Mä en kestä enää. En tiedä mitä teen! Mun oli pakko tulla tänne puhumaan, että saisin jotain itsestäni ulos.
Olen sairastanut syömishäiriötä monet vuodet, ensin anoreksiaa, jonka jälkeen ahmimishäiriötä.
Tällä hetkellä kaikki menee hetken hyvin, pystyn olla syömättä herkkuja, suunnittlen ruuat huolella ja olen hetken onnellinen. Liikun paljon ja olen päivittäin alle 700 kalorin ruualla. Mutta sitten se vain tapahtuu, maistan vaan yhtä piparia, ja syön kaiken. Ja se ei jää siihen. Syön lisää, niin kauan kunnes kaikki paska on sisälläni. Ja se ei riitä, menen kauppaan, syön lisää; pipareita, limsaa, karkkia, suklaata, jäätelöä, leivoksia, pizzaa.. Kaikki käy.... Eikä sekään riitä!! Seuraavana päivänä menen töiden jälkeen kauppaan, syön taas itseni kipeäksi! Tätä jatkuu monia viikkoja, kunnes pakotan itseni pois tästä, Alan syömään vain sallittuja ruokia ja kaikki on taas hyvin. Lupaan itselleni että en anna sen ikinä enää tapahtua, olen niin onnellinen. Mä yritän taas todella, mä en anna sen tapahtua !!!
Mä en jaksa tätä enää:(! Olen jo 20 ja tuntuu että elämä on luisunut ohitse! Olen yhä alipainon rajoissa vaikka ahmin, mutta en aio lopettaa ennekö olen runsaati alipainonen, se on alku tavoite.
Mä olen menettänyt otteen elämään, mua ei kiinnosta mikään. En voi mennä ulos ja pitää hauskaa, en ainakaan tämän näköisenä. Monet vuodet tätä helvettiä, vaikka nyt olen saanut vähän paremmin otetta laihdutukseen. Musta tuntuu ettei tää syömishäiriö päästä musta irti. Mutta mä en kestä enää, en varsinkaan ahmimista. Jos vielä sorrun tähän, mä haluan alkaa oksentamaan. Oksentamista en ole harrastanut paljoakaan, vain silloin kun olen syönyt niin paljon että on ollut pakko oksentaa. Mutta se on ainoa keino enää mitä voin tehdä jos vielä ahmin. Tiedän että se on yksi tie seuraavaan helvettiin, mutta mielummin kuolen kun elän näin. En varmasti osaisin päästää irti siitä.
Mä olen yrittänyt niin paljon, monet vuodet, kaikki keinot. Mä otin vuosi sittenyhteyttä lääkäriin, mutta ei ne pitänyt ongelmaani vakavana, mähän oon läski. Kävin pari kertaa ravinto terapiassa, kunnes en halunnut enää mennä sinne. Nehän vaan neuvoi kuinka mun tulisi syödä, mikä sai mulle vaan pahan fiiliksen kun ahmin kaikkea paskaa. Mä olin epäonnistunut.
Kauan mun viel pitää pettää itteni, miksen voi olla taas se sama tyttö joka iloitsi elämästä ja us´kalsi syödä. Mä olen kaikille niin huonolla tuulella, eikä mulla oo kohta ketäään ihmistä lähellä.
Nykyään mietin myös itsemurhaa. Aion silti vielä yrittää etten enää ahmisi, mutta jos mä vielä sorrun en tiedä mitä teen!
Olen taas VIIKON ahminut kaikkea paskaa, paino oli 43 viikko sitten, nyt 48..... viikkoon mahtuu suklaalevyjä, pipareita, suklaa munia, patonkia, pitsaa, leipää, irtokarkkia, jäätelöä, pehmistä, pullaa, limsaa, ja kaikkea päivittäin tolkuton kasa! Olen pienikokoinen, eikä monikaan ymmärtäisi miten muhun mahtuu tää kaikki! Miksi mä annoin tän tapahtua. Viikko sitten olin vielä onnellinen... MÄ EN KESTÄ!
Onko kellään kokemusta miten pääsitte ahmimisesta takas anoreksiaan ?? Jopa silloin olin onnellisempi! Onko ketään kuka haluaisi jutella samassa tilassa olevia ? Tuntuu että olen menettänyt kaikki ystäväni, kaiken ilon elämästä. Auttakaa.
