Mitä tehdä seuraavassa tilanteessa:Avomieheni meni psykoosiin viime yönä.Lääkäriajan sain tälle päivälle.Terveyskeskuslääkäri teki puolisolleni ns.pakkopäätöslähetteen eli MT1 sairaalaan psykoottisuuden vuoksi,mieheni on aikaisemminkin ollut hoidossa samasta syystä.Hänet vietiin Kellokosken sairaalaan ambulanssilla.Avopuolisoni ei ollut halukas terveyskeskuksessa pakkohoitoon enkä minä kommentoinut asiaa mitenkään.Mielisairaalassa muutaman tunnin odotuksen jälkeen päivystävä lääkäri otti vastaan mieheni ensin yksin ja sitten sain minäkin mennä mukaan.Minulle ilmoitettiin,että mies ei ole mitenkään sairas!!!
Kuinka ihminen voi parantua muutamassa tunnissa psykoosista ilman lääkitystä.Mies olisi heitetty sairaalasta pellolle jos en oisi saanut raivaria ja ilmoittanut omahoitajalle ja ns.ei pätevälle psykiatrille,että he saavat allekirjoittaa paperin olevansa vastuussa mieheni tekemisistä sairaalan ulkopuolella (kotona kaksi psyykkisesti sairasta lasta).Näin mies sai sitten jäädä vapaaehtoiseen hoitoon mutta ns.psykiatri ei edes tiennyt, mitä lääkkeitä määrätä.Osaatteko kertoa, miten tämä on mahdollista, kun näitä ihmeitä en ole vielä nähnyt ja keneen kannattaa ottaa yhteyttä tällaisesta touhusta?
Kuinka ihminen voi parantua muutamassa tunnissa psykoosista ilman lääkitystä.Mies olisi heitetty sairaalasta pellolle jos en oisi saanut raivaria ja ilmoittanut omahoitajalle ja ns.ei pätevälle psykiatrille,että he saavat allekirjoittaa paperin olevansa vastuussa mieheni tekemisistä sairaalan ulkopuolella (kotona kaksi psyykkisesti sairasta lasta).Näin mies sai sitten jäädä vapaaehtoiseen hoitoon mutta ns.psykiatri ei edes tiennyt, mitä lääkkeitä määrätä.Osaatteko kertoa, miten tämä on mahdollista, kun näitä ihmeitä en ole vielä nähnyt ja keneen kannattaa ottaa yhteyttä tällaisesta touhusta?
Vastaukset 29
Vanhimmat
siis psykiatri ei määrää lääkkeitä.
useimmiten oikean lääityksen löytymiseen menee aikaa, joskus jopa vuosia.
lääkkeet on vain yksi keino, ei aina pakollinen.
sairaalat on ylikuormitettuja, vähänkin parempi kuntoinen potilas mielumin kotia, koska jonoja on ihan helvetin paljon.
kiitos leikkausten suomesta on kadonnut noin 15 000 psykitrisen sairaalahoidon potilas paikkaa 20 vuoden aikana.
oliko kyse tosiaan psykoosista? vai jostain jännitys tms kohtauksesta. paniikki häiriöstä jne...
