pakko kertoa, miltä minusta tuntuu. Siis olo on koko ajan jotenkin epävarma, jotenkin vajaa. Niinkuin puuttuisi sellaista, mitä ilman ei oikein pärjää. Vaikka kaikki on noin muuten kunnossa, niin silti on ikävä.
Olen ollut yksin siitä lähtien, kun tapasin sinut. En siis sananmukaisesti, mutta siltä se on tuntunut. Nyt olen tosin ollut ihan oikeasti yksin jo jonkun aikaa. Koska en saa vaan sinua mielestäni, enkä haluakaan saada.
Olemme molemmat kai jotenkin rikkinäisiä, jotenkin satutettuja. Meillä on ollut ajoittain sellaisia kokemuksia, jotka ovat viiltäneet syviä haavoja sieluihimme. Kun kuitenkin olemme pohjimmiltamme aika herkkiä.
Arkemme kyllä sujuu ja hoidamme asiamme hyvin, mutta kun tulee ilta... Silloin kun olemme kotona päivän kiireiden jälkeen, kun on aikaa ajatella. Silloin ajattelen vain sinua, enkä voi estää ikävän ja haikeuden nousevan ajatuksiini, kun muistelen sinua. Naista jota en voi unohtaa...
Olen ollut yksin siitä lähtien, kun tapasin sinut. En siis sananmukaisesti, mutta siltä se on tuntunut. Nyt olen tosin ollut ihan oikeasti yksin jo jonkun aikaa. Koska en saa vaan sinua mielestäni, enkä haluakaan saada.
Olemme molemmat kai jotenkin rikkinäisiä, jotenkin satutettuja. Meillä on ollut ajoittain sellaisia kokemuksia, jotka ovat viiltäneet syviä haavoja sieluihimme. Kun kuitenkin olemme pohjimmiltamme aika herkkiä.
Arkemme kyllä sujuu ja hoidamme asiamme hyvin, mutta kun tulee ilta... Silloin kun olemme kotona päivän kiireiden jälkeen, kun on aikaa ajatella. Silloin ajattelen vain sinua, enkä voi estää ikävän ja haikeuden nousevan ajatuksiini, kun muistelen sinua. Naista jota en voi unohtaa...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Edelleen kysyn, mikset kerro tätä IRL. En muuta pyydä. Miksi kirjoitat tänne etkä suoraan? Tiedät etten ikinä tee sinulle mitään pahaa. Lupaan sen.
Mutta, en jaksa näitä nettijuttuja. Tulee paha olo. Ihan oikeasti. Ei näin voi elää.
Eikös parempi olisi saada selvyys asioihin. Minä en sinua ikinä hylkää, senkin lupaan. (tiedät ehdot tietysti).
Mihis sä oot sen naisen jättänyt??!!!
Juuri sinulle. Miehelle, jota en voi unohtaa. Onko meillä joku ihmeellinen tunneside?
Tunneside on varmasti olemassa ja tiedämme molemmat oikein hyvin, mistä se johtuu. Kun kerran joku ihminen on koskettanut olemuksellaan sydäntä ja sielua, ei häntä voi koskaan unohtaa. Se aika, jolloin olimme tekemisissä, liitti meidät tunnesitein yhtein, vaikka nyt valitettavasti olemmekin olleet jo aika pitkään täysin erillämme.
Etkö pelkää menettäväsi häntä jos jätät hänet nyt ulkopuolelle?
Tunteet voi olla vahvoja, mutta jos et ole häneen yhteydessä IRL, niin hän voi kuvitella ettet välitä/ole kiinnostunut ja mennä eteenpäin elämässä. Ei se aina tarkoita uutta suhdetta vaan myös sellaista vaihtoehtoa ettei palata enää entiseen. Tarkoitan, että jos suhde on tuottanut tavalla tai toisella tuskaa/epävarmuutta, odotusta, niin silloin ei halua jatkaa vaikka rakastaisi toista (vielä). Eikös sun kannattaisi selvittää hänen ajatukset jottet jäisi yksin. Mitä pidempään aikaa kuluu sitä vaikeampi on lähteä lämmittelemään juttua uudelleen.
