Tälleen mie sen koin:
Tarina Yli-Perältä/Lapin problematiikkaa/Maaherra Pokan verevä romaani
Hannele Pokka: Piritta, WSOY 2000
Kirsti menee naimisiin lappilaisen miehen kanssa. Hänen mieltään kiehtoo hotelliala ja mieskin on oppinut kantapään kautta jotakin turisteista ja yrittämisestä, osaa ainakin joihkata lantalaisille ja käyttää heitä poroaitauksella tutustumassa lappilaisten perinteiseen elinkeinoon.
Kirsti aloittaa kahvilasta ja päätyy hotellin omistajaksi. Samalla rakennetaan myös lainarahoilla oma talo, tiilestä ja takalla, kuinkas muuten. Ei tulee mieleen, että lama kourii myös etelän ostokykyistä väkeä.
Kirstillä on apunaan tuttu tyttö Piritta, joka osaa valmistaa käristystä ja huolehtia turisteista. Kirstin tunnuslause on tuttu: ” Asiakas on aina oikeassa.” Oikeassa on myös etelän päätoimittaja, joka naulitsee silmänsä
Pirittan pyllyyn ja mielii tehdä kunnon jutun maanjakoasioiden tiimoilta. On nimittäin päätetty, että pohjoisen maita aletaan jakaa saamelaisille ja valtion ikiaikainen omistus loppuu. Mutta pohjoiseen kotiutuneille lantalaisille nämä suunnitelmat eivät ole tietystikään mieleen.
Piritta on sutjakka tyttö, vaikka syö reippaasti. Tuskin kukaan tietää siitä, että Piritta käy oksentamassa tukevat käristysateriat, että pysyisi solakkana.
Pohjoisen yhteisö elää elämäänsä. Joku poromies kohoaa nokkamieheksi ja pääsee etelän lehtiin. Yleensä tuumitaan, että lappilainen tyytyisi siihen, että valtio omistaisi maat, kunhan saataisiin paimentaa poroja tunturissa niin kuin ennenkin. Kirjaan mahtuu lappilaisten perusaiheita, ahmajahtia, hirvien salakaatoa, poliittista peliä, saamelaiskäräjiä, erotiikkaakin, parisuhdekuvioita, sekä ripaus etelän paheita, esim. huumejuttuja.
Pokka suoltaa tekstiä tasaisen varmasti, mutta joskus tuntuu, että kirjan aihelmat kiertävät tuttua kehää, eikä jännettä riitä koko tekstiin. Asiantuntemus pohjoisen elämään, miljöisiin ja ristiriitoihin tuntuu vankalta. Ehkä kirjaan olisi odottanut enemmän efektiivistä imua ja huumorin ripauskin olisi mahtunut ryydittämään kokonaisuutta.
Tarina Yli-Perältä/Lapin problematiikkaa/Maaherra Pokan verevä romaani
Hannele Pokka: Piritta, WSOY 2000
Kirsti menee naimisiin lappilaisen miehen kanssa. Hänen mieltään kiehtoo hotelliala ja mieskin on oppinut kantapään kautta jotakin turisteista ja yrittämisestä, osaa ainakin joihkata lantalaisille ja käyttää heitä poroaitauksella tutustumassa lappilaisten perinteiseen elinkeinoon.
Kirsti aloittaa kahvilasta ja päätyy hotellin omistajaksi. Samalla rakennetaan myös lainarahoilla oma talo, tiilestä ja takalla, kuinkas muuten. Ei tulee mieleen, että lama kourii myös etelän ostokykyistä väkeä.
Kirstillä on apunaan tuttu tyttö Piritta, joka osaa valmistaa käristystä ja huolehtia turisteista. Kirstin tunnuslause on tuttu: ” Asiakas on aina oikeassa.” Oikeassa on myös etelän päätoimittaja, joka naulitsee silmänsä
Pirittan pyllyyn ja mielii tehdä kunnon jutun maanjakoasioiden tiimoilta. On nimittäin päätetty, että pohjoisen maita aletaan jakaa saamelaisille ja valtion ikiaikainen omistus loppuu. Mutta pohjoiseen kotiutuneille lantalaisille nämä suunnitelmat eivät ole tietystikään mieleen.
Piritta on sutjakka tyttö, vaikka syö reippaasti. Tuskin kukaan tietää siitä, että Piritta käy oksentamassa tukevat käristysateriat, että pysyisi solakkana.
Pohjoisen yhteisö elää elämäänsä. Joku poromies kohoaa nokkamieheksi ja pääsee etelän lehtiin. Yleensä tuumitaan, että lappilainen tyytyisi siihen, että valtio omistaisi maat, kunhan saataisiin paimentaa poroja tunturissa niin kuin ennenkin. Kirjaan mahtuu lappilaisten perusaiheita, ahmajahtia, hirvien salakaatoa, poliittista peliä, saamelaiskäräjiä, erotiikkaakin, parisuhdekuvioita, sekä ripaus etelän paheita, esim. huumejuttuja.
Pokka suoltaa tekstiä tasaisen varmasti, mutta joskus tuntuu, että kirjan aihelmat kiertävät tuttua kehää, eikä jännettä riitä koko tekstiin. Asiantuntemus pohjoisen elämään, miljöisiin ja ristiriitoihin tuntuu vankalta. Ehkä kirjaan olisi odottanut enemmän efektiivistä imua ja huumorin ripauskin olisi mahtunut ryydittämään kokonaisuutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vain ufokirjoja..en osaa lukea kuin ufokirjoja...
Nuole turvonutta kissanpäätä eli aprikoosia.
Ennen politikot kirjoittivat muistelmiaan
aktiivikauden jälkeen. Nyt ne solvaavat
työtovereitaan tuoreiltaan hallitusyhteistyön
päätteeksi. No se liehuva liekinvarsi on vielä
luku erikseen. Herjaa koko eduskuntaa ja vaatii
sitten kunnioitusta puhenaisinstituutiolle.
Ja seksiä pitää olla muu ei myy. Jos ei osaa itse
kirjoittaa,kustantaja panee lisää värinää.