Kyllä terv.keskuksen lääkäri on mielestäni tarpeeksi pätevä arvioimaan psykoosin,koska niin monta on siiretty mielenterveyspuolelta avohoitoon terveyskeskuksiin.Mieheni on ollut lääkityksessä vuosia mutta nyt vain kävi niin,että avohuolloon pääsyyn oli liian pitkä jono eivätkä aikaisemmat lääkkeet auttaneet eli kyseessä olisi ollut vain lääkkeen vaihto ja seuranta,että ne auttavat ja sopivat.Ei kai ole tarkoitus perustaa kotiin omaa psykiatrista yksikköä?Itse psykiatrisen puolen erikoissairaanhoitajana pidän jo itseäni sen verran kokeneena että erotan psykoosin esim.pakkoneuroosista tai skitsofreniasta.Varsinkin kun olen joutunut arvioimaan 6-vuotiaan lapseni psykoottisuutta,kuinkahan monella psykiatrilla on pätevyys arvioida lasta että aikuista.Minusta tuo hoitajien vinkuminen on täyttä p....,mitäs olette niin tyhmiä,että suostutte kaikkiin mahdollisiin supistuksiin jne.Oliko tuo paniikkihäiriöjuttu vitsi?Halusin täältä tietoa kuinka tällainen kohtelu on mahdollista ja siitä keneen on paras ottaa ensiksi yhteyttä.En viitsisi aloittaa aina tasolta lääninlääkäri,joka on kyllä aikaisemmasta kokemuksesta tietäen erittäin motivoitunut seuraamaan ns.psykiatrien hoitomotivaatiota samoin ministeriö osaa myös hoitaa hyvin nämä tilanteet mutta ajattelin että täältä saa muutakin tietoa kuin ruikutusta,mihin kansalaiset ovat itsensä ajaneet hoitajat mukaan lukien tehden ns.rahan puutteen vuoksi mitä vaan.Tehy:n lakot kun ovat olleet niin onnistuneita...
Valitettavan usein oon nähny että hoitoon tulee potilas tavallaan jo vähän liian myöhään. Kun ei ollut aikaisemmin päässyt hoitoon, joko psykoosi oli todella paha ja potilas oli aiheuttanut itselleen tai ympäristölleen jotain.
lääkkeitten vaihto sisnänsä ei ole niin yksin kertainen juttu. menee aikaa ajaa alas vanha lääkitys ja aloittaa uusi. tosso tapauksessa olisi ehkä syytä ottaa hänet sisälle já vaihtaa lääkitys tahi nostaa määriä.
ja eipä tossa meillä ole paljon ollut sanaa supistetaanko vai ei. supistukset olisivat olleet ihan hyvä juttu jos avohoito olisi samaan aikaan ajettu ylöspäin niin kuin oli tarkoitus. mutta supistukset tehtiin liian nopeeta ja avohoito jäi retuperälle. hoitoalalla kun lakkoilu ei oikeastaan auta. duunit on silti pakko tehdä.
sairaalahoito ei kuitenkaan pitemmän päälle ole paras vaihtoehto. siellä kroonistuu liian nopeeta.
mielenterveyslaki on sinänsä vittumainen juttu, että sitä voi hieman tulkita. ja se tulkinnan vara on lääkärin hallussa. jos se sanoo ei niin se on ei. valittaa aina kannattaa, silloin ainakin lääkäreiden toimia seurataan tarkemmin ja epäpätevät tipahtaa pois.
terveyskeskuslääkäri määrätessään lähetteen psykiatriaan ottaa vastuun ko potilaan tulevasta hoidosta. monesti meillä on duunissa sellaisia tilanteita että terv. keskus lääkäri joka on potilaan ensimmäisen kerran toimittanut hoitoon tulee tekemään arviointia jatkosta.
ei tuossa tilanteessa taida muu auttaa kuin mennä taas sinne läänin tasolle.
niin ja noista supistuksista, samassa kelkassa on sen tyhmyyden kanssa ollut, perushoitajat, mielenterveyshoitajat, lähihoitajat, sairaanhoitajat, erikoissairaanhoitajat että supistuksen on tehty.
Mielenterveyslaissa lukee, että terveyskeskuksessa tutkitaan potias ja mikäli edellytykset hoitoonottamiselle on olemassa, niin
lääkäri voi kirjoittaa lähetteen sairaalaan ja lähetteestä ilmetä perusteltu kannanotto hoidon edellytyksistä.
Terveyskeskuslääkärillä on velvoite kirjoittaa lähete sairaalaan mikäli epäily edellytyksistä täyttyisi.
Pakkohoidon perusteissa lukee, että ihmisen tulee olla mielisairas ja mielisairautensa vuoksi olla hoidontarpeessa siten, että hoitoon toimitatmatta jättäminen pahentaisi hänen mielisairauttaan taikka VAKAVASTI vaarantaisi hänen taikka muiden henkilöiden terveyttä taikka turvallisuutta ja muiden mielenterveyspalveluiden tulisi olla riittämättömiä.
