pitkästä aikaa elämässäni olen todella ihastunut. en vain tiedä, tulevatko tunteeni saamaan vastakaikua, ainakaan siinä määrin, missä odotan. ihastukseni kohde on ikäiseni (24) ja kiireinen (työ, opiskelu, aikaa vievä harrastus). tapasimme hieman yli viikko sitten. meillä oli "treffit" noin puoli viikkoa sitten ja ne sujuivat kohtalaisesti. toiset treffit on tarkoitus viettää tällä viikolla. minusta vain alkaa tuntua siltä, että minun kiinnostukseni häntä kohtaan on voimakkaampaa, kuin hänen kiinnostuksensa minuun. tämä ei koskaan laita viestiä ensin (ensimmäistä kertaa lukluunottamatta, sillä annoin tuollon tälle ohjat ja annoin oman numeroni, mutta en ottanut itse tämän numeroa), eikä vastaa aina, jos minä lähetän jotain. minä suorastaan kuljetan kännykkää perässäni huoneesta toiseen, jos tältä sattuisi tulemaan jokin pieni sananen.
voiko mies tosiaan olla niin kiireinen, ettei ole aikaa ihastua? en usko, että mättää ainakaan minun ulkonäössäni, tai siinä, ettenkö olisi muutenkaan kiinnostava (älykäs, hauska).
jokin nyt vain mättää. odotan aivan liian innoissani yhteydenottoa ja uutta tapaamista. haluaisin myös tietää tuon "treffiajankohdan" edes parin päivän varoitusajalla.
jotain hyvää tuosta miehestä kuitenin kertoo se, että tämä tuli täsmällisesti sovittuun aikaan viime tapaamiselle ja piti kiinni siitä, mitä olimme sopineet. tällä ei ollut kiire lähteä pois, vaan olisi viihtynyt seurasani pidempäänkin (jos olosuhteet olisivat antaneet myöten).
koska olemme vasta tavanneet, koen suurta tarvetta tavata useammin. tutustuminen on helpompaa, mitä enemmän on alkuun tekemisissä.
emme ole vielä menneet sänkyyn asti. en usko, että haluankaan sitä ihan vielä (tai tuo mies kyllä himottaa ihan valtavasti). se mahdollisesti saisi miehen mielenkiinnon minua kohtaan nousuun, mutta toisaalta se voisi antaa minusta "helpon" kuvan, mitä en halua.
pitäisikö nyt vain antaa miehen ottaa yhteyttä sitten, kun tämä haluaa, vai annanko itsestäni epätoivoisen kuvan, jos laitan aina ensimmäisen viestin ja ehdotuksen? eilen en viestitellyt mtään, vaan väkisin pidin itseni loitolla puhelimesta. tänään taas laitoin iltapäivällä yhden viestin (kysyin kohteliaasti, mutta hauskasti kuulumiset, jonka jälkeen kysyin kävisikö tällä viikolla tapaaminen jonain iltana), mutta vastausta ei tullut :(. tosin onhan tässä vielä aikaa, eli josko yhdeksän jälkeen,... en vaan malta odottaa.
voiko mies tosiaan olla niin kiireinen, ettei ole aikaa ihastua? en usko, että mättää ainakaan minun ulkonäössäni, tai siinä, ettenkö olisi muutenkaan kiinnostava (älykäs, hauska).
jokin nyt vain mättää. odotan aivan liian innoissani yhteydenottoa ja uutta tapaamista. haluaisin myös tietää tuon "treffiajankohdan" edes parin päivän varoitusajalla.
jotain hyvää tuosta miehestä kuitenin kertoo se, että tämä tuli täsmällisesti sovittuun aikaan viime tapaamiselle ja piti kiinni siitä, mitä olimme sopineet. tällä ei ollut kiire lähteä pois, vaan olisi viihtynyt seurasani pidempäänkin (jos olosuhteet olisivat antaneet myöten).
koska olemme vasta tavanneet, koen suurta tarvetta tavata useammin. tutustuminen on helpompaa, mitä enemmän on alkuun tekemisissä.
emme ole vielä menneet sänkyyn asti. en usko, että haluankaan sitä ihan vielä (tai tuo mies kyllä himottaa ihan valtavasti). se mahdollisesti saisi miehen mielenkiinnon minua kohtaan nousuun, mutta toisaalta se voisi antaa minusta "helpon" kuvan, mitä en halua.
