olen

Aivan ;)
Ihmisen pitää osata vetää raja, millaisilla asioilla haluaa itseään vaivattavan.
Meillä on yksi elämä, se varmaan kannattaa elää itselleen.
Kuinka paljon kuvittelet....että voit kuitenkaan ketään auttaa?

Jos et hirviä muuttua miellyttäjästä rehelliseksi, ala satuilijaksi.
Pitäkää kisa kummalla on kurjempi elämä.

Alat vaan olemaan oma ittesi.

Itellä oli samaa ongelmaa aikanaan, olin liian kiltti ja hyväkäytöksinen. Lopulta kyllästyin rooliin ja aloin veetumaiseksi.

No mainitaan taas. Sain viiskytvuotis lahjaksi kävelykepin naapurin isännältä. Ite oli tehnyt. Olen ylpeä siitä. Se on sellainen känkkäränkkä juurakko, jonka kädensija on muotoiltu peniksen muotoiseksi. Lisäksi sain tittelin, T******n suurin mulkku. :DDDDDD

Ollut elo helppoa sen jälkeen kun lopetti pashan jauhamisen, ihmissuhdepelailun, diplomatian, toisten kanssa toimeen tulemisen jne. Kunhan vaan on.

Eipä välttämättä olekaan helppo tie sulla edessä.
Jos haluat alkaa miellyttäjästä rehelliseksi omaksi itseksesi tulet luultavasti menettämään ihmissuhteita, saamaan osaksesi kummia katseita ja ehkä vihamielisyyttäkin.
Mutta kaikesta tästä saat sitten elämäsi omaksesi, voit elää hengittämällä vapaasti ja olemalla vapaa.
Kaikki ei ehkä hyväksy sitä jos yhtäkkiä muutat tapaasi elää, olla ja ajatella.
Mutta ne ihmiset jotka jää onkin sitten oikeita ihmisiä, kenties ihan oikeita ystäviä.
Olen myös käynyt tuon koulun, tosin siitä on jo aikaa, ja yllätys minusta itsestäni tulikin paljon positiivisempi ihminen, iloisempi ja onnellisempi.
Nythän voin olla oma itseni ja se on hyvä, mitä välii mitä muut ajattelee.
Ja ihmisiä on edelleen paljon elämässäni, ehkä heidänkin on helpompi olla lähelläni koska ei tarvi esittää mitään ja pitää jotain roolia yllä.

Jep, jep, tuttu juttu. Olen pohtinut kohdallani aivan samaa. Miksi minua on niin helppo pyytää aina kaveriksi kaikkeen vittumaiseen? Siksi, koska en yleensä sano EI!

Miksi kaikki pitävät minua Leelian lepotuolina? Koska kuuntelen.

Tätä pohdin samankaltaisen siskoni kanssa viime viikolla, kun vietin hänen luonaan muutaman päivän. Tulimme siihen tulokseen, että meidän isämme, despoottinen narsisti vaati ihailua ja sai sitä, koska oli niin saatanan kova jätkä.

Meistä lapsista tuli myöntelijöitä, joiden päätehtävä oli tyydyttää loputtoman despootin kunnianhimoisia tavoitteita jo aivan pienestä pitäen.

Siitä se tuli, mutta nyt ovat tuulet muuttuneet, kun asialle on löytynyt nimi. Enää en suostu mihinkään, mihin en halua ja sillä siisti.

Sen kun vain pudottelet hiljalleen ikävät ihmiset ystäväpiiristäsi. Ei tarvitse sanoa mitään, sen kuin vain jätät vastaamatta, et kyläile noilla etkä jää kuuntelemaan. Opi kuuntelemaan enemmän itseäsi ja yritä välillä miellyttää itseäsikin.

Jos haluat miellyttää muita, valitse ystäviksesi samanlaisia henkilöitä. Antaa ikävien tyyppien kaveerata keskenään.

