Elikkä oon pian 18 vuotta täyttävä tyttö. Olen jo 5 vuotta käynyt terapiassa masennuksen takia. Lääkkeitäkin olen syönyt 1,5 vuotta mutta lopetin ne (lääkärin luvalla ofc) n. 3 kuukautta sitten sivuhaittojen takia. Lääkityksen aikana oireet pysyivät poissa suhteellisen hyvin, mutta nyt helvetti on taas alkanut.
Mielialat on päivän aikana yhtä linnanmäen vuoristorataa, sit on aikajaksoja kun menee hyvin ja elämä maistuu, oon ns- tavallinen ja sit taas aikoja kun oon täysin hullu ja elämä levahtaa käsiin. Se on niin helvetillistä kun ei koskaan voi tietää että mitä huomenna, meneekö kaikki taas roskiin ja mikä mieli huomenna.
2 terapeutti on jo epäilly kaksisuuntaista, mutta hehän ei voi mitään diagnosoida kun eivät lääkäreitä ole, joten saan ajan tolle mun lääkärille joka aikoo ilmeisesti tehdä diagnoosin tms.
Itteä kuitenkin epäilyttää että onkohan kaksisuuntanen kuitenkaan, koska noina hyvinä jaksoina en kuitenkaa oo mikää mahdoton, biletä rajusti ym. Sillon oon lähinnä normaali niin sanoakseni =)
Se todellinen kamaluus alkaa vasta kun iskee "apatia"- vaihe. Sillon koko elämä heittää volttia, hylkään kaverit, lintsaan koulusta ja rupee ihan mahdottomaksi. Huudan, itken, raivoan, ihan mitä vaan. Samalla olen kuitenkin niin onnellinen, tunnen olevani elossa! Oon täysin holtiton, en kuitenkaan itsetuhoinen. Millään ei ole mitään väliä. On kauheesti hienoja ideoita, ja toteutan niitä jos mahdollista. Se on aivan hirveetä, en käsitä itteäni. Elämä on hirveetä ja kuitenkin samalla oon niin pirun onnellinen :O Itken ja nauran vuorotellen....
Onko kellään jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen niin samantyyppisiä oireita?
Mielialat on päivän aikana yhtä linnanmäen vuoristorataa, sit on aikajaksoja kun menee hyvin ja elämä maistuu, oon ns- tavallinen ja sit taas aikoja kun oon täysin hullu ja elämä levahtaa käsiin. Se on niin helvetillistä kun ei koskaan voi tietää että mitä huomenna, meneekö kaikki taas roskiin ja mikä mieli huomenna.
2 terapeutti on jo epäilly kaksisuuntaista, mutta hehän ei voi mitään diagnosoida kun eivät lääkäreitä ole, joten saan ajan tolle mun lääkärille joka aikoo ilmeisesti tehdä diagnoosin tms.
Itteä kuitenkin epäilyttää että onkohan kaksisuuntanen kuitenkaan, koska noina hyvinä jaksoina en kuitenkaa oo mikää mahdoton, biletä rajusti ym. Sillon oon lähinnä normaali niin sanoakseni =)
Se todellinen kamaluus alkaa vasta kun iskee "apatia"- vaihe. Sillon koko elämä heittää volttia, hylkään kaverit, lintsaan koulusta ja rupee ihan mahdottomaksi. Huudan, itken, raivoan, ihan mitä vaan. Samalla olen kuitenkin niin onnellinen, tunnen olevani elossa! Oon täysin holtiton, en kuitenkaan itsetuhoinen. Millään ei ole mitään väliä. On kauheesti hienoja ideoita, ja toteutan niitä jos mahdollista. Se on aivan hirveetä, en käsitä itteäni. Elämä on hirveetä ja kuitenkin samalla oon niin pirun onnellinen :O Itken ja nauran vuorotellen....
Onko kellään jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen niin samantyyppisiä oireita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuvailet sekamuotoista jaksoa, dysfoorista maniaa.
Itselläni on diagnosointi vasta aloitettu kaksisuuntaisen tutkimiseen. Pidän mieliala päiväkirjaa ja syön lääkkeitä tasatakseni mieltä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu kovin nopeasti. Joskus kaksisuuntaista tutkitaan vuosia, joskus se näkyy puolen vuoden jälkeen. Itselläni on melkein samanlaisia oireita, kun juuri kuvailit, mutta meissä on se erona, että olen kovinkin itsetuhoinen. Kun iskee masennuskausi, nukun noin 12-18 tuntia, ensin yö unet ja perään päiväunet. Kun taas iskee mania kausi, nukun tuskin lainkaan yössä. Mutta mieliala vaihtelee kuitenkin noin viikottain kaksisuuntaisessa, ei niinkään päivittäin. Kuten mm. minulla vaihtelee päivän mittaan mieliala melkeinpä koko ajan. Minulle ei uskalla sanoa mitään, sillä ei ikinä tiedä olenko kärttyinen vai lempeä sillä hetkellä. Voisin kertoa enemmänkin.... Jos haluat jakaa mielipiteitä ja kertoa enemmän sairaudestasi niin mailaa [email protected]