Oma on valintasi, mutta ajattelin että hän on sulle tärkeä kun asiasta noin kauniisti tänne kirjoitat. Ei toista ihmistä saa loputtomiin pitää odottamassa, etenkin jos hän ei tiedä tunteistasi. Tämä kannattaa aina kaikkien pitää mielessä. Kukaan ei jää ikuisesti odottamaan, vaikka rakastaisi miten paljon, tai ehkä juuri sen vuoksi. Joskus on pakko luovuttaa ja mennä eteenpäin vaikka se olisikin tuskainen tie. Siitä ei ole paluuta. Luulen että täällä on aika paljon sen tyyppisiä tarinoita.
samanlaisesti ajattelen. Surullinen asiantila, mutta ajan myötä väistämätön. Ei voi jäädä roikkumaan sellaiseen olotilaan loputtomasti, sillä se särkee loputkin ihmisestä. Jos toinen ei tee mitään, on pakko ajatella omaa elämäänsä ja jatkaa eteenpäin.
Juuri noin tapahtuu kuin alussa kerrottiin. Päivä menee keskittyessä muuhun ja illalla hän ilmaantuu ajatuksiin. Selvänä ja elävän tuntuisena vaikka tapaamisesta onkin jo aikaa - ja yritystä unohtamiseen on vaikka millä mitalla.
Lienee kai joku tarkoitus sillä, että kaikki etenee hitaasti - on valmiimpi kohtaamaan sen, mitä elämä eteen tuo. Ongelmista selviäminen vahvistaa, sanotaan - ja kaikki kääntyy parhain päin. Kiitos kirjoittaja.
Itse en ottaisi riskiä ja jättäisi toista odottamaan itseäni kovin pitkäksi aikaa. En halua tuottaa tuskaa ihmiselle jota rakastan ja arvostan. Epävarmuudessa roikottaminen voi johtaa mielenkiinnon hiipumiseen. Toinen voi kokea sen kiusantekona suorastaan. Olen nainen joten varmaan ajattelen tässä sitä että mies menee yleensä eteenpäin jos ei mitään tapahdu. Mutta, jokainen tekee omat valintansa.
Miehillä ei ole tunteita, niin sen olla pitää, kaikilla ainakaan tai he eivät kasva aikuisiksi.
Eikä onneksi kaikkiin jää tunneloukkuun, mutta kun jää..
En voi häntä menettää, koska hän ei minun ole koskaan ollutkaan. Enkä minä ole ollut koskaan hänen. Muuten viestisi oli täyttä asiaa ja olen samaa mieltä kanssasi sen sisällöstä. Vaikka olin ajattelemani naisen kanssa paljon tekemisissä ja koimme vetoa toisiimme, emme niissä olosuhteissa voineet tehdä mitään romanttisen suhteen aloittamiseksi. Toinen oli varattu.
Tarkoitin menettämisellä, ettei voi myöskään "saavuttaa" jos jättää toisen odottamaan liian pitkäksi aikaa. Tosiaan tilanne on eri jos olet/te varattuja, onko tilanne muuttunut nyt sitten kun sanot olevasi yksin. Ilmeisesti ette ole ihan nuoriakaan, sekin on toinen juttu. Eli kaikki nämä asiat riippuvat tietysti monista tekijöistä. Kyllä varmaan varattua voi jäädä odottamaan kunnes ero on selvä, jos asiasta niin sovitaan ja jos tunteet ovat edelleen vahvoja.
Saavuttamattomia (varattu, joka ei halua erota)...sitten sanoisin että pakko mennä eteenpäin vaikka hammasta purren, koska saavuttamaton rakkaus lienee kauhein ihmiskohtalo mitä on olemassa. Sellaista en toivoisi kenellekään. Tämä nyt vain minun mielipiteeni.
Itse en uskaltaisi roikottaa toista, vaan puhuisin aina kaikki asiat selviksi.
