En ymmärrä miksi tänne terveys osioon on laitettu tällainen aihe kun ujous! Ujous ihmisen luonteenpiirre, ei mikään sairaus tai vika ihmisessä mistä on päästävä eroon.
Itse pidän ujoutta hyveenä, en negatiivisena asiana.
Monet ihmiset opettelevat peittämään ujoutensa, hukaten samalla yhteyden omaan itseensä.
Olkaa ihmiset ylpeitä ujoudestanne. Ei kaikkien tarvitse olla ulopäinsuuntautuneita ja sosiaalisia .
Itse pidän ujoutta hyveenä, en negatiivisena asiana.
Monet ihmiset opettelevat peittämään ujoutensa, hukaten samalla yhteyden omaan itseensä.
Olkaa ihmiset ylpeitä ujoudestanne. Ei kaikkien tarvitse olla ulopäinsuuntautuneita ja sosiaalisia .
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen ihan samaa mieltä, se on minusta amerikkalaisen kulttuurin sairaus, että ujoutta ei arvosteta. Tuo kuva välittyy meille helposti esim. TV:stä, mutta Suomessa ujoutta pidetään ihan normaalina. Se kuuluu kansanluonteeseen ja siitä saa olla ylpeä.
Mutta toisaalta kohtuus kaikessa. Eli suosittelen ehdottomasti jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä jokaiselle. :)
ujous voi kyllä olla este kanssakäymiselle ja siten melkoinen rasite. minusta ujouteen kuuluu olenaisena osana se ettei ole sinut sen asian kanssa, haluaisi olla toisenlainen, mutta kun ei uskalla ja osaa. olen itsekkin ollut sellaisessa elämäntilanteessa, mutta nykyään se ei enään ole haitta. tosi on eihän ujous sairaus ole.
... huomaa myös että terveys on eri asia kuin sairaus :). Joka tapauksessa ujouteen liittyy myös mielenterveysongelmia (tässä vaiheessa tietenkin väität ettei sosiaaliset pelot ja ujous ole sama asia).
jokin minkä minä koen sairautena jonkin toinen voi kokea normaaliutena. sosiaaliset pelot ja ujous liittyvät kyllä vahvasti toisiinsa. ujous on linkitetty vuorovaikutukseen. en voi kuvitella että kukaan yksikseen ollessaa ujostelisi. minusta ujous on normaaliutta silloin kun se on ominaisuus joka ei hallitse elämää. esim. nälkä on normaalia, mutta jos on aina nälkä riippumatta siitä syökö vai ei, se ei ole normaalia (=tervettä). ihminen vi olla ujo ja onnellinen siitä luonteen piirteestä, mutta jos ujous tekee elämästä kurjan ja estää sosiaalisen kanssakäymisen, se ei ole tervettä enää.
Itse olen ujo, enkä pidä sitä mitenkään erityisen hienona asiana. Ujoudesta seuraa yksinäisyys, eikä se nyt niin ratkiriemukasta ole..
Olen samaa mieltä, että ujous on suuri ongelma minussa. Jää asioita tekemättä, sanoja sanomatta. Jotenkin sitä luovii elämässä kuitenkin eteenpäin. Taistelua ajoittaisen ujouden ja rohkeuden välillä. Vie voimia ja energiaa joskus enemmän, joskus vähemmän.
Tärkeintä on oppia myöntämään oma ujoutensa ja uskaltaa kertoa siitä tarpeen mukaan muille ihmisille, jotta he eivät kuvittelisi sinua ylimieliseksi tai jotenkin muuten oudoksi.
, että Ujous -palsta on olemassa. Voishan tää sijaita vaikka esim. "Suhteet" tai "Nuoret" osiossa, mutta tää sopii kyl mun mielestä tänne "Terveys" osioonkin hyvin. Terveyteen liittyy tosiaan muutkin asiat, kuin sairaudet.
Itsekin ujona ihmisenä yhdyn kyllä täysin ylläoleviin ihmisten mitteisiin.