Samaisessa laissa lukee, että mikäli hoitoperusteet ei täyty tarkkailussa, niin potilas on välittömästi poistettava sairaalsta hänen tätä halutessaan.
Kerroit miten olet itse mennyt terveyskeskukseen kantelemaan avomiehestäsi ja miten tämä olisi sairaalassa todettu terveeksi ja miten hän olisi halunut poistua sairaalasta, mutta vaatimuksiesi jälkeen avomiehesi olisi jäänyt vapaaehtoisesti sairaalaan.
Terveyskeskuslähetteessä on voinut lukea jotakin aivan muuta jota sinulle annettiin mieltää ja sairaala olisi rikkonut lakia mikäli he olisi pitänyt potilasta turhaan sisällä. Potilaalla on edelleen yksityisyydensuoja terveystiedoillaan, joten et muutoinkaan tulisi saamaan terveystietoja itsellesi.
Epäilen, että sairaala ja terveyskeskus on rikkonut lakia kahdesti. Avomiehellesi ei ole ehkä annettu mahdollisuutta poistua sairaalasta ja hoito on peitelty vapaaehtoisuuteen. Toisekseen sinulla tuntuu olevan jonkilaisia tempperamentti ongelmia hoidon suhteen, omituinen kiinostus muiden mielenterveyttä kohtaan ja selkeä epätietoisuus mielenkiinnonkohteestasi.
Pakkohoidon perusteet voisi siis täyttyä sinun kohdalla ja mikäli sinua ei olla määrätty tarkkailuun, niin sehän olisi terveyskeskuslääkärin vika.
Lakitietoa mielenterveyslaista www.finlex.fi
Luitkohan tekstin ihan ajatuksella.Avopuolisoni halusi itse hakeutua terv.keskukseen saadakseen lääkitystä,koska tunsi olonsa jotenkin huteraksi-psykoottisen yön jälkeen-parempaa selkoa en saanut.Varasin hänelle ajan ja HÄN pyysi minua vastaanottohuoneeseen ja suostuin tähän.Siellä oli miehelleni tuttu lääkäri aikaisemmalta ajalta ja lääkäri kyseli erilaisia asioita,joista mieheni meni aivan lukkoon ja rupesi vuorotellen itkemään ja nauramaan.Lääkäri totesi että hänen on tehtävä pakkohoitopäätös ja miehen on mentävä sairaalaan.MINÄ EN MITENKÄÄN PUUTTUNUT TÄHÄN,koska oletin lääkärin tietävän asian.Sairaalassa sitten epäpätevä psykiatri on aivan eri mieltä.Lähetteeseen lääkäri kysyi luvan minulta saako hän kirjoittaa minusta mitään,johon tietenkin vastasin kyllä.Lääkäri selvitti miehelleni terv.keskuksessa mitä pakkohoito tarkoittaa aivan niinkuin itsekin ilmeisesti olet laista ymmärtänyt.Mielestäni tarkkailu ei täyty kahden tunnin osastolla olon aikana,jolloin yksikään henkilökunnasta ei sanallisessa kanssakäymisessä potilaan kanssa.Mitä tuo kantelujuttu tarkoittaa,en ole ollut missään yhteydessä terveyskeskukseen muuloin kuin silloin mieheni kanssa vastaanotolla.Sitä paitsi mieheni kertoi lähetteestään eli tiedän mitä siinä oli ainakin mitä hän muisti ja kylläkin avovaimolla on oikeus saada kaikissa tapauksissa tietoja potilaan luvalla.Jokainen on omista läheisistään kuten miehestään ja lapsistaan huolissaan jos terveydellistä asioista kyse ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan.SE OLISI SAIRASTA JOS EI VÄLITTÄISI OLLENKAAN,ilmeisesti itselläsi ei ole mitään käsitystä mielenterveydellistä ongelmista muuta kuin lakia lukemalla,joka on hyvin suppea kehys koko asiaan.Voisit samaten itse miettiä hakemaan apua omaan kriisi jos et kykene tuntemaan läheisiä kohtaan mitään jos he sattuisivat sitä tarvitsemaan tai jos sinulla ylipäätään tuolla pääkopalla on edes ketään läheisiä.Selvästi huomaa, ettei ammattitaitoa ainakaan näihin asioihin ole, niin silloin kannattaa jättää laittamatta tekstejä,jotka on sekavasti kirjoitettu ja täysin ymmärtämättä mistä ON edes kyse!!!NIIN JA OPETTELE KIRJOITTAMAAN.
