet on menny täyttä alamäkeä. Seiskalla taisin jollain tapaa masentua ja muutuin ihan hiljaiseksi vaikaa ennen olin vitsaileva ihminen. Kasilla tilanne vain paheni sillä ystäväni tutustuivat muihin ja jäin yksinäisemmäksi. Ennen kuin kerkesin selittää parhaalle ystävälle että taidan olla masentunut, hän kerkesi sanoa minulle suoraan ettei ole enään kiinnostunut seurastani. Seuraavan kesän olin lähestulkoon ilman kavereita kesätöissä ollessa ja urheillessa. Ysillä roikuin tuttavien kannssa välitunnilla, mutta muuten olin todella yksin.
Viime kesä oli hiukan mukavempi sillä tiesin että pääsen toiselle paikkakunnalle lukioon.No, lukio alkoi ja alku näytti lupaavalta, kunnes huomasin olevani taas aivan yksin. Hyvänpäiväntuttuja on kyllä joiden kanssa vaihtaa pari sanaa, mutta siihen se jää ja tulee hirveä hiljaisuus.
Olen siis todella ujo ja hyvin epäsosiaalinen. Oikeastaan välttelen nykyään joutumasta kahden kesken juttelemaan sillä hävettää se jatkuva hiljaisuus ja en viitsi muutenkaan liikkua muiden seurassa tuppisuuna kuten ysillä joten jätän toiset niinkuin rauhaan minun läsnäololta . Joskus kun yritän sanoa jollekin hei, kuulu vain naurettavaa pihinää suuustani. Nykyään myös änkytän hieman. Joskus saatan vastata jonkun yleisesti kysytylle asialle ihan automaattisesti jonka jälkeen tuntuuu kiusalliselta kun päässä pyörii ajatus koko ajan että ei niillä kiinnosta sinun vastaamisesi.
Huomasin myös että olen hieman itsekeskeinenkin ihminen. Haluaisin kysellä ihmisten asioita tietenkin mutta oikeaan aikaan ei oikein tule mitään mieleen. Keskusteluistani tulee vain kiusallisia vuoronperäisiä kyselyitä sujuvan rupattelun sijaan. ryhmätöitä vieroksun sillä silloin en versinkaan saa sanaa suustani. Lukion alussa olin innossani että voin tanssia ensi vuonna vanhoissa, mutta kun kaikkinäkevät ja tuntevat minut vain hissukkana en uskalla edes ajatella pyytäväni jotakuta poikaa parikseni sillä ajattelen heidän pitävän minua iljettävänä.
Mielessäni ajattelen olevani vain tyhmä ihminen joka ei ymmärrä ja joskus vertaan itseäni kehariin. Vaikka urheilen, tunnen itseni yleensä lihavaksi ja rumaksi, joinakin hyvinäpäivinä yksin ollessani tunnen itseni nätiksi. Olen yrittänyt vähentää syömistä, mutta joskus ahmin ja silloin oksennan sen ulos.
Anteeksi tämä romaani mutta haluan kuulla mielipiteitänne.
Viime kesä oli hiukan mukavempi sillä tiesin että pääsen toiselle paikkakunnalle lukioon.No, lukio alkoi ja alku näytti lupaavalta, kunnes huomasin olevani taas aivan yksin. Hyvänpäiväntuttuja on kyllä joiden kanssa vaihtaa pari sanaa, mutta siihen se jää ja tulee hirveä hiljaisuus.
Olen siis todella ujo ja hyvin epäsosiaalinen. Oikeastaan välttelen nykyään joutumasta kahden kesken juttelemaan sillä hävettää se jatkuva hiljaisuus ja en viitsi muutenkaan liikkua muiden seurassa tuppisuuna kuten ysillä joten jätän toiset niinkuin rauhaan minun läsnäololta . Joskus kun yritän sanoa jollekin hei, kuulu vain naurettavaa pihinää suuustani. Nykyään myös änkytän hieman. Joskus saatan vastata jonkun yleisesti kysytylle asialle ihan automaattisesti jonka jälkeen tuntuuu kiusalliselta kun päässä pyörii ajatus koko ajan että ei niillä kiinnosta sinun vastaamisesi.
