Missä vaiheessa teille on tullut raskausarpia? Tai onko yleensäkään tullut?
Mulla meinasi itku päästä eilen suihkun jälkeen, kun katselin mahaani. Viikkoja vähän päälle 20 ja nyt jo ylävatsalla näkyy inhottavat sinipunaiset jäljet molemmilla puolilla. Luulen, että johtuu siitä, kun alkuraskaudessa painoa tuli aika lailla lisää ja kun oli jo ennestään painoa. Olen kyllä rasvaillut mahaani ja ainakaan lisää ei ole arpia tullut, mutta nuo nykyiset siinä vaan on ja möllöttää ja häiritsee mua.
Vaaleneeko nuo arvet synnytyksen jälkeen? Ja onko tässä nyt vaan varauduttava siihen, että niitä tulee vielä lisää raskauden aikana? En yleensä mitenkään ulkonäkökeskeinen ihminen ole, mutta kyllähän noi rumia on. Vaatteetkin pitää valita sillein, ettei vaan vahingossakaan maha näy muille... :(
Mulla meinasi itku päästä eilen suihkun jälkeen, kun katselin mahaani. Viikkoja vähän päälle 20 ja nyt jo ylävatsalla näkyy inhottavat sinipunaiset jäljet molemmilla puolilla. Luulen, että johtuu siitä, kun alkuraskaudessa painoa tuli aika lailla lisää ja kun oli jo ennestään painoa. Olen kyllä rasvaillut mahaani ja ainakaan lisää ei ole arpia tullut, mutta nuo nykyiset siinä vaan on ja möllöttää ja häiritsee mua.
Vaaleneeko nuo arvet synnytyksen jälkeen? Ja onko tässä nyt vaan varauduttava siihen, että niitä tulee vielä lisää raskauden aikana? En yleensä mitenkään ulkonäkökeskeinen ihminen ole, mutta kyllähän noi rumia on. Vaatteetkin pitää valita sillein, ettei vaan vahingossakaan maha näy muille... :(
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä itke. Toki muutoksia saa surra, mutta yritä olla antamatta niille liian suurta painoarvoa.
Minulle ei vielä (23 ) ole tullut raskausaikana raskausarpia, eikä ehkä tulekaan, koska painoin vuosi ennen raskaaksi tuloa 40kg enemmän kuin raskauden alkaessa, eli vatsanahkani on valmiiksi hyvin venytetty :) Ja erittäin arpinen!! Samoin rinnat, reidet, olkavarret... Arvet on muutaman vuoden vanhoja, yksikään niistä ei ole punainen, eikä niitä normaalioloissa (esim. rannalla mikä etäisyys nyt vieraisiin ihmisiin on, ei ne nenään kiinni tule) huomaakaan. Toki kun löllöä ihoa on, niin kun käsillä masuani kurtistelen niin saan esille "kreppipaperi-ihoa" koska arpia on paljon, mutta ei niitä muuten huomaa. Iho ei ole täydellisen tasainen ja kimmoisa kuin teinitytöllä, mutta eipä se ole monella aikuisella muutenkaan.
Arpia voi tulla vielä lisää, mutta ne vaalenevat kyllä! Eivät katoa täysin, mutta muuttuvat hyvin todennäköisesti käytännössä huomaamattomiksi. Itse en omiani enää näe, enkä usko muidenkaan (esim. uimahallissa tms.) niihin kiinnittävän huomiota. Jotkut rasvailevat ihoa ahkerasti arpian ehkäisemiseksi, mutta sen hyödyllisyyttä ei ole todistettu... itse ajattelisin, että hyvinvoiva, ravittu iho on kimmoisampi ja arpeutuu vähemmän, ja ulkoista rasvailua tärkeämpää on monipuolinen ruokavalio jossa on riittävästi rasvaa!
Itselläni on mahassa arpia vaikka muille jakaa, mahani kasvoi TODELLA suureksi esikoista odottaessa. Nyt tuosta on 4vuotta aikaa, arvet eivät ole punaiset, on vaaleat mutta näkyvät kyllä oikein hyvin. En häpeä asiaa, ne kertovat vain tuosta ihanasta rakkaasta pojasta
Oikeesti. Mitä väliä. Jos olet onnistunut raskautumaan ja saat vielä terveen, elävän lapsen ei niillä raskausarvilla ole yhtään mitään väliä. Tai sitten pitää jättää lapsihaaveet jo alkuunsa.
Ei olekaan väliä. Tämä raskaus on mulle maailman ihanin juttu. Otan ilolla vastaan kaikki "kärsimyksetkin", mitä vastaan tulee. Kaikki sujunut tosi hyvin tähän asti ja olen mielettömän iloinen ja onnellinen! Ja kuten sanoin, ulkonäkö ei ole läheskään tärkeimpiä juttuja mun elämässä, ja olin sitä paitsi tietoinen, että noita arpia voi tulla. Mutta ei niiden rumuutta oikein tajua ennen kuin niitä on omassa mahassa... Onhan mulla ennenkin ollut raskausarpia lihomisen seurauksena, mutta ei noin keskellä mahaa ja ne on jo vaalentuneet...No, arvet on vaan kestettävä, ja eläteltävä toiveita, että ne siitä ainakin vähän vaalenee. Niinhän nuo aiemmatkin on vaalenneet eikä niitä enää juurikaan näy... :)
tsiisus mitä jeesustelua? Oletkohan itse aina täydellinen? Kotona opetettu lakaisemaan negatiiviset tunteet visusti piiloon,otan osaa! Ihmisen luonto ei ole joko tai.
