Onko tämä kevätaika

En tiedä onko se pelkästään keväästä johtuvaa tämä entisestään paheneva olo, mutta muuten kuulostaa tutulta tuo viimeinen kappale. blaah..

Itselleni kevät on epämieluisin vuodenaika. Pitäisi olla pirteä ja ulkoilla, nauttia luonnonheräämisestä. Itse haluaisin vaan jäädä peiton alle omaan pahaanoloon.

Juu sama minulla kevät on jostain kumman syystä vaikein vuodenaika. Kun sitten saa jotain aikaiseksi niin siitä saa kummasti virtaa eli pitää vaan väkisin potkia itseään liikkeelle ja touhuamaan jotain. Tuli mieleen vanha kiinalainen elämän ohje eli "älä anna ikävien asioiden vallata mieltäsi".

kevät on se aika kun minäkin romahdan.muun ajan vuodesta jaksan sinnitellä, mutta nyt taas...ei jaksa :(

Kevät on paha...samoin syksy kun on niin pimeää... Kumpikaan ei hyväksi; ei liika valo, eikä liika pimeys.

Tänä vuonna vasta.
Tää kevät o pahempi kuin talvi ja muut yhteensä.
Kaamos-masennus on ihan maitoa tän koiranpaska ilman rinnalla.

Keväästä se lasku alkaa. Talvet jaksan jotenkin sinnitellä, kaikki muut vuodenajat ovat tuskaa. Tuntuu kuin olisin elänyt jo ikuisesti, vaikka olen vasta 21. Loppuisi tämä rääkki jo!

ainakin mun mielestä kevät on hienoa aikaa on lämmintä valoisaa ja sulat tiet :)

Kevät, ah, kevät! Hypomania saapuu yhtä varmasti kuin ensimmäiset muuttolinnut! Kunhan vähän ilmat vielä lämpenevät pääsee purkamaan ylimääräistä energiaa ja intoa monenlaiseen ulkohommaan.
Olen nimittäin oppinut alistamaan hypomanian rengikseni; se ei minua vie vaan minä pistän se töihin, HA!

En osaa sanoa, mistä huonoksi muuttunut kuntoni johtuu, tai mistä se ylipäänsä keväisin johtuu. Mielialassa on pitkän paremman kauden jälkeen taas selvästi muutos pahempaan. Aluksi ahdistuin ja tunsin epämääräistä pelkoa. Sitten epätoivon tunteet pääsivät puhkeamaan pintaan. Mitään erityisempää ei ole tapahtunut, elämäni ei ole muuttunut miksikään. Niinpä en keksi muuta syytä kuin kevään, valon lisääntymisen. Mutta kaipa tästä taas noustaan.

Minä olen syntynyt huhtikuussa ja olen kevään lapsi. Parasta aikaa on vuodessa maaliskuun puolivälistä juhanannukseen. Sitten alkaa päivä lyhenemään ja muistuttaa pikästä synkästä syksystä ja talvesta. sitä vain ajattlee - enää vian muutama viikko ja ollaan syksyssä. Monet kun aloittavan syksyhöpinät jo heinäkuun puolivälissä.

Kieltämättä kevät tuo mieleen myös kaihoisia muistoja ihanilta lapsuuden vuosilta ja ensirakastumiset sattuivat juuri vuoden valoisimpaan aikaan. Tunuu että ei tule enää sitä todellista kevättä.

Mulle kevät on kanssa ihan tosi raskasta. Pitäis olla paljon pirteämpi kuin oikeasti olen. Lisäksi se näkyväksi tuleminen ahdistaa tosi paljon :(

Luonto puhkeaa kukkaan ja linnut karjuu ulkona ja kaikki on valoisaa ja kaunista.
Sitten katson peiliin ja huomaan että ei kaikki niin kaunista olekaan.
Semmoista se kevät on, koittakaa jaksaa.

Kaikki hehkuttaa että on kiva kun on kevät ja lumet sulaa ja linnut laulaa ja jne jne. ..pistää itsellä kiukuksi kun kevät on pahinta aikaa vuodesta. Valo lisääntyy ja ahdistaa. Linnuillakin voisi olla desibelimittari jotta olisi joku raja sirkutuksellakin, sillä sekin ärsyttää :(

Kukaan ei oikeen tunnu ymmärtävän, kaikki rakastavat kevättä ja ihana huomata että täällä on samanhenkisiä, etten ole ihan yksin ajatusteni kanssa. Tämä "kevään vihaaminen" on karkoittanut multa monta kaveria, eivät ymmärrä masentuneita.

Ajatuksena aloittaa diapamit, muuten hirtän itseni sillä niin rankkaa on :(

Voimia kaikille!!!

En muista, että mulla olis ikinä ennen ollut keväällä vaikeaa. Mutta nyt on. Viikot menee ihan ok, kun päivät on töissä, illalla onkin lupa löhöillä eikä siitä tarvitse masentua.

Mutta viikonloput.... Toisaalta odotan aina viikonloppua, koska en viihdy nykyisessä työpaikassani (en myöskään viihdy tässä kaupungissa/maassa/vartalossa/pääkopassa), mutta kun perjantai tulee, niin tajuan, että viikonloppuna ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Kaverit asuu kaikki eri puolilla Suomea ja Suomen rajojen ulkopuolella, ettei ole kuin muutama kenen kanssa voisi viikonloppuisin hengailla.

Kaikkein kamalinta tässä on, että tiedostaa itse olevansa poikkeuksellisen masentunut ja allapäin. Kaikki harmittaa eikä omasta elämästä ole oikein mitään hyvää sanottavaa. Toisaalta välttelee ihmisiä kun ei osaa olla pirtsakka oma itsensä, mutta toisaalta toivoo, että joku tulisi ja repisi ulos.

Kaiken päälle 25 v tulee mittariin, mikä on itsessään jo yksi masentava tekijä. Joo, tiedän, 25 v ja elämä edessä. Mutta mitä jos onkin tehnyt vääriä valintoja jo lukiossa ja huomaa nyt olevansa alalla mistä ei nauti. Aivan, voi aina lähteä opiskelemaan, mutta jospa ei arvosanat riitäkään (vaikka pääsykoe onnistuisi 100%) saamaan sisäänpääsyä oppilaitokseen johon haluaisi.

Argh. Vituttaa kun tiedä mitä tässä alkais tavoitella. Itsetuhoisia ajatuksia ei ole, vaan eteenpäin olisi päästävä. Mutta kun ei tiedä edes kummalla jalalla astuisi ensimmäisen askeleen niin miten tästä voi päästä eteenpäin?

Joo keväällä aina kaikkein paskin olo.. Lähes maanis-depressiivinen. Kesä ja alkusyksy on sellasta ihanan tasaista aikaa, paitsi jos on helteitä ja rahat loppu. Lokakuun alku menee vielä joskus, mut talvi on kamalaa kuraa. Kevät onkin sit ihan hirveetä kun ei enää tiiä miten päin olis ja sinkkukin vielä kaiken lisäks pienessä kakkakaupungissa jossa ei oo enää hyviä miehiä.