Ensinnäkin tekstisi on hyvin sekavaa yhteen nippuun kirjoitettuna.
Olet vain kertonut sen, että olet varannut miehellesi ajan terveyskeskuksesta " Lääkäriajan sain tälle päivälle".
Miehesi asenne terveyskeskuksessa: "Avopuolisoni ei ollut halukas terveyskeskuksessa pakkohoitoon "
Terveyskeskuslääkärin asenne: "Lääkäri totesi että hänen on tehtävä pakkohoitopäätös "
Sairaalassa lanttumaakari: "Minulle ilmoitettiin,että mies ei ole mitenkään sairas!!!"
Sinun toimenpide: "jos en oisi saanut raivaria ja ilmoittanut omahoitajalle ja ns.ei pätevälle psykiatrille,että he saavat allekirjoittaa paperin"
Ensimmäinen viesti antaa mieltää sinun aktiivisesta roolista joskin miehesi psykoosi jää taka-alalle. Kumpaisessakin viestissä kerrot terveyskeskuslääkärin tehneen pakkohoitopäätöksen ja pakkopäätöslähetteen. Pakkopäätöslähetettä ei ole olemassakaan. Tarkoitat nähtävästi tarkkailulähettettä. Mielenterveyslain mukaan viimeistäänkin neljäntenä päivänä on tehtävä tarkkailulausunto.
Tarkkailun aikana miestäsi pitää kuulla ja aivan kuten itsekkin kerroit ja miestäsi on kohdeltu asiallisesti silloin kun hänelle ollaan kerrottu pakkohoitoedellytyksistä. Pakkohoidon pitää täyttää kaikki sille annetut vaatimukset jotta se olisi laillinen.
"Sairaalassa sitten epäpätevä psykiatri on aivan eri mieltä.Lähetteeseen lääkäri kysyi luvan minulta saako hän kirjoittaa minusta mitään,johon tietenkin vastasin kyllä."
Sairaalassa oleva ns. psykiatri on mielenterveysalan erikoislääkäri. Terveyskeskuslääkäri on luultavasti vain yleislääkäri. Terveyskeskuslääkäri on aina epäpätevä psykiatriin nähden.
Tekstini on aivan selkokielistä tosin ehkä vaikea tajuista jos vain tuijottaa lakikirjaa eikä ole nähnyt mielisairaalaa muuten kuin ulkopuolelta.Miehelleni siis tehtiin terveyskeskuksessa MT1 eli (pakkohoitolähete)lääkärin kansankielinen ilmaisu miehelleni.Samainen lääkäri myös kertoi mitä se pitää sisällään.Sairaalassa asiasta ei mainittu missään vaiheessa.Psykoosista voi lukea netistä tietoa.Tarkkailuaika on 3vrk:tta ja sen jälkeen päätetään joko kotiutuksesta tai vapaaehtoiseen hoitoon jäämisestä/tehdään pakkopäätös max3kk,joka voidaan purkaa aikaisemmin.Etsipä sieltä lakikirjasta mistä Suomesta löytyy mielisairaala jossa on oikeita psykiatreja osastolla työssä eikä pelkästään johtotasolla.Näin kesäaikana ns.lääkärit suorittavat sairaalassa pakollista psykiatrista harjoitteluaan useinkin myös talvella,joten nähdäkseni valmis terveyskeskuslääkärikin joka on vuosia ollut töissä on pätevämpi mielestäni.Kysyin sairaalan lääkärin pätevyyttä ja se oli juuri tuota luokkaa,jota mainitsin eli ainahan voi kuvitella,että asiat ovat kunnossa...
ja jos sinulla on näkövaikeuksia lukea niin hanki lasit.
Riitely ei rakenna mitään, eikä auta ketään.