Elämä on opettanut suhteuttamaan asiat. Ikävä kyllä.
Niin on elämä opettanut minuakin, ihan lähiaikoina ja moneen otteeseen. Voisin itkeä aika monen asian takia ja syystä, mutta kun en ole sellainen luonteeltani. Jos tekee mieli kitistä raskausarvista, minähän kitisen! Koska juuri tällä hetkellä se on ainoa asia mikä minua häiritsee ja se häiritsee paljon. Ei se tarkoita, ettenkö olisi raskaudesta iloinen ja ettenkö voisi olla välittämättä niistä myöhemmin.
Tee toki niin.
Mutta jos minä olen sitä mieltä, ettei niillä oikeasti ole mitään väliä, se ei ole jeesustelua vaan aito mielipide. Koska loppuviimeeksi se on aika pientä sen ison asian rinnalla, että olet raskaana. Odotat lasta.
Toivon, että raskaus etenee hyvin, saat elävän ja terveen lapsen. Meitä on täällä koneittein tällä puolelalla myös meitä, joilla on raskauksista muistoina vain raskausarpia. Ja niitä toisenlaisia arpia. Me emme jeesustele. Me näemme maailman sellaisena kuin minkälaiseksi se meidän elämänkokemuksellamme on muodostunut.
Ei ole toistaiseksi (rv 15) kokemusta kuin isoista leikkausarvista, mutta koska nekin ajan myötä vaalenevat, niin eiköhän samoin käy raskausarvillekin? Näkyviin varmaan jäävät, mutta tuskin kauhean silmiinpistävästi. Näin itse ainakin toivon. Varmaan kyllä hyvin yksilöllistä.
Nimimerkille "pöh" sanoisin, että ei raskaana olo kaikille ole ihan niin mustavalkoinen juttu, että kaiken on oltava joko ah niin ihquu tai sitten ei saisi lapsista edes haaveilla... Useimmille naisille raskaus on ainoa tapa saada lapsia, joten jos jälkikasvua haluaa, niin tämä on vain kestettävä, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikesta olisi koko ajan nautittava ja negatiiviset tunteet pitäisi väkisin tukahduttaa. Itse ainakin myönnän murehtivani viikottain kaikkia asioita, joita raskauden ja lapsen myötä menetän (osan vain vähäksi aikaa, osan loppuiäksi), mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö lapsi olisi erittäin tervetullut! Asioilla on vaan aina niin monta puolta, eikä mikään maailmassa ole puhtaasti vain hyvää tai huonoa. Se on elämää.
Tsemppiä alkuperäiselle kysyjälle! Eiköhän me opita nää ulkonäkömuutokset kestämään, vaikkei niin kivaa aina oliskaan! :-)
heips!minulle iski ihan lopussa vasta ne arvet taakse alaselkään sivuttain,kun lantio leveni melko paljon,kun poika oli kauan aikaa todella alhaalla!eteenkin tuli ihan viimisillä viikoilla ja sivulle hieman,vaikka kuinka yritti rasvailla..joillekin niitä tulee ja joillekkin ei..kun ihosi ei ikinä ole venynyt niin paljoa,siihenkään ei oikein ratkaisuja ole.ja minulla on synnytyksestä 4kk ja tuntuu että nyt jo vaalenneet todella paljon,sivuilta ainakin lähes kokonaan kun aina suihku jälkeen rasvaan ja kesällä jos otan aurinkoa myös :)
Kyllä ne arvet vaalenevat ajan kanssa, joskus vuoden sisään suunnilleen, eivätkä ole sitten enää niin pahoja. Varautua kannattaa, että niitä tulee lisää, mutta mikään välttämättömyys se ei ole. Minulle on tullut juuri tuossa puolessa välissä raskautta, jolloin vatsa kasvoi NOPEASTI paljon, mutta sitten myöhemmin ei enää tullut, vaikka kasvu jatkuikin, mutta oli hitaampaa. Jotkut uskovat rasvauksen auttavan, toiset eivät, todistettu sitä ei ole.
vaalenee ne,muttei häviä. Hoikallekin voi jäädä löysä arpinen tyhjä pussi roikkumaan mahalle,ei jumpat auta. Geeneistä se on kiinni saako vaiko ei vaikka öysäis kalleimmat rasvat nahkaansa.
No ei se geeneistä ihan kiinni ole,että tuleeko niitä..Jos iho joutuu venymään nopeasti eikä "ehdi" mukaan,niin voi olla että tulee ns. repeämiä!
itsellä rv 22 4. raskausarpia tullut rintoihin ihan kiitettävästi vaikka olen rasvannut. En ole niistä kuitenkaan ollut moksiskaan. Raskaus jättää merkkejä ja mitä ei kestäisi pienokaisensa eteen
Minulla käytössä body shopin cocoa butter puikko, jo toinen menossa :) ollut todella hyvää, ja erittäin rasvaista. Illalla laitan kun menen nukkumaan ja aamulla/päivällä toisen kerran. Ja siis aamullakin kun herää ni vatsa edelleen rasvainen, eli toimii :) rv 27 nyt, eikä vielä arpia tullut.