Olen onnellinen, olen rakastunut. Mies on lähin työkaverini, 10 vuotta avoliitossa ollut/oleva. Minun on ikävä häntä alati. En tiedä mitä tekisin, tilanne on ongelmallinen. Suhteemme on kestänyt jo useita kuukausia, vaikka me molemmat elämme parisuhteessa. Minun kohdallani suhteesta on onnellisuus kadonnut jo ajat sitten. Hänellä on vaikeampi tilanne, sillä hänellä on kolmen ikäinen tyttö, vaimoke joka vaatii miestä menemään naimisiin ja vasta ostettu omakotitalo.
En tiedä ovatko hänen lupauksensa tulevaisuutta, vai minun toiveajatelua... joka päivä hän lupaa rakastaa minua, hän haluaa minut omaksi ja minä lupaan antaa aikaa, mutta kauanko jaksan tätä.
Mitä minä teen, en halua rikkoa itseäni. Mutta olen halukas tekemään kaikkeni suhteemme eteen, sillä rakastan tätä miestä.
Tiedän että tulevaisuutemme tulisi olemaan tällä paikkakunnalla vikeaa. Olisin valmis kaikkeen, ottamaan vastuun tekemisistäni. Mutta kuinka saan tietää onko meillä mahdollisuutta, miten saisin tietää varmuuden hänen tunteista?
Olkoonkin ne minun kannalta hyviä tai huonoja.
AUTTAKAA
En tiedä ovatko hänen lupauksensa tulevaisuutta, vai minun toiveajatelua... joka päivä hän lupaa rakastaa minua, hän haluaa minut omaksi ja minä lupaan antaa aikaa, mutta kauanko jaksan tätä.
Mitä minä teen, en halua rikkoa itseäni. Mutta olen halukas tekemään kaikkeni suhteemme eteen, sillä rakastan tätä miestä.
Tiedän että tulevaisuutemme tulisi olemaan tällä paikkakunnalla vikeaa. Olisin valmis kaikkeen, ottamaan vastuun tekemisistäni. Mutta kuinka saan tietää onko meillä mahdollisuutta, miten saisin tietää varmuuden hänen tunteista?
Olkoonkin ne minun kannalta hyviä tai huonoja.
AUTTAKAA
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ukot nyt lupaa mitä vaan kunhan ne saa pesää... sorry, mut näin on...
On äärimmäisen helppoa haluta vaan lisää sen päälle mitä elämässä jo on. Sen sijaan luopuminen kaikesta vanhasta ja kaiken uudelleen alusta alkaminen heti perään jonkun toisen kanssa ei aina olekaan niin yksinkertaista kuin miltä se nyt ehkä tuntuu.
Olkaa siis realisteja, keskustelkaa muutoksesta faktoilla ja katsokaa totuutta suoraan silmiin, siten voitte jo aavistella mitä tuleman pitää. Romanttisille kuvitelmille ei joka tapauksessa voi rakentaa mitään pysyvää.
Elämä ilman lasta, nyk. vaimoa, omakotitaloa, yhteisiä ystäviä jne. voi hetken päästä tuntua täysin järjettömältä kun rakastumisen ensihuuma on laantunut. Työpaikalla ja sukulaispiirissäkään ei tule olemaan helppoa "perheenrikkojan" leima otsassa. Jne jne. Näitä realistisia faktoja teidän pitäisi nyt funtsailla ihan tosissanne, yksin ja yhdessä, ennen kuin otatte seuraavan askeleen suuntaan tai toiseen.
Mies saa sinulta huomiota töissä, romantiikkaa ja seksiä.
Kotona hän saa kodin palvelut, olla lapsensa kanssa, seksiä vaimokkeeltaan.
Miksi hän tahtoisi mennä naimisiin tai muuten sitoutua sinuun? Siksikö, että se olisi sinusta kivaa?
kiitos teille jotka vastasitte. Teistä on ollut paljon apua, olette saaneet minut ajattelemaan.
Vaikka pahalta tuntui, otin asian puheeksi tänään. Mies ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää, minua ja päätöstäni. Haluan ottaa etäisyyttä suheeseemme, vaikka rakastankin häntä.
Keskusteltuamme asiasta hän oli valmis kertomaan vaimolle meistä. Mutta rakkaudesta häneen en antanut tämän tapahtua, sillä minun on toimittava oikein... Onko se menettää rakastamansa mies?? Tällähetkellä vastaus on kyllä. En voi rikkoa perhettä ja ajatella vain itseäni.
Mies ei itse tiedä rakkaudesta mitään. Kaikki pitää niille kertoa. Eli jos mies on nyt tyytyväinen, se luulee että kaikki muutkin ovat, ellei kukaan mitään muuta sano.
Itseasiassa hän ei halua päästää minua menemään ja saa minut siksi tuntemaan itseni sydämettömäksi.Puhelin soi alati, en voi vastata. Olen liian heikko. Kysymyksiä pyörii mielessä, mitä jos sittenkin hän haluaa minut. Mitä minä menetän. Sillä rakkaus on suuri ja sanaton...
... elä unelmissa. Hän voi jättää sinut samalla tavalla kuin nyt on valmis(?) jättämään vaimonsa.
Teet oikein kun lopetat suhteen. Olen saman läpi käynyt ja tiedän tulevan surun ja kyyneleetkin. Voimia Sulle.
Mulla on aina ollu ongelma että ihastun tosi nopeesti(en kovin usein), näitä juttuja on mullaki ollu mitä sulla ja täl miehelki oli.¨
Se johtu että mulla oli tylsää, Ei säpinää.
Aina kun meen liian pitkälle suhteessa että aletaan miettimään yhteenmuttoa tai sitoutumista vakavasti ni mä otan takapakkia ja usein jätän jutun siihen.Eli voin sanoa että olen lähinnä tämän miehen paikalla tosin en tiedä mitä hän tekisi.Mulla on pitkä suhde takana, pienet jutut
on kivoja mutta en ikäpäivänä jättäisi miestäni
jonkun homman takia.Tiedän että olen loukannut ihmisiä ja satuttanut.Olen kuitenkin aina keronut että olen varattu.Itse en sotkeutuisi varattuun koska olen nähnyt mitä se aiheuttaa(nämä ninun pelini).Pelailin lähinnä silloin kun parisuhteessa meni huonosti tai oltiin erottu(ollaan erottu monta kertaa)palattu yhteen aina.
Tästä kaikesta olen oppinut sen että rakastan miestäni eikä kukaan ole hänen vertaisensa.Rakkaus joka on kehittynyt vuosien varrella en vaihtaisi intohimoon.
OLin menettää tämän rakkauden kerran omasta tyhmyydestä, siitä opin..
Tarkoitin vaan että minunlaisia ihmisiä on paljon,mikä on huono asia.Kuitenkin,voimia sinulle..