Ei millään pahalla, mutta et missään tpauksessa ole psyk.erikoissh, koska tietäisit, että MT1 lähetettä ei enää nykyään ole vaan M1, että sorry vaan.
Toivottavasti miehesi tila kohentuu pian.
sh
Minulle tuli karmea deja vu kun luin tätä pötköä. Ihan kuin vastaava keskustelu olisi käyty ennenkin.
Missä aloittaja väitti olevansa psyk. esh, en huomannut?
Otsikon alla " kun ei saa hoitoa".
Pahoittelen sekaannusta joka johtui edelleen epäselvästä tekstistä. Juttusi seikkailee terveyskeskuksen ja sairaalan välissä, jolloin lääkärien sanomiset on jäänyt hieman epäselväksi.
Pakkohoidon kriteereihin kuuluu muutakin kuin psykoosi. Teveyskeskusläkärin pitää olla lähetettä tehdessään melko varma siitä, että pakkohoidon kriteerit täyttyisi sairaalan tarkkailujaksolla.
Potilas voidaan ottaa sairaalaan tarkkailuun kolmepäivää vanhalla tarkkailulähetteella (Miel 9§) ja viimeistään neljäntenätarkkailupäivänä (Miel.10§) on annettava kirjallinen tarkkailulausunto.
Jos tarkkailuaikana ilmenee, että pakkohoitoon ei ole tarvetta, potilas on välittömästi poistettava sairaalasta hänen tätä halutessaan ( Miel.10§)
Päätöksen tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai, jos hän on esteellinen tai estynyt, muu tehtävään määrätty ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri. Päätös on tehtävä tarkkailulähetteen, tarkkailulausunnon ja sairauskertomuksen perusteella kirjallisesti viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen. Päätöksen tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa. Päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä.
Tarkkailulausuntoa ei saa antaa sama lääkäri, joka on laatinut tarkkailulähetteen. Hoitoon määräämisestä ei saa päättää sama lääkäri, joka on laatinut tarkkailulähetteen tai antanut tarkkailulausunnon.
Käytännössä siis tämä on yksi tapa vesittää koko hoitokäytäntö mikäli ihminen halutaan pitää sairaalassa. Kaikki potilaat ei ole tietoisia oikeuksistaan taikka sairaalakäytännöstä, joten epäselvyyksille jää tilaa. Laki on luotu sellaista väärinkäytöstä varten jossa potilas ei ole tietoinen oikeuksistaan.
Käytännössä ihminen voidaan hakea kotoaan terveyskeskukseen jossa tälle kirjoitetaan lähete sairaalaan. Ongelmaksi muodostautuu terveyuskeskuslääkäri joka ei edes halua tiedustella potilasta käymään ennen kuin vasta lähetteen kirjoitusvaiheessa. Potilas voidaan ottaa sisään sairaalaan täysin suunitelmallisesti esim. Perjantai iltapäivällä, jolloin häntä pidetään pakostikkin maksimiajan tarkailussa.
Potilas voi jankuttaa haluavansa poistua sairaalasta, sairaalassa potilaalta ei edes kysytä tämän mielipidettä taika ei kuunella ja hoito jatkuu vapaaehtoisena siihenasti jotta asiasta tehdään esim. julkinen ja potilas alistetaan pakkohoitoon.
Tuolloin on siis tarkkailun ja pakkohoitopäätöksen välissä parhaimmillaan 6-päivää. Lääkärin tietäessään joutuvansa ongelmiin tämä voi väärentää vapaaehtoiseen hoitoon oikeuttavan asiakirjan päiväämällä sen väärin ja höynäyttämällä potilasta allekirjoittamaan dokumentin.
Joitakin vuosi sitten kun mielenterveyslaista puhuttiin, niin lääkärit puolustautuivat siten, että potilas ei ehkä osaisi tuoda näkökantaansa esille. Kyse on ei ole potilaan kyvyttömyydestä vaan potilaita sairaammista lääkäreistä jotka haluavat oikeuttaa väärät päätöksensä.
