Uskon kieltäminen ei ole helppo asia. Minä kiellin uskon vaikka olin jo perheellinen ihminen. Mies teki samoin. Että se helpotti, vaikka ihmisyys menikin tiettyjen ihmisten silmissä.
Nyt voi elää vapaasti. Viikonloppukin tuntuu viikonlopulta. Sunnuntai ei ole enää musta päivä, jolloin on ehkä ihan pakko taas mennä seuroihin, kun ei olla käyty kuukauteen...ja ne kyttää siellä...
Valtava helpotuksen ja vapautumisen tunne. Onko ketään joka olis samaa kokenut?
Nyt voi elää vapaasti. Viikonloppukin tuntuu viikonlopulta. Sunnuntai ei ole enää musta päivä, jolloin on ehkä ihan pakko taas mennä seuroihin, kun ei olla käyty kuukauteen...ja ne kyttää siellä...
Valtava helpotuksen ja vapautumisen tunne. Onko ketään joka olis samaa kokenut?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi sanot että kielsit uskon?
Itsekin aluksi sanoin lestadiolaisille "kieltäneeni uskon" eli luopuneeni uskosta... eli käytin samaa termiä kuin lestadiolaiset. Jälkeenpäin aloin vasta ajattelemaan että tulipa hölmösti sanottua sillä tarkotin että olen luopunut lestadiolaisuudesta.
Uskoa en jättänyt enkä jätä.
Noin tekee fiksu ihminen.
ei-fiksu rienaaja voi sen tietää?
Vaikken ole koskaan ollut VL, niin ymmärrän toki helpotuksenne syyn, sillä Jeesus sanoi näin:
Joh.8.
30 Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Totuus on tehnyt teidät vapaiksi. Hyvää jatkoa.
Tahtoisin kysyä näistä termeistä, joita näissä keskusteluissa palstalla on käytössä.
Onko vanhoillislestadiolaisilla omasta mielestään yksinoikeus joihinkin termeihin, esim. olla uskossa, uskovainen, seurakunta, syntien anteeksi antaminen?
Itse olen ev.lut. kirkon jäsen ja olen uskossa tai uskovainen, kuulun seurakuntaan jne. Näissä keskusteluissa olen muutaman kerran huomannut sellaista ajattelua ettei noita termejä voi muista kuin vl:stä käyttää.
Ei kai yksi liike voi omia kielen sanoja itselleen?
Vl-herätysliike opettaa, että USKO on vl-herätysliikkeen yksityisasia eikä se kuulu kenellekään muulle.
Siltä pohjalta vl-herätysliike opettaa ns. "vain me" -oppia:
Vanhoillislestadiolaiset taivaaseen ja kaikki muut uskovaiset helvettiin.
Älä toki säikähdä - jos sinä omistat sydämessäsi uskon Jeesukseen, niin olet vahvalla kalliolla.
"Vain me" -oppi = MIELIPUOLINEN oppi.
Edelleen vl-herätysliike opettaa, että vain vl-henkilö voi antaa synnit anteeksi ja että sielu voi pelastua vain vl-henkilön kautta.
Jumala ja Jeesus ovat tarpeettomia näissä asioissa virallisen vl-opin mukaan.
näinhän se mulkeri vaan on
Uskon Jumalaan ja Jeesukseen,vaikka en ole ollut vl moniin vuosiin.Toivottavasti myös aloittaja näin tekee.
No kyllä on koettu ja varmasti voin sanoa, että kiitos samoin. Niin on paljon helpompaa. Kovasti onnea sinulle ja miehellesi!
Vanhoillislestadiolaisena olemistani voisin kuivailla, että oli rotanloukku varpaassa ja todistelin kaikille, että ei satu, ei satu, tämä on hienoa, te ette tiedä, tämä jalostaa, minä voitan, te häviätte.
Sitten kun uskalsin ottaa loukun pois varpaasta, kipu hellitti. Minusta tuli rehellinen myös itselleni. Ne joille jäi rotanloukku varpaaseen, kutsuivat minua luopioksi.
Yksi kysymys... pelkäätkö koskaan, että joudut helvettiin? Siis onko se vl oppi niin syvällä, että siitä ei pääse eroon edes eroamalla lahkosta?
En usko mihinkään vl juttuihni ja sillä siisti. Vedin yksinkertaisesti viivan kaikkien vl juttujen päälle. Ihminen rakentaa itse oman todellisuutensa, enkä ota siihen enäää mitään älyttömiä höpötyksiä. En anna pikkusormeakaan vl jutuille, se on vähän sama ehdoton toppi kuin alkoholismissa.
" Kelpaa sinun elää! "
Eräs kertomus "vapautuneista" ihmisistä.
Luuk. 12:19-21
Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!
Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.
Kyllä ihminen saa ja pitääkin nauttia elämästä ilman ihmiskulttien keksimiä sääntöjä. VL-liikettä ei todellakaan tarvitse kukaan. Ilman sitä on vapaa ihmisten keksimistä ikeistä.