Opi sanomaan napakasta Ei. Se ei ole helppoa. Sen voi kuitenkin oppia. Mutta ajattele että, olet jo siinä iässä jolloin VOIT ihan itsenäisesti päättää kenen kanssa haluat olla lähemmin tekemisessä ja kenet pitää ns. käsivarren päästä itsestäsi. Tämä koskee itselläni myös sukulaissuhteita.

Näitä valittajiahan aina löytyy. Sinun ei tarvitse kuitenkaan olla se joka otat tuon täti-Leelian roolin yksipuolisesti. Parhaita ystäviä ja ihmisiä minullakin nyt rinnallani ovat ihmiset joissa tuo vastavuoroisuus toimii. Kuunnellaan tarpeen tullen sitten toisiamme. Mutta, ei koskaan enää niin että, itse olisin vain kuulijan roolissa. Ja kun kaikkein lähimmät ja rakkaimmat ystävät minullakin tietävät että, tosipaikan tullen sitten olen se oikeesti rinnalla kulkija siihen mihinkä sitoudun myös pitää. Pinnalliset tuttavuudet ja muka-ystävyydet ovat pikkuhiljaa jääneet taakse. Miksi sinun täytyisi uhrata voimavarasi väärin? Tee tämä kysymys hiljaa itsellesi...meillä on vain yksi elämä.Kullakin.

Tsemppiä

Tsau:Friidu

Opit vaan sanomaan mielipiteesi, ei se sen kummempi juttu ole. Jos joku ruikuttaa sulle asiasta jolla ei sun mielestä ole mitään arvoa, niin sano se. Kyllä ruikutus loppuu. Mutta ehkä on hyvä sitten myös muistaa että ihmiset ei myöskään välttämättä jaksa kuunnella kun sä sen tarvitset.

Tai otat etäisyyttä niihin jotka sua kuluttaa.

Toisaalta en ymmärrä miksi pitää hylkää se rooli? Kyllä minussakin asuu sellainen, mutta en koe että se olisi mitenkään minusta pois. Päin vastoin. Minusta on mukavaa kun saan olla osana ystävien elämässä, sekä hyvässä että pahassa. Pitää vaan asettaa itselleen rajan, minkä kestää. Tietty suhteessa toisen sukupuolen kanssa on eri juttu.

Minä en tiedä, mikä sinua miellyttävänä olossa vaivaa. Jos toiset tykkäävät sinun todella olevan miellyttävä ja ihana ihminen niin eihän se voi olla rasite.
Mutta jos et ole sitä rehellisesti vaan joudut pinnistelemään ollaksesi, niin mitä mahtaisivat ystäväsi ajatella, jos tietäisivät todelliset ajatuksesi. Minä ainakin petyn kovasti, jos joku esiintyy ystävänäni ja todellisuudessa ei sitä olekaan.

Oikeastaan olotilani on onnellinen. En ole taakaksi toisille.

Tosin apuani pyydettiin tänäänkin, kun lähisukulaiseni ulkomailla on loukannut itsensä pahasti ja olisi halunnut minun tulevan hoitamaan itseään joksikin aikaa sairaalasta päästyään. Harmi, että minulla on niin monta läheistä tarvitsevaa täälläkin. Tahtoisin auttaa häntäkin, jos se olisi mahdollista järjestää. Se ei olisi taakka vaan ilo.

Itse en enää anna käyttää itseäni kenenkään roskakorinaan. Sehän on hyväksikäyttöä.
Ystävyyden on oltava tasapuolista, kummankin pitää antaa, ja ottaa, yhtä paljon.

Maailma on toisten alistajia täynnä, itse en enää suostu olemaan kenenkään kuuntelija, joka puolestaan ei korvaansa lotkauta minun huolilleni.
Olen aikuinen ihminen, ja pidän puoliani. Sitä ei kukaan tee minun puolestani.

Se ei ole epäystävällisyyttä, vaan oikeutta ihmisyyteen, joka meillä jokaisella on.