Olisiko vinkkejä, miten saisin koirastani itsenäisemmän tai siis vähemmän riippuvaisen minusta?
On siis 10kk saksanpaimenkoiranarttu. Olen yksin asuva sinkku, viettänyt paljon aikaa koirani kanssa ja johtuen siitä, että en ole kovin kauan asunut nykyisellä asuinpaikkakunnallani (eli ihmissuhteeni ovat muualla), koiralla on aika vähän ollut kontakteja muihin ihmisiin kuin minuun.
Eroahdistusta on meinannut tulla ja jos esim. olen ollut viikon lomalla, yksin oloa pitää aina vähän harjoitella uudelleen. Joskus jos on ollut viikonloppuvieraita ja ollaan oltu ulkona koira mukana ja olen jättänyt koiran hetkeksi vieraalleni pideltäväksi, on noussut hirmuinen mekkala. Ja yleensäkin koira on siis sellainen, että haluaisi koko ajan olla liki ja kiinni minussa, suihkuun ja vessaankin tulisi mukana, jos ottaisin... samoin reagoi herkästi tunnetiloihini, jos olen esim. ärtynyt tai väsynyt (huom! tunnetilaltani, en siis kaltoinohtele koiraa), hepuloi eli vinkuu ja mielistelee ja yrittää kavuta syliin.
Sikäli tässä ei ole ongelmaa, että tiedän tuon koirani riippuvaisuuden itsestäni ja ennakoinnilla asiat hoituu aika hyvin... mutta helpompaa olisi, jos koira ei olisi aivan noin kiinni minussa. Koiralla itselläänkin.
Kunhan lumet alkaa sulaa, ajattelin aloittaa jäljestyksen. Se kai vahvistaa koiran luottamusta itseensä? Koiralla vaikuttaisi olevan hyvä jälkinenä ja syksyllä kun ennätettiin aloittaa alkeet, oli innoissaan puuhasta.
Mutta mitä muuta voisi tehdä?
On siis 10kk saksanpaimenkoiranarttu. Olen yksin asuva sinkku, viettänyt paljon aikaa koirani kanssa ja johtuen siitä, että en ole kovin kauan asunut nykyisellä asuinpaikkakunnallani (eli ihmissuhteeni ovat muualla), koiralla on aika vähän ollut kontakteja muihin ihmisiin kuin minuun.
Eroahdistusta on meinannut tulla ja jos esim. olen ollut viikon lomalla, yksin oloa pitää aina vähän harjoitella uudelleen. Joskus jos on ollut viikonloppuvieraita ja ollaan oltu ulkona koira mukana ja olen jättänyt koiran hetkeksi vieraalleni pideltäväksi, on noussut hirmuinen mekkala. Ja yleensäkin koira on siis sellainen, että haluaisi koko ajan olla liki ja kiinni minussa, suihkuun ja vessaankin tulisi mukana, jos ottaisin... samoin reagoi herkästi tunnetiloihini, jos olen esim. ärtynyt tai väsynyt (huom! tunnetilaltani, en siis kaltoinohtele koiraa), hepuloi eli vinkuu ja mielistelee ja yrittää kavuta syliin.
Sikäli tässä ei ole ongelmaa, että tiedän tuon koirani riippuvaisuuden itsestäni ja ennakoinnilla asiat hoituu aika hyvin... mutta helpompaa olisi, jos koira ei olisi aivan noin kiinni minussa. Koiralla itselläänkin.
Kunhan lumet alkaa sulaa, ajattelin aloittaa jäljestyksen. Se kai vahvistaa koiran luottamusta itseensä? Koiralla vaikuttaisi olevan hyvä jälkinenä ja syksyllä kun ennätettiin aloittaa alkeet, oli innoissaan puuhasta.
Mutta mitä muuta voisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo kaikkea itsenäistä työskentelyä ja pitäisi opettaa ettei koiran tarvi tulla aina samaan huoneeseen. Omalla koirallani on sama ongelma, olen jotenkin vain tyytynyt siihen mutta koira on selvästi ahdistunut jos ei tiedä minne olen lähdössä ja pääseekö hän mukaan.
No ensinnäkin murkkuikä alkamassa, mahdollisesti juoksutkin eli se on sekaisin hormonimyrskystä. Älä missään nimessä ala nyt vaatimaan liikoja ja siten pilaamaan suhdetta.
Lue murkkuiästä, sen aikana moni pilaa kaiken. Sinun on oltava nyte rityisen reilu, johdonmukainen, selkeä ja luotettava.
Jos eroahdistus alkaa pukata päälle, niin silloin yksinoloharjoituksia ei ole alusta alkaen tehty oikein ja tarpeeksi pitkään. Aloitat ne siis alusta.
Tottakai koira on ihmeissään, jos se ei ole tottunut yksinoloon, sitten vielä muutto ja murkku.
Tottakai koira reagoi sinun tunnetiloihisi. Se ei osaa tulkita sinua, kun hermoilet tms ja yrittää siksi epävarmana kaikin tavoin liennytellä sinua. Mieti oma käytöksesi, elekielesi, niin koirasikin käytös muuttuu. Nyt se ei luota sinuun, ei tiedä mitä outoa ja uutta taas tapahtuu ja siksi se stressaa. Sinusta johtuen.