1). Kuka voi sanoa milloin ihmisyksilön elämä alkaa?
Tätä mietin koko ajan enemmän kun oma raskauteni edistyy. Tämän lapsen kohdalla ei ole ikinä joutnut aborttia miettimäänkään, koska hän on erittäin toivottu ja odotettu. Mutta....
En minä plussan jälkeen voinut ajatella että olen äiti ja että minun lapseni olisi "kohtuuni syntynyt" (ilmaisu johon olen palstalla törmännyt).
Kävin varhaisultrassa v7, ja olin helpottunut kun pikkuinen oli oikeassa paikassa ja sydän sykki, mutt tunsinko äidinrakkautta, ja ajattelinko pikuista jo pienenä ihmisenä? Pakko myötnää että vastaus on ei.
Nyt on rakenneultrakin jo takana, kaikki on hyvin, ja pikkuinen liikkuu paljon. Nimeä pitäisi keksiä, mutta se on niin armottoman vaikeaa kun ei "tunne" koko tyyppiä vielä, enkä vieläkään osaa sitä lapsena ajatella, tai itseäni äitinä.
Joten voinko itse ajatella että ihmisen elämä on alknut heti hedelmöityksessä, ja että minula nyt on lapsi vatsassa? En siihen pysty... Kohdussani kasvaa tulevani lapseni, josta tulee lapseni kun hän syntyy ja saan hänet syliin.
Tottakai olisin äärettömän surullinen jos jotain menisi pieleen, enkä saisikaan pienokaista syliin... Mutta surisinko häntä? En usko.. Lähinnä varmaan surisin menetettyä aikaa, menetettyjä mahdollisuksia jne...
2). Kuka on "hyvä" ihminen?
Riittääkö määrittelyksi se että ei ole ikinä tehnyt abortin? Että jos on vaikka joskus tehnyt syntyneelle lapselle pahaa, on silti hyvä ihminen koska ei ole abortin tehnyt? Jos on näpistellyt, huijannut, tuhonnut toisen omaisuutta jne, on silti "parempi" ihminen koska ei ole tehnyt abortin?
Ja vastaavasti, jos antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, harrastaa vapaaehtoistyötä, toimi tukiperheenä jne, on silti "paha" ihminen koska on joskus joutunut turvautumaan aborttiin?
3). Miten oppii näkemään maailman niin mustavalkoisena että on vain yksi oikea, ja yksi väärä? Miten ihminen saavuttaa sellaisen äärettömän itsetunnon että voi olla vakuuttunut siitä että se oma totuus on se ainut ja oikea totuus?
Tätä mietin koko ajan enemmän kun oma raskauteni edistyy. Tämän lapsen kohdalla ei ole ikinä joutnut aborttia miettimäänkään, koska hän on erittäin toivottu ja odotettu. Mutta....
En minä plussan jälkeen voinut ajatella että olen äiti ja että minun lapseni olisi "kohtuuni syntynyt" (ilmaisu johon olen palstalla törmännyt).
Kävin varhaisultrassa v7, ja olin helpottunut kun pikkuinen oli oikeassa paikassa ja sydän sykki, mutt tunsinko äidinrakkautta, ja ajattelinko pikuista jo pienenä ihmisenä? Pakko myötnää että vastaus on ei.
Nyt on rakenneultrakin jo takana, kaikki on hyvin, ja pikkuinen liikkuu paljon. Nimeä pitäisi keksiä, mutta se on niin armottoman vaikeaa kun ei "tunne" koko tyyppiä vielä, enkä vieläkään osaa sitä lapsena ajatella, tai itseäni äitinä.
Joten voinko itse ajatella että ihmisen elämä on alknut heti hedelmöityksessä, ja että minula nyt on lapsi vatsassa? En siihen pysty... Kohdussani kasvaa tulevani lapseni, josta tulee lapseni kun hän syntyy ja saan hänet syliin.