Ei hemmetti. Ettei olisikin se potilas joka täällä kirjoittelee vaimonsa nimissä... Sen verran huonosti kirjoitettua tekstiä, ja kyllähän ne kaiketi esh:t ovat edes lukion käyneet. Eivätköhän osaisi kirjoittaa.
Sattuu nyt vaan olemaan niin,että olen psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja minun aloittaessani työni aikoinaan M1 sanottiin MT1:ksi,että se siitä.
Ei saa valehdella. Mikäli hoitopäätöksen tekeminen tarkkailuineen kestää 6 päivää on se jo itsessään peruste hoitoonmääräämispäätöksen kumoamiselle. Taitaa sullakin tuo paranoia kukoistaa ihan valtoimenaan. Kannattas ottaa lääkettä.
Voit tehdä psykiatrin toiminnasta kantelun TEO:lle, jos energiaa riitää. Parempihan se on että miehesi on nyt vapaaehtoisessa hoidossa.
TEO käsittelee vain sellaisia tapauksia, joihin liittyy potilaan kuolema.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus valvoo terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa.
Lääninhallitukselle tai Sosiaali- ja terveysministerion (peruslautakunnalle) voi osoittaa valituksen hoidon saatavuudesta ja laadusta.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (L 785/92)
TEO käsittelee sellaiset kantelut, joihin liittyy potilaan kuolema. Muut kantelut (myös ammattihenkilöiden toimintaa koskevat) käsittelee lääninhallitus. Kantelun voi kyllä lähettää TEO:llekin, mutta he laittavat sen eteenpäin asianomaiselle lääninhallitukselle.
Koko sotkun jälkeen mies on nyt kotona.Lääkitys ja hoito menivät sairaalassa täysin pieleen.Olen tekemässä kannetta potilasasiamiehen kautta sekä Uudenmaan lääninhallitukselle hoitaneista lääkäreistä sekä sairaanhoitajista vaikka olenkin itse erikoissairaanhoitaja mutta en halua että jatkossa mähelletään potilaiden kohdalla.Tiedoksi sellainen asia joka yllätti minut.Vain fyysisestä vammasta voi saada potilasvahinkolautakunnasta korvauksia,psykiarisista hoitovirheistä ei korvata mitään,ilmankos tässä maassa eletään kuin pellossa psykiatrisella puolelle eli jos omaisenne joutuu mielisairaalaan huolehtikaa hänestä.
"Koko sotkun jälkeen mies on nyt kotona."
Minä jo pelkäsin...
"Lääkitys ja hoito menivät sairaalassa täysin pieleen."
Minkälaisia odotuksia sinulla oli hoidon ja lääkityksen suhteen? Haluaisitko kenties taluttaa alistettua miestäsi koiran talutushihnassa ja poseerata kameralle hymyillen? Yritithän laittaa miestäsi pakkohoitoon ja mies vastusti tätä. Kyse ei liene mistään sado/maso-ilmiöistä vaan siitä että olet aina tottunut saamaan tahtosi läpi psykologian avulla, olethan psykiatrian erikoissairaanhoitaja. Tottumus on toinen luonto.
Ilmeisesti miehesi ei mielisairaalassa tiennyt, itkeäkö ja nauraako lanttumaakarin tyhmille kysymyksille ja itsevarmuutta uhkuvalle sekoilulle. Tilannetajusi ei liene kovin hyvä.
"Olen tekemässä kannetta potilasasiamiehen kautta sekä Uudenmaan lääninhallitukselle hoitaneista lääkäreistä sekä sairaanhoitajista."
Moni kaltaisesi on kai tehnyt valituksia myös valtiovallan taholle kun sieltä tulee psykiatrian lisämäärärahojen ruinausta.