Olen sairastanut syömishäiriötä monet vuodet, ensin anoreksiaa, jonka jälkeen ahmimishäiriötä.
Tällä hetkellä kaikki menee hetken hyvin, pystyn olla syömättä herkkuja, suunnittlen ruuat huolella ja olen hetken onnellinen. Liikun paljon ja olen päivittäin alle 700 kalorin ruualla. Mutta sitten se vain tapahtuu, maistan vaan yhtä piparia, ja syön kaiken. Ja se ei jää siihen. Syön lisää, niin kauan kunnes kaikki paska on sisälläni. Ja se ei riitä, menen kauppaan, syön lisää; pipareita, limsaa, karkkia, suklaata, jäätelöä, leivoksia, pizzaa.. Kaikki käy.... Eikä sekään riitä!! Seuraavana päivänä menen töiden jälkeen kauppaan, syön taas itseni kipeäksi! Tätä jatkuu monia viikkoja, kunnes pakotan itseni pois tästä, Alan syömään vain sallittuja ruokia ja kaikki on taas hyvin. Lupaan itselleni että en anna sen ikinä enää tapahtua, olen niin onnellinen. Mä yritän taas todella, mä en anna sen tapahtua !!!
Mä en jaksa tätä enää:(! Olen jo 20 ja tuntuu että elämä on luisunut ohitse! Olen yhä alipainon rajoissa vaikka ahmin, mutta en aio lopettaa ennekö olen runsaati alipainonen, se on alku tavoite.
Mä olen menettänyt otteen elämään, mua ei kiinnosta mikään. En voi mennä ulos ja pitää hauskaa, en ainakaan tämän näköisenä. Monet vuodet tätä helvettiä, vaikka nyt olen saanut vähän paremmin otetta laihdutukseen. Musta tuntuu ettei tää syömishäiriö päästä musta irti. Mutta mä en kestä enää, en varsinkaan ahmimista. Jos vielä sorrun tähän, mä haluan alkaa oksentamaan. Oksentamista en ole harrastanut paljoakaan, vain silloin kun olen syönyt niin paljon että on ollut pakko oksentaa. Mutta se on ainoa keino enää mitä voin tehdä jos vielä ahmin. Tiedän että se on yksi tie seuraavaan helvettiin, mutta mielummin kuolen kun elän näin. En varmasti osaisin päästää irti siitä.
Mä olen yrittänyt niin paljon, monet vuodet, kaikki keinot. Mä otin vuosi sittenyhteyttä lääkäriin, mutta ei ne pitänyt ongelmaani vakavana, mähän oon läski. Kävin pari kertaa ravinto terapiassa, kunnes en halunnut enää mennä sinne. Nehän vaan neuvoi kuinka mun tulisi syödä, mikä sai mulle vaan pahan fiiliksen kun ahmin kaikkea paskaa. Mä olin epäonnistunut.
Kauan mun viel pitää pettää itteni, miksen voi olla taas se sama tyttö joka iloitsi elämästä ja us´kalsi syödä. Mä olen kaikille niin huonolla tuulella, eikä mulla oo kohta ketäään ihmistä lähellä.
Nykyään mietin myös itsemurhaa. Aion silti vielä yrittää etten enää ahmisi, mutta jos mä vielä sorrun en tiedä mitä teen!
Olen taas VIIKON ahminut kaikkea paskaa, paino oli 43 viikko sitten, nyt 48..... viikkoon mahtuu suklaalevyjä, pipareita, suklaa munia, patonkia, pitsaa, leipää, irtokarkkia, jäätelöä, pehmistä, pullaa, limsaa, ja kaikkea päivittäin tolkuton kasa! Olen pienikokoinen, eikä monikaan ymmärtäisi miten muhun mahtuu tää kaikki! Miksi mä annoin tän tapahtua. Viikko sitten olin vielä onnellinen... MÄ EN KESTÄ!
Onko kellään kokemusta miten pääsitte ahmimisesta takas anoreksiaan ?? Jopa silloin olin onnellisempi! Onko ketään kuka haluaisi jutella samassa tilassa olevia ? Tuntuu että olen menettänyt kaikki ystäväni, kaiken ilon elämästä. Auttakaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
En kyllä nyt varsinaisesti ole samassa tilanteessa, mutta haluaisin silti jutella sun kanssasi. Elikkäs ite olen temppuillut tässä ruoan kanssa nyt semmoiset puolivuotta. En tiedä mikä mua ''vaivaa'', sillä en tulkitsisi olevani sairas/haluavani sairastua (?) mutta olen äärimmäisen ahdistunut kropastani.