Sama kokemus täällä. Tämä riemu vapautumisesta on jotain suunnatonta ja sen jälkeen olen ihmisenä kasvanut enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana. Olen alkanut tutustua itseeni ja hyväksyä itseni!
Helvettiä en pelkää, itsellä varmuus siitä, että vl:t ovat väärässä. Vähintään yhtä suuri varmuus kuin niille on oikeassa olostaan ;)
Saattaa olla kuitenkin hetkellinen tuo "vapautumisen tunne". Ei kannattaisi tehdä mitään kovin äärimmäisiä ratkaisuja.
Sanotaan, että pitää uskoa lapsen lailla. Aina siihen ei pysty... Siitä seuraa se, että on pysähdyttävä miettimään elämän suuntaviivoja. Toinen luopuu lapsen uskostaan, toinen ryhtyy tutkimaan tarkemmin, mistä on kyse. Tiedätkö avaaja, ainoastaan Jumala näkee ihmisen sydämeen, eikä toisia tarvitse näissä tilanteissa tuomita. Ei sitä, joka ajattelee ainoastaan omasta näkökulmastaan ja yksipuoleisuudellaan loukkaa, ei edes sitä joka on ahdistuksessaan erottautunut liikkeestä. Se tehtävä kuuluu Jumalalle, ei minulle.
Minä uskon myös sen että Jumala johtaa myös harhautuneita lampaitaan. En minä voi lyödä harhautunutta tai ahdistunutta kasvoille, koska olen itsekin altis harhautumaan ja ahdistumaan. Jos lammas haluaa kuulla hänen ääntänsä niin Jumala kyllä johdattaa hänet oikealle laitumelle kun on sen aika.
Kuka se paimen on, jonka ääntä lammas kuulee?
Onko Olavi Voittonen pienen lampaan paimen?
yritin, muttei se mitenkään onnistunut.
Niiinpä sitten rohkaistuin vain uskomaan yksinkertaisen evankeliumin omien syntieni sovitukseksi. Kyttää kuka kyttää - menen seuroihin silloin kun pääsen.
Oletko koskaan kuullut ARMOVALITSEMUKSEN HENGESTÄ? Jumala on aikonut (ainakin tiennyt...) toiset ihmiset autuuteen, toisia taas ei. Meistä ihmisistä kukaan ei voi tietää JUmalan aivoituksista. Ajattelepa: jospa Sinullakin olisi osa JUmalan yhteydessä!
Uskon kieltäminen tuntuu tosi tyhmältä. Uskohan on nimenomaan jokaisen henkilökohtainen asia ja kyseisen henkilön omassa sydämessään.
Jos joku uskonlahko luulee omistavansa oikeudet ventovieraiden ihmisten sydämiin ja uskoon, sekä tuomitsee milloin kenetkin helvettiin ym, niin väliäkö sillä on. Hullujahan on muutenkin tässä maailmassa.
Itseltänikin joskus kyseltiin kuinka uskalsin ja pystyin "kieltämään uskoni" silloin nuorena. Vastasin aina etten ole mitään koskaan kieltänyt, mutta v***t olen haistattanut hoitokokous-väelle kämyisessä ry:n kahviossa syksyllä -87. Paikalla oli kaksi puhvelia, yksi idiootti pervon oloinen mv-vl ja joku laiha nainen jota en tuntenut, mutta tämä tiesi asioita joita ei ollut edes tapahtunut. Hänkään ei varmasti tuntenut minua, mutta syytöksiä riitti silti :)
Tuo elämäni paras päivä säilyy hyvänä muistona mielessä helposti koko loppuelämän.
piaan siitä, katkera!
Uskoin kiellon.
Gal. 5:1
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Pysykää vapaina armolapsina Kristuksessa.
Jeesus opetti näin:
Joh.8.
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Niinpä, totuus ei valehtele eikä määrää ketään, kuten tekevät uskonnolliset puolueet.
Jeesus opetti näin:
Joh.8.
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Huom. Totuus tekee vapaaksi. Ei pelkkä syntien anteeksipyytely.
"Pysytte sanassani ja olette opetuslapsiani".
Ei, että "kelpaatte Isälle koska minut surmataan"
Pelkkä anteeksipyytely ja armo, niin oleellisia kulmakiviä kuin ovatkin voivat olla vain ihmisen keinoja saada itsensä tuntemaan paremmaksi kuin muut, puhtaaksi jälleen, itsevarmaksi ja jopa pöyhkeäksi. Jos se jää vain siihen helpotuksen tunteeseen puhdistumisesta Pahimmillaan se vain kasvattaa itsekästä egoamme ja opime, että nöyristelystä saamme jonkinlaista vahvuutta, joka ei ole Jumalasta.
Todellinen nöyryys ja osallisuus iänkaikkisen olevaisen edessä ja toistemme rinnalla ei tällöin välttämättä saa mitään sijaan vielä. Lisäksi meidän tulee hakea sitä mitä sydämemme haluaa rakastaa ja sielumme kaipaa, oikeutta, armollisuutta, totuutta, rakkautta, .