En halua antaa vääriä toiveita enkä toisaalta roikottaa, vaan haluan olla suora rehellinen ja oikeudenmukainen. Rakastamaansa ihmistä ei halua loukata ja roikottaminen loukkaa kyllä tosi pahasti. (jollei asiasta ole sovittu)
Olin töiden puolesta tekemisissä parin päivän ajan erään minulle aiemmin tuntemattoman miehen kanssa, ja meillä synkkasi aika hyvin. Olin myös aika otettu siitä tavasta miten hän kohteli minua - suurin osa työkavereistani tai heistä joita töissäni kohtaan, on miehiä, ja he suhtautuvat minuun monin eri tavoin - eikä aina kovinkaan imartelevasti, vaan ennakkoluuloisesti. Mutta hänen tapansa oli jotain uutta. Avoimuutta ja välittämistä. Sitä että hän ei pelännyt tulla luokseni ja puhua, jollain tasolla jopa huolehtia minusta. Siitä tuli turvallinen ja hyvä olo. Arvostettu.
Miten tämä nyt sitten liittyy mihinkään? Aika paljonkin. Kohdelkaa hyvin heitä, joista välitätte tai joihin haluatte tutustua. Älkää esittäkö. Älkää yrittäkö pelata mitään pelejä. Olkaa avoimia. Olkaa ihmisiä.
Ihan samanlaiset tuntemukset yhtä miestä kohtaan, sillä erotuksella sinun tarinastasi, että (nyt tulee miinuksia...) oltiin molemmat varattuja. Tämä mies kyllä tietää mitä hänestä ajattelen, mutta ei ole itse koskaan osoittanut minulle tykkäävänsä, mutta se tunnelma, kun oltiin kahdestaan, oli jotain niin uskomatonta. Kuin vanhoja tuttuja oltiin, vaikkei edes tunnettu.
Elämä on epäreilua, ajatukseni ovat samanlaiset kuin sulla.. Miksi en saa, mutta en pääse eroonkaan ?!
Mutta jos olet vapaa, mikä estää ?
varmaan miettinyt samaa asiaa. Kun ei ole yhteisiä unelmia huomaa olevansa yksin yhdessä. Ei ole yhteistä hiiltä johon puhaltaa eikä sitten ehkä liekkiäkään. Asioiden tekeminen yhdessä, ja ajatusten vaihtamisen tärkeys korostuu ihmiselle joka haluaa suhteensa säilyttää.
Missä merkeissä tapasitte ja milloin?
Töiden merkeissä tavattiin ja se oli menoa lähes ensi kohtaamisesta lähtien, sähkö ja vetovoima oli niin ilmiselvää, että se tuskin jäi keneltäkään lähistöllä olevilta huomaamatta. Aikaa kun meni ja päästiin juttelemaan syvällisemmin ja kahden kesken, oli aivan uskomattoman ihana tunne olla tekemisissä. Ei sellaista vaan voi unohtaa, niin epätavallista ja poikkeuksellista säpinää, mitä meidän välillä oli...
Harvoin tällaista tapahtuu. Klik. Kauniita unia :)
Totta, kaunis muisto sentään jäi... http://www.youtube.com/watch?v=QKLaJFmLf0A
Tapasin yhden miehen töiden merkeissä ja ensimmäisestä hetkestä alkaen oli sähköä että huh huh ;)
Eikä niissä olosuhteissa jossa olimme voinut tehdä sen enempää ja sitäpaitsi toinen meistä oli varattu.
Niin se meni, kumpikaan ei tehnyt aloitetta ymmärrettävistä syistä. Nyt tilanne olisi toinen...
Kannattaa toimia jottei käy niin että aika ajaa ohi. Jos molemmat vapaita nyt niin mikä estää. Eihän siinä mitään menetä jos tapaa ja selvittää asian.
Niinpä... Mainitse mihin kaupunkiin menee?
Siis menee "on jo" nimimerkille ja jos et voi sanoa kaupunkia niin sano edes että mihinpäin?
sanoi lekamies