Olen aina ollut urheilullinen, ja ihan hoikka, mutta koska olen lyhyt olen aina joukon pyörein. Olen kyllästynyt seisomaan langanlaihojen kavereideni vieressä ajatellen ''voisinpa minäkin näyttää tuolta'' nyt AION näyttää siltä. Tammikuuun asti olen syönyt, paljon, nauttinut siitä, ja salaa muilta AHMINUT valtavia määriä ruokaa, katuen sitä mutta en ikinä oksentanut. En uskaltanut. Tammikuussa aloin oksentaa, ja nykyään olen oksentanut lähes päivittäin.
Olen äärimmäisen pettynyt itseeni, sillä joka päivä yritän päättää että tänään en syö kuin sen ja sen verran, ja aina päivä lähteekin hyvin. Lasken kalorit ja syön pienikalorisia ruokia. Sitten illalla se kuuluisa makeanhimo iskee ja sen jälkeen olen mennyttä. Syön, syön ja syön, TUNGEN ruokaa suuhuni, vaikkei olisi nälkä. Sen jälkeen kadun tekemisiäni, ja aina kun ''reitti on selvä=vanhempani eivät ole kotona'' oksennan. Olen niin kyllästynyt tähän. Haluan olla LAIHA, haluan olla kaunis. Mik$ä neuvoksi?
Sinulle haluaisin sanoa, että vaikka kuinka tuntisi että elämä(tässä tapauksessa syömishäiriö) potkii päähän, elä anna periksi, sillä sitä se odottaa sinun tekevän! Näytä sille, että sinä pystyt nujertamaan sen ja että elämäsi on sinulle tärkeämpää. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä:(
Voimia
Voi että, sielunkumppaneita!
Siis mulla on just tuo sama ongelma. Pystyn kyllä esim aamulla syömään rasvattoman jogurtin ja hedelmän. Lounaaksi en yleensä syö mitään, vaan siirrän syömisen suoraan päivälliseen. Syön jotain kevyttä, niin että kaloreita tulee noin 200-400. Illalla syön yhden tai kaksi hedelmää.
MUTTA sitten kun iskee se makeanhimo.. Se pilaa kaiken, saatan leipoa pellillisen muffinsseja ja vetää ne kerralla naamaan. Illalla katselen masentuneena peiliin ja melkein itken sitä miltä mahani näyttää. Sama juttu toistuu monena iltana viikossa. Pari päivää saan yleensä hillittyä itseäni, mutta sitten lähtee käsistä.
Mikä ihme tuohon makeanhimoon auttaa?!
hei ''että näin''!
Itse luin netistä, että makeanhimoa voisi taltuttaa syömällä kromitabletteja ! Ostin nyt sitten purkillisen, ja (noh vielä on turhan aikaista sanoa toimiiko, kun olen vasta pari päivää testannut) mutta en tiedä että onko se sitten se lumevaikutus että kun uskoo ettei makeanhimo iske (vai mistä lie johtuu?:D) mutta minusta tuntuu jo hieman helpommalta olla.. Tietenkin siihen vaikuttaa miten on muuten syönyt, sillä kun verensokeri pääsee liian alas on ihan sama mitä syö onko se sitten suklaata vai jotain ''oikeaa ruokaa'' ... mutta ajattelin itse testata, ja en usko että siitä ainakaan haittaa olisi muillekkaan: )
Enempää en niistä voi enkä edes halua kertoa, sillä en itsekkään tiedä kovin paljoa asiasta, mutta pääosin ne siis kai pitävät verensokeria hallinnassa, jotta se ei pääsisi laskemaan liian alas aiheuttaen tämän makeanhimo ''kohtauksen''!
kerro sitten oliko kromi tableteista mitään apua! :)
Heissan ihmiset!
Hupsista keikkaa.. Olen unohtanut liian monena päivänä ottaa sen kromitabletin, niin pitkäaikaista vaikutusta en osaa sanoa, mutta niinä päivinä milloin sen olen ottanut niin se on tuntunut auttavan=) en sitten osaa sanoa onko se lumevaikutus vai oikea vaikutus, mutta toiminut on:)
voimia kaikille kohtalontovereille!