Mitä ihme paskaa täällä tulee vastaukseksi.Oletko kenties ammatti-ihminen,joka työkseen käyttää mielivaltaansa potilaisiin.Mitä tapaukseen tulee,niin mistä sait päähäsi minun olleen ajamassa pakkohoitolähetettä.Minä ainoastaan varasin ajan lääkärille ja vastaanotolla mies rupesi itkemään ja nauramaan jostain syystä kuka tietää,mies ja minä olimme vastaan pakkolähetettä,koska mieheni halusi ainoastaan lääkitystä,joka hänellä oli ollut useita vuosia ja nyt lääkkeet olivat loppuneet liian aikaisin kun en ollut muistuttanut vahingossa ajoissa.Sairaalassa ei yksikään,ei edes omahoitaja puhunut mieheni kanssa sanaakaan hoitojakson aikana vaikka puhuminen on nimenomaan psykiatriassa työväline.Lääkäreiden osalta homma meni siinä vaiheessa harakoille kun he laittoivat miehen syömään sellaista lääkettä,joka oli aikaisemmin huonontanut hänen tilaansa mutta söi vahingossa lääkettä,koska hoitaja ei suostunut kertomaan lääkkeen nimeä-potilaslaki velvoittaa kertomaan tällaiset asiat.Hoitoneuvotteluaika pyrittiin salaamaan,koska tiedetiin minun tulevan siihen ja kun sattumalta sain asian selville ja menin paikalle,mieheni oli täysin flegmaattinen kyseisen hienon lääkityksen vuoksi.Olen siitä todella iloinen että menin ja niin on miehenikin,koska hän ei saanut tarvitsemaansa lääkitystä sairaalasta-syy epäpätevän lääkärin.Vein miehen pois sairaalasta ennenkuin ehdittiin tehdä ns.sulkevaa lausuntoa,jonka jälkeen kaikki olisikin ollut turhaan.Yksityislääkäri määräsi oikeat lääkkeet ja tilanne ok nyt.Minua ihmetyttää tämä lääkäri,hoitaja ihailu,jota pitäisi arvostaa,jos kukaan ei valita niin mitään uudistuksia ei tule ja saamme elää aina keskiaikaisessa psykiatrisessa hoitosysteemissä.Uskallatko sinä mennä mielisairaalaan jossa epäpätevät hoitavat sinua,en usko että menisit leikkaukseen jos tietäisit rakennusmiehen vaikka olevan leikkaaja,mietipä sitä ääliö.
"Mieheni halusi ainoastaan lääkitystä,joka hänellä oli ollut useita vuosia ja nyt lääkkeet olivat loppuneet liian aikaisin kun en ollut muistuttanut vahingossa ajoissa."
Iskikö mieheesi lääkekrapula? Oliko koko "sairaudessa" kyse vain lääkeaineriippuvuuden hoitamisesta? Vuosien lääkekuuri aiheuttaa lääkeaineriippuvuuden kelle tahansa.
"Mitä ihme paskaa täällä tulee vastaukseksi."
Tuotan kyllä mainitsemaasi ainetta, kuten varmaan sinäkin.
"Oletko kenties ammatti-ihminen, joka työkseen käyttää mielivaltaansa potilaisiin."
Sellaisia ammatti-ihmisiä on valitettavan paljon, itse en kuulu heihin. En usko psykologiaan koska en ole kirjoittanut kenellekään hullun papereita enkä ole muutenkaan tukenut koko touhua.
"mistä sait päähäsi minun olleen ajamassa pakkohoitolähetettä."
Sanoit edellä saattavasi miestäsi sairaalaan vaikka tämä oli kertomasi mukaan sitä vastaan. Oliko tarkoitus laittaa mies epäviralliseen pakkohoitoon, hoitoon josta ei voi kieltäytyä mutta josta ei tehdä pakkohoitopapereita.
"Minua ihmetyttää tämä lääkäri,hoitaja ihailu, jota pitäisi arvostaa, jos kukaan ei valita niin mitään uudistuksia ei tule ja saamme elää aina keskiaikaisessa psykiatrisessa hoitosysteemissä."
Olen samaa mieltä, monet viralliset valitukset potilaan kohtelusta on aiheellisia. Muutosvastarinta onkin koko psyk. systeemin helmasynti, kaikki kritiikki otetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Eräskin lääkäri meinasi saada hullun paperit kun otti esille hoidon epäkohdat. Moni sairaanhoitaja on joutunut pakkohoitoon samasta syystä. Rangaistuksen uhka on myrkkyä luovuudelle. Sairaalan eräs tavoite on mukavuudenhalu, halutaan työllistää itsensä mahd. pienellä työllä eli ei oleta vaikeavammaisia potilaita sisään.
