HALUATKO PARANTUA?

No voi HV, ei tässä mitkään jumalat auta! Oikeesti suoraan sanottuna vituttaa, että kaiken maailman hörhöt tulee tuputtamaan avuksi omaa uskoaan sairaille ihmisille! Äitini kuoli syöpään puoli vuotta sitten ja tärähtänyt mummoni toi "pahojen henkien manaajan" hänen luokseen, vaikka lääkärit olivat sanoneet, että kuolema on varma! Härskiä ja oksettavaa!

Olen sairastanut bulimiaa kuusi vuotta ja lähinnä tekisi mieli kuristaa henkilö, joka tulee jauhamaan jotain jumalajeesuspelastuspaskaa. Pääni savuaaaaaa.

Mikään ei ole mahdotonta, ei. Osittain on totta että sun pitää parantuakseen löytää myöskin hengellisyys, mutta itsestäsi. Syömishäiriötä ei paranna kukaan sinun puolestasi. Sitä ei paranna sinnikkyyskään.

Minä olen 32 vuotias nainen. Olen sairastanut bulimiaa/bediä 12 vuotta elämästäni. Vasta n. vuosi sitten ymmärsin mikä minulla on. Olen pitänyt itseäni aina tunnevammaisena, outona, itsekkäänä ehkäpä jopa erakkona ihmisenä. Olen ollut naimisissa ja minulla on tytär. Kaikki puitteet ovat kunnossa. Minun "heräämiseni" alkoi tunnustamisesta että minulla ON bulimia, eikä että mulla ehkä on jonkinnäköinen syömishäiriö. Tunnustamisesta asialle että minulla on sairaus joka vie minut hoitamattomana ennenaikaseen kuolemaan. Se tunnustus sekä sen ymmärtäminen ja sisäistäminen on ollut elämäni avartavin asia. Minä en ole sairaus vaan minä sairastan sairautta. Toiset sairastuu syöpään, jolle he ei voi tehdä mitään, mutta minä sairastan syömishäiriötä jolle voin sentään itse tehdä jotain.

Ei ole helppoa, ei. Retkahduksia tulee. Vihantunteita, epätoivonhetkiä. Pitää tutustua itseensä, henkilöön joka on elänyt 32 vuotta. Kysymys kuka minä olen soi päässä ja vastausta ei ole, vielä... Kiehtovaa ja pelottavaa mutta suunta on niin paljon parempaan. Sisäinen levottomuus on vähentynyt. Asioista nauttiminen aidosti on aika jännä fiilis. Kokeilkaa joskus, ilman suunnitelmia huomisesta tai morkkista eilisestä.

Tsemppiä kaikille parantuville. Klisee oikotietä onneen ei ole, pitää aika hyvin paikkansa. Mutta toinen klisee että kerran vaan täälä eletään, niin miksi sitä ei kääntäisi toisin päin ja eläisi OIKEASTI tämän yhden elämän joka täällä ollaan...