kuin nyrkkiin puristettuja jalokiviä - emme paljasta sisimpäämme helpolla. Luulin pitkään, että vika oli vain minussa - että vain minä en kykene päästämään ketään helpolla lähelleni, mutta sinä oletkin samanlainen. Niin harvoin olet avannut sielusi minulle ja antautunut tälle kaikelle. Antanut tunteen näkyä. Suurimman osan aikaa kiellämme kaiken. Pelkäämme? Mikä sinussa tai minussa on sellaista, joka saa sinut sulkemaan sisimpäsi?
Olemme molemmat
Koh-i-noor
13529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se tunne on niin voimakas ja paikka jossa näemme väärä.Meidän tulisi tehdä tärskyt jonnekki muualle.Toivoisin pikaista kohtaamista.
Tuo on totta. Hyökyaalto, jonka voimaa on vaikea arvioida. Pieni alkuräjähdys.
Onneksi on niitä tyyniäkin hetkiä - kuten viimeksi kun istuin hänen vieressään ja olimme hetken kahden. Tunsin silloin syvää rauhaa - kuin kotiinpaluun.
Se on tosiaankin väärä paikka. Emme saa hetken rauhaa olla kahden, jota haluaisin..
Torjutuksi tulemisen pelko tulee ensimmäisenä mieleeni. Kai sitä pelkää kertoa tunteistaan, koska pelkää ettei kelpaa. Toisaalta pelkää asettaa itsensä alttiiksi sydänsuruille. Jos tuntee voimakkaasti toista kohtaan ja kertoo sen voi saada tosi ikäviä sydänsuruja itselleen. Kai minä pelkään itseäni ja omia tunteitani kuitenkin kaikkein eniten.
En osaa sanoa riippuuko tunteista puhuminen minusta vaiko hänestä. Tietysti suhde on aina vuorovaikutustilanne jolloin toisen reaktiot vaikuttavat, mutta luulen että oma perusluonne kuitenkin vaikuttaa kaikkein eniten.
Rakkaus on vaikea ja monimutkainen asia. Mutta, ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoista.
Samankaltaisuus voi olla näissä eduksi, ymmärtää toista helpommin. Näin minä sen koen. Ymmärrän häntä. Tai sitten minulla on tahto ja motivaatio ymmärtää. Sitähän rakkaus on, tahtoa rakastaa toista sellaisena kuin tämä on. Hyväksyn hänet ja toivon että hänkin hyväksyisi minut. Ehkä pelko siitä ettei saa hyväksyntää voi myös estää tunteista puhumista.
Tällaista tuli mieleeni. Rakkaus on lahja.
Kaunista kirjoitusta rakkaudesta, kiitos - tunnistan omakseni kuvatut kokemukset. Jään miettimään. Toivon kohtaamista - kaikesta huolimatta.
Tiedän ja tunnen, että kuoren alla on timantti, joka kaipaa löytäjäänsä.
Harvat sen edes huomaavat tai uskovat löytävänsä.
Timantitkin ovat kauneimmillaan silloin kun ne lempeästi hiotaan, eikä jätetä raakileiksi.
liian monta kolhua, kadotettuja unelmia, vahva luonne, ja jaloillaan kuitenkin. Eiköhän se siinä ollutkin.
Kirjoitat kauniisti, sykähdytit lämpimästi sisintäni. En minä ole kivi, jonka sisään ei pääse tunkeutumaan ja jonka maailma ei oppisi tuntemaan.
Olen tällainen vain kokemusten pakosta. En luota helposti keneenkään.
Sinuun olen luottanut, vaikka et nähtävästi ole ymmärtänyt sitä.
Itse en ole koskaan täysin kyennyt luottamaan häneen, vaikka olen halunnutkin - ehkä juuri siksi, että hän avaa niin harvoin sisimpänsä ja näyttää todellisen luonteensa, ja minä peilaan hänen käytöstään kuin kuu taivaalla.
http://www.youtube.com/watch?v=H1obAw1fS3o
Ensinnäkin, hän todenäköisesti varoo satuttamasta itseään, koska kyllä käyttäytymisestäsi ja tarkkailustasi voi päätellä, että haluat mutta et halua. Todella epävarmaa siis paljastaa sisin, jollekulle ja ottaa kaikki riskit satuttamiseta, kun toinen ei ole valmis tekemään samoin. Ja ilmeisesti olet vieläpä vieras, koska kyllä niille jotka kuuluvat elämään, eikä ihminen ole täysin teennäinen ja tunteeton, paljastetaan se sisin, ilman tarkkailuakin. En ihmettele että et pääse lähelle. Itsekin kääntäisin selkäni.
Tää on taas tätä Suomi24 kyökkipsykologiaa. Kunpa elämä ja ihmissuhteet olisivatkin aina nii yksinkertaisii kun täällä esitetään!
Voisin itse sanoa samaa kuin "todella outo olet" -nimimerkki. Tiedän naisena omasta kokemuksesta, että en halua olla se, joka ottaa ainoana riskin. Näytän varovasti tunteeni, koska koin nuoruudessani koulukiusaamista, jossa persoonani lytättiin täysin. Muutenkin olen ujo olut aina, eikä tuo kokemus ainakaan parantanut itsetuntoani - se oikeastaan tuhoutui. En pidä itseäni minkään arvoisena. Haluan, että mies on meistä se rohkeampi. Ihastukseni on isommassa porukassa rempseä mies, mutta kun joskus oltiin kahden, hän oli hyvinkin hiljainen ja minä enemmän äänessä. Hän ei kuitenkaan koskaan ilmaissut olevansa kiinnostunut minusta, joten taisi olla yksipuolista. Se tunnelma meidän välillä oli vaan niin jännä...
Jospa ei luota sinuun eikä päästä lähelle, koska et luota häneen. Luottamus synnyttää luottamusta, luottamuksen puute - olet myös epäluotettava ?
Eihän tuosta mitään tule, koska rakkaus on luottamista.