pitäisikö nyt vain antaa miehen ottaa yhteyttä sitten, kun tämä haluaa, vai annanko itsestäni epätoivoisen kuvan, jos laitan aina ensimmäisen viestin ja ehdotuksen? eilen en viestitellyt mtään, vaan väkisin pidin itseni loitolla puhelimesta. tänään taas laitoin iltapäivällä yhden viestin (kysyin kohteliaasti, mutta hauskasti kuulumiset, jonka jälkeen kysyin kävisikö tällä viikolla tapaaminen jonain iltana), mutta vastausta ei tullut :(. tosin onhan tässä vielä aikaa, eli josko yhdeksän jälkeen,... en vaan malta odottaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla on takana pari pitkäaikaista seurustelusuhdetta ja siksi tämä koko "deittailukulttuuri" on mulle vierasta. en ole tposiaan pitkään aikaan ollut ihastunut ja nyt tuntuu, että tuo mies on vienyt jalat alta. tapasimme baarissa, kun huomasin 2 namua kundia, pyysin nämä (molemmat!!!) luokseni jatkoille ja ihastuin tähän toiseen (alusta asti katselin tätä) ja mitään sen kummempaa ei jatkoillakaan tapahtunut, mitä nyt pientä hyväilyä aamukankkusessa. ja sitten tuo mies otti numeroni ja tekstaili parin päivän kuluttua ja minä ehdotin treffejä. 1.treffit toteutuivat, mutta päättyivät vähän nolosti (ei johtunut meistä kummastakaan) ja puhtta oli toisesta tapaamisesta, mutta pelkän, ettei tämä ole minusta yhtä kiinnostunut, kuin minä tästä. grrr,....
kaiken kukkuraksi tämän "jalat maasta" vieneen miehen vuoksi katkaisin oman parisuhteeni (syitä oli muitakin, mutta tämä sai minut vihdoin tekemään kauan haluamani ratkaisun, johon ei ollut ollut rohkeutta aikaisemmin). tuo ihastukseni ei tosin tiedä sitä, että seurustelin vielä tavatessamme.
En kyllä suoraan osaa neuvoa mitään mikä olisi järkevin tapa edetä, mutta kerron omasta kokemuksestani.
Itse ihastun itsenäisiin "vapaisiin" miehiin, koska en halua perässä roikkujaa, enkä sellaista suhdetta jossa ei ole omaa aikaa.
Kuitenkin itsenäiset miehet ovat todella tarkkoja siitä että saavat itse päättää miten ja missä tahdissa edetään jos edetään. Eli jos kerran viikossa kyselen kuulumisia tai baarissa yllättäen nähtyämme menen juttelemaan saattaa jo tulla kysymys että naimisiinko tässä ollaan menossa vaikka vasta tavattiin.
Kyse ei ole käsittääkseni ollut siitä ettenkö olisi ainakin kaunista katsella, mutta paha tapani ottaa ohjat käsiin karkottaa miehet eikä mahdollisuutta tutustua puolin ja toisin ehdi tulla.
Olenkin tästä syystä suunnitellut että jos vielä joskus ihastun en kyllä tee minkäänlaisia aloitteita ennenkuin olen täysin varma että mies on pauloissani.
Itselle ainakin siis antaisin tämmöisen neuvon.
mutta vaikutat aika pakkomielteiseltä ja sitä miehet vieroksuu.
Lopulta et kuitenkaan tunne häntä kovinkaan hyvin, eli vaikutat kyllä tosi ihastuneelta noin pienessä ajassa.
Käsittele ensin oma erosi loppuun, niin pystyt luomaan uusia suhteita terveemmältä pohjalta.
normaalisti ole, mutta en olekaan koskaan kiinnostunut kenestäkään näin plajon. yleensä olen ollut enemmänkin välinpitämätön miehiä kohtaan. eroni kyllä olen jo ehtinyt aika pitkälle käsitellä. nyt vain sain viimein tehtyä asialle jotain.
sain sitäpaitsi ihastukseltani viestin illalla :).
Tämä tapa on taas ihan ääripäästä, mutta kerronpa kuitenkin.
Eli minulla on tapana osoittaa kiinnostus toista kohtaan olemalla välinpitämätön. Annan miehen pyytää puh.numeroni, annan miehen soittaa ja viestitellä. Vastaan aina kohteliaasti viesteihin, mutta pyrin kaikessa, että mies joutuu aina tekemään ensimmäisen siirron. Oma kulta löytyi tällä tavalla ja varmasti hän olisi luikkinut pakoon, jos olisin mennyt viikon tutustumisen jälkeen soittelemaan, viestittelemään ja kertomaan, kuinka ihastunut olen häneen.
en ole ihastustani tälle vielä kailottanut. jätän seuraavan vedon hänelle itselleen,...
naiset eivät ajattele tuolla lailla.