Lääke on Peratsin ja KÄYTETÄÄN psykoottisuuteen,ahdistuneisuuteen,tuskaisuuteen jne. se ei ole bentso se on neurolepti, eli kyseessä on SAIRAUDENHOITO ei lääkekoukku.En voinut saattaa miestäni,koska silloin lääkäri tekee M1:sen niin kuljetus tapahtuu ambulanssilla.Minulla siis ei ollut mitään tekemistä lähetteen eikä kuljetuksen kanssa.Osuuteni tapahtumiin oli se,että sain mieheni kunnon hoitoon viemällä yksityiselle psykiatrille,josta mies sai lääkityksensä kuntoon.
Jotenkin kirjoituksistasi saa sen käsityksen,ettet kuitenkaan ole itse ollut mielisairaalan sisällä eli kirjoittelet vain toisen käden tietoja, jotka sinusta ovat faktoja.Jos rupeaa MIELENTERTERVEYSHOITOA arvostelemaan täytyy olla ammatti- tai omakohtaista tietoa hoidosta mielisairaalassa.PELKKÄ LUKEMINEN EI RIITÄ,MITÄ MUILLE ON TAPAHTUNUT!!!
Kirjoittamassasi tekstissä on toki kullan arvoisia herkkuja nykyajan psykiatrian supistuksista ja leikkauksista. Se on hyvä. Sen lisäksi olet kyllä itsekin tosi kipeä. Jo kielenkäyttösi ja tapasi kirjoittaa kantelevat siitä. Toivon todella ettet itse koskaan esiinny psyk. sairaanhoitajana, vaikka näytätkin asioista tietävän.
Mielenkiintoista tekstissäsi oli halu repiä itsensä näyttämölle miehen tarinan kustannuksella ja haukkua kaikki hyvääkin tarkoittavat kommentit sitten kiroillen lyttyyn. Olen törmännyt kaltaisiisi "ex-erikoissairaanhoitaja"ihmisiin enemmän kuin kerran mielenterveysasioissa. Toivottavasti nautit saamastasi huomiosta ja aiheuttamastasi hämmennyksestä! Jokainen vetäkööt tietenkin kaltaisestasi ihmisestä omat johtopäätöksensä... siihen en halua puuttua.
Kummallista kuinka vaikea ihmisten on uskoa ammattiani-ei sellaisesta todellakaan tarvitse valehdella!
Pitää paikkansa, etten ole saanut mitään lääketieteellistä koulutusta. Seuraan hyvinkin tarkoin julkisuudessa käytävää keskustelua sosiaali- ja terveysaiheista, kyllä siitä ihan selvä selittelyn maku jää suuhun.
Psykologiana pidän niitä väitteitä joita mainitaan sanomalehtien artikkeleissa joissa referoidaan Stakesin (vast.) tutkimuksia.
Näistä asioista on liikkeellä todella paljon pahansuopia toisen käden tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Niitä väitteitä levittää mm. alan ammattilaiset ja lehdistö (aika rankka väite, kieltämättä. pystyn kuitenkin perustelemaan sen hyvin). Niitä väitteitä pyrin osoittamaan vääriksi tällä palstalla lähinnä argumentoimalla.
En ole maininnut mitään tällä palstalla omista kokemuksistani. Jippiin terveyspalstalla kerroin itsestäni viime marraskuussa (viimeinen viesti 24.11.04) otsikko on "Oppimisvaikeudet". Jutussa on linkkejä myös muihin aloittamiini viestiketjuihin samalla palstalla.
Itse ammatti-ihmisenä olen sen verran erikoinen,että näen kyllä nykypäivän mädännäisyyden terv.huollossa ja jopa olen tehnyt siitä valituksia.En tunne,että minun pitäisi sulkea suuni niistä asioista,joita todella törkeästi rikotaan varsinkin mielenterveyshoidossa ihmisarvoa loukaten.
Pisteen jälkeen tulee aina välilyönti tai kappaleenvaihto.
Kappalejako tekee kirjoituksesta selkeämmän.