voisin kuunnella tuulen valitusta talon nurkalla kuin etsiä sinun sanojasi täältä. Mutta silti aina palaan. Miksi? Miksi sydän ja sielu eivät suostu luovuttamaan?
Yhtä hyvin
Kaukana viereltäsi
17502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Laita se tekstiviesti...
Kysymys kuuluu, miksi sun pitäisi luovuttaa?
Jos olet epävarma hänen tunteistaan, niin eikös kannattaisi selvitää asiat oikeassa elämässä.
Jos suhteenne on päättynyt hänen toivomuksestaan, niin sitten ei tietysti ole mitään tehtävissä.
En tiedä mistä on kyse. Luovuttaa pitää jos se on pakko, muuten ei.
näillä sanoilla täällä ei ole painoarvoa. Teot ja tekemättä jättämiset painavat enemmän kuin 10000 anonyymiä sanaa. Rakkaus on tahmeaa? ;)
hassuja asioita koska olemme tuntevia ihmisiä
me rakastamme -siksi ;)
sanoppas muuta , sitä olen itsekkin tuskaillut " Miksi sydän ja sielu eivät suostu luovuttamaan? " Kai sen täytyy sitten olla se oikea. ?
Mikä on se oikea? Onko se hän, jonka puoleen haluaisi kääntyä kertomaan päivästään ja esitellä eriskummallsia, omituisia asioita, jotka on löytänyt tai kohdannut - tietäen että hän ainoana ymmärtää ja arvostaa. Jonka läheisyyttä kaipaa, vaikka ei edes ole vielä oppinut sitä tuntemaan. Jonka syntymäpäivän aina muistaa. Jolle voi joskus kiukutellakin ja näyttää heikommatkin puolensa tietäen, että ei se siitä hätkähdä. Jonka kanssa voisi keskustella varmaan viikon putkeen. Joka saa kirjoittamaan tuntemattomille ihmisille höpöhöpöviestejä. Jonka mielialat ja tunteet joskus kokee heijastuksena kaukaakin, etiäisinä. Joka vain on jättänyt elämään syvemmän jäljen kuin kukaan muu.
RAKKAUS se kaikista suurin. Ota yhteyttä HÄNEEN. Hän onSYDEMESSÄSI koska rakastat häntä.
Kannattaa pitää kiirettä ettei joku muu vie,,
UNET KAUNIIT
Hyvin kirjoitettu. Samaa mieltä kuin muutkin, kyllä hän on se oikea sinulle.
Kannattaa olla yhteydessä oikeassa elämässä jos on noin voimakkaita tunteita.
Tsemppiä sulle yhteydenottoon.
Kirjoitat kuin omalla kynälläni...tunteeni ovat juuri tuollaiset. MInun kohdallani on tultava toimeen vain muistojen kanssa ja sen tunteen että hän jätti syvimmän ja kauneimman jäljen sydämeeni. Hän on tahollaan löytänyt toivottavasti onnensa,itse en ole etsinyt enkä ole kaivannutkaan ketään elämääni muutamaan vuoteen. Olen aikuinen nainen joten mitään "tytönhupakon" rakastumista ei ollut kokemani.
Eron tuska oli kova ja vei aikansa,mutta niin niistä suruista selviää elämään vaikka se sillä hetkellä ei siltä tuntunutkaan.
Itse olen miettinyt myös miksi en voi vaan unohtaa...mutta en oikeastaan haluakaan vaan olen onnellinen siitä että olen saanut kerran elämässäni kokea sen oikean rakastumisen ja muistelen monia asioita ehkä haikeudellakin mutta onnellisina muistoinani.
Näitä palstoja lukiessani mietin monesti miksi ihmiset eivät uskalla vaikka kysyä kuulumisia toiselta vaan ovat mielluummin ottamatta riskiä josta voisi poikia jotain suurta elämään.
Rakkaus on arvokas asia eikä niin yksinkertainen juttu...se ei tule käskien eikä lähde sydämestäkään käskien:)
Ota ihmeessä yhteyttä...laita hänelle viesti vaikkapa ihan vaan, että "Moi, mitäs kuuluu, tulit tuossa mieleen kun...jne." Voi muuten olla, että hän luulee, ettei sinua kiinnosta.
Ehkä hän on toisen kanssa. Ehkä minä en ole hänelle se oikea.
Oletko varma että hänellä on toinen? Jos näin on, niin sitten ei tietysti voi mitään.
Mutta, suosittelen että selvität asian hänen kanssaan ennen kuin luovut unelmistasi. Tietysti jos hän torjuu sinut niin sitten on pakko luovuttaa. Siihen asti on toivoa. Kerran se yhteydenotto kirpaisee..kokeile vaikka sähköpostia, jos olet arka puhumaan. Tsemppiä sulle!
Unelmat ovat jo kauan sitten kuolleet - ne kuuluvat menneisiin vuosiin. Enkä tule ottamaan yhteyttä s-postilla, tai tekstiviestillä, sillä hän ei ole mikään kaukainen haave, vaan arkipäivän realismia. Jos haluaisin puhua, niin kertoisin vaikka kahvikupin äärellä, mutta kunnioitan hänen valintaansa. Hän jatkoi eteenpäin, minä en.
Kaukana viereltäsi 3.4.2011 21:58 Juuri noin on asia. Ihminen jolle voi ja saa olla oma itsensä ja silti rakastettu.
hänet, joka kosketti sydäntäsi niin ettei kukaan koskaan...
tuttu tunne:(
Minä kierrän täällä harvemmin, mutta kiertelyyn on syy. Ja lomallahan saa kierrellä. Nähtävyyksiä täällä riittää. Mitä enemmän näitä viestejä lukee, sitä paremmin huomaa, että viestit toistavat itseään ja kopioituvat useiden eri käyttäjien kirjoituksiin. Luulet, että jokin viesteistä on "häneltä" ja lainatessasi sitä tunnisteeksi omaan aloitukseesi hämäät taas monia. Olen törmännyt monella palstalla tähän - osa viestistä on tunnistettavissa, mutta sitten siinä viitataan johonkin aiempaan viestiin muka samojen käyttäjien välillä ja upottava sanojen hetteikkö on valmis. Ja palatakseni alkuun; siksi kierrän, että todistan teoriaani itselleni. "Hän" on täällä "monta häntä". Jos on tuntevinaan täällä jonkun, saa taatusti virheellistä tietoa. Katselen tätä palstamaailmaa näiden sanojen läpi ja alan päästä yli. En tunne häntä näiden sivujen perusteella oikein ja irl - "hän" on aivan toisenlainen. Eli parin vuoden takainen torjunta riitti loppujen lopuksi kertomaan, mitä hän minusta ajatteli... *... kuvitteellinen rakkauskapseli irtoaa järjen avaruusmetalliseen sukkulaan vahingossa jääneestä jo tahmautuneesta sokerikahviläikästä ja katoaa kiihtyvällä vauhdilla aika-avaruuteen* Pärjäile, anyway...
En ole koskaan vienyt tilannetta niin pitkälle, että olisin tullut torjutuksi tai torjunut hänet. Sen kyllä päätin, että sitten kun on hyvästien aika niin kirjoitan hänelle jäähyväiskirjeen ja kerron oman puoleni tästä tarinasta, mutta se ei tule olemaan katkera kirje. Haikea vain. Ehkä sen kautta saan vapauteni takaisin.