Huomasin myös että olen hieman itsekeskeinenkin ihminen. Haluaisin kysellä ihmisten asioita tietenkin mutta oikeaan aikaan ei oikein tule mitään mieleen. Keskusteluistani tulee vain kiusallisia vuoronperäisiä kyselyitä sujuvan rupattelun sijaan. ryhmätöitä vieroksun sillä silloin en versinkaan saa sanaa suustani. Lukion alussa olin innossani että voin tanssia ensi vuonna vanhoissa, mutta kun kaikkinäkevät ja tuntevat minut vain hissukkana en uskalla edes ajatella pyytäväni jotakuta poikaa parikseni sillä ajattelen heidän pitävän minua iljettävänä.
Mielessäni ajattelen olevani vain tyhmä ihminen joka ei ymmärrä ja joskus vertaan itseäni kehariin. Vaikka urheilen, tunnen itseni yleensä lihavaksi ja rumaksi, joinakin hyvinäpäivinä yksin ollessani tunnen itseni nätiksi. Olen yrittänyt vähentää syömistä, mutta joskus ahmin ja silloin oksennan sen ulos.
Anteeksi tämä romaani mutta haluan kuulla mielipiteitänne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa vähämun tarinalat paitsi et mun tilanne ei oo yhtä paha..mäki jäin yläasteella yksin mut sit lähin amiksee muualle ja asun asuntolassa. Mä sain mun kämppiksestä tosi hyvän kaverin. Muitten mun luokkalaisten kaa en tuu melkeinpä yhtää juttuun.
Onks sun luokal semmosii joihi haluisit oikein kunnolla tutustuu? Jos on, niin otat vaa rohkeesti kontaktii, jos näyttää että se on mahdollista. Kyselet just jotain (vaik et mites vkl? ja sit kerrot mitä ite teit). Naurat mukana ja osallistut keskusteluun. Se on aluks vaikeeta, mut sitten kun muut huomaa kui hyvä tyyppi oot ni kaikki menee hyvin. Ja tansseihin meet vaan rohkeesti pyytään jonku kivan pojan pariks. Ei ne välttämättä sust yhtä pahasti ajattele ku sä luulet. Joku voi oikeesti olla suhu vaik lätkässä :) jotku pojat tykkää vähä ujommista tytöistä.
Onnee yritykseen :)
Siis mie olinkin aluksi mukana luokkakavereiden kans ja näin päin pois mutta jotenkin sitten jotenkin jäin yksin kun en ollut yhtä puhelias tosin kuin muut luokkalaiseni.
Mut täytyy vain yrittää otta itteään niskasta kiinni ja alkaa jutteleen ihmisille...
oo vaan oma ittes :) ei sun tarvi alkaa esittämään mitään puheliasta. aloita ihan pienistä jutuista aluksi jos siltä tuntuu. ja Ole puhelias jos siltä tuntuu :) en usko että sinua pidetään kovin iljettävänä, jos huolehdit perusulkonäöstäsi etkä haise pahalle ja käytät siistejä vaatteita, siis perus toisen kunnioittamista.
Kun aloitat keskustelun voit kysellä kouluasioista... jne. tai sanot vaa et pitäs tänää käydä lenkillä, haluisitkos tulla seuraks?ihan mitä vaan. keksin liikaa jo kaikkia keskustelun aiheita että kyllä sinäkin pystyt siihen!
Oletko kiinnostunut jostain erityisesti, eläimistä, urheilusta, muodista tms ? voisit esimerkiksi sitä korostaa itsessäsi ja etsiä sellaisia kavereita jotka olis kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä (: harrastuksista saa kavereita usein, koska on samoja kiinnostuksen kohteita ja näin ollen puheenaiheet on usein samanlaisia.
muistathan ettei sinun tarvitse miellyttää kaveria. Jos yksikin on sulle ilkeä, voit yhtähyvin sanoa että hän on ärsyttävä, tyhmä, kusipää mitä nyt onkaan tehnyt, sillä vika ei ole sinussa. Kaikkia ei oo tarkotettu yhteen (kaveriks) sen takia kannattaa pitää mielessä että se vika ei oo sussa silllä se voi yhtähyvin olla siinä toisessa osapuolessa.