Tottakai olisin äärettömän surullinen jos jotain menisi pieleen, enkä saisikaan pienokaista syliin... Mutta surisinko häntä? En usko.. Lähinnä varmaan surisin menetettyä aikaa, menetettyjä mahdollisuksia jne...
2). Kuka on "hyvä" ihminen?
Riittääkö määrittelyksi se että ei ole ikinä tehnyt abortin? Että jos on vaikka joskus tehnyt syntyneelle lapselle pahaa, on silti hyvä ihminen koska ei ole abortin tehnyt? Jos on näpistellyt, huijannut, tuhonnut toisen omaisuutta jne, on silti "parempi" ihminen koska ei ole tehnyt abortin?
Ja vastaavasti, jos antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, harrastaa vapaaehtoistyötä, toimi tukiperheenä jne, on silti "paha" ihminen koska on joskus joutunut turvautumaan aborttiin?
3). Miten oppii näkemään maailman niin mustavalkoisena että on vain yksi oikea, ja yksi väärä? Miten ihminen saavuttaa sellaisen äärettömän itsetunnon että voi olla vakuuttunut siitä että se oma totuus on se ainut ja oikea totuus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samoja ajatuksia kuin itselläni. Tullut siihen lopputulokseen että kun olen sinut itseni ja tekojen tai tekemättömyyksieni kanssa niin kaikki on hyvin,eikä ulkopuolinen voi määritellä omaa elämääni tai sitä mikä arvo minulla on tai kuinka "hyvä" olen.
ja vaikka joku kuinka väheksyisi lapsensa ihmisarvoa pohjamutiin (aborttilan viemäriin/biojätteisiin), se ei tee hänestä yhtään vähempää ihmistä kuin muistakaan. Jokainen saa myös vapaasti pitää lapsensa mukavuussurmaajia pahantekijöinä jos niin kokee.
*hänestä = lapsesta.
Tätähän edellinen juuri sanoikin, että häntä (=edellisen kirjoittajaa) ei voi kukaan ulkopuolinenj määritellä hyväksi/pahaksi ihmiseksi, siksi vastauksesi tuntui -anteeksi vain- hiukan kornilta tähän kohtaan.
Et "huomannu" tarkennusta?? Tarkotettiin tietenkin viatonta uhria, ei pahantekijää. Mutta nylpyttele nyt toki välimerkkiä..
Olisi ihan mielenkiintoista jos vaivautuisit ottamaan kantaa ajatuksiin joita esitin aloituksessa, kun kerran tämän ketjun löysit.
hassua miten aikasi riittää siihen että kommentoit vain muiden vastaajien viestejä, mutta aloitukseen et voi sanoa mitään...
Olet kaiketi vastustaja, vastauksistasi päätellen, niin olisi ihan mielenkiintoista tietää ajatuksia tähän aiheeseen liittyen.
Ja tuota.. 1977 varmaan huomais tarkennuksesi, lähinnä häntä taisi huvittaa se että vaikka se jolla vastasit oli juuri kirjoittanut että kukaan ulkopuolinen ei häntä määritellä hyväksi/pahaksi, sinä koet että juuri sinulla on siihen kuitenkin oikeus... Ei ollut kyse siitä että olisi pilkkuja nussinut kirjoitusvirheestäsi.....
Kolmos kohtaan: "Miten oppii näkemään maailman niin mustavalkoisena että on vain yksi oikea, ja yksi väärä? Miten ihminen saavuttaa sellaisen äärettömän itsetunnon että voi olla vakuuttunut siitä että se oma totuus on se ainut ja oikea totuus? " Onneksi meistä monesta ei ole kasvamaan noin suuriksi ihmisiksi, siksi Suomalaista yhteiskuntaa voi pitää edelleen melkoisen turvallisena paikkana. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/04/1309191/yhden-totuuden-liikkeet-alttiita-lasten-hyvaksikaytolle . " Siellä, missä on vain yksi hyväksytty totuus, syntyy helposti sairaita valtarakenteita., Hurtig arvioi "