Nykyään ihmiset eivät enään uskalla mennä edes metsään.Tarkoitan missä ei ole ihmis asutusta.
Saatika sitten että ne uskaltaisivat yöpyä yksin metsässä.Itse oon patikoinut metsissä yksin jo 13 vuotta.Joskus on jopa herännyt siihen että karhu on katellut 15-20 metrin päästä.Ei ikinä ole tullut sellaista tunnettä ettei tuonne metsään
uskaltaisi mennä.mikähän näitä ihmisiä oikein pelottaa siellä metsässä?
Saatika sitten että ne uskaltaisivat yöpyä yksin metsässä.Itse oon patikoinut metsissä yksin jo 13 vuotta.Joskus on jopa herännyt siihen että karhu on katellut 15-20 metrin päästä.Ei ikinä ole tullut sellaista tunnettä ettei tuonne metsään
uskaltaisi mennä.mikähän näitä ihmisiä oikein pelottaa siellä metsässä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älähän Matti liikaa yleistä. Kyllä meitä erähenkisiäkin löytyy. Itse talsin Lapissa kesällä noin 400 km:kin ja aina yksin ja sellaisilla seuduilla, jossa on karhuja.
Olen kyllä kuullut noita puheita paljon. Usein ihmiset sanovat, kuinka uskallat kulkea yksin ja ilman kännykkääkin! Sitä monet ihmettelevät, etten ota kännykkää mukaan. Yksi kysyi, etkö pelkää mörköjä. Ehkä enemmänkin naiset pelkäävät liikkua metsissä ja varsinkin yksin. Itse nautin tavattomasti. Enkä pelkää karhuja, kun tiedän, että karhulla on miljoona kertaa parempi hajuaisti kuin minulla ja huomaa minut kyllä ajoissa. Olen minäkin ollut niin lähellä karhua, että olen kuullut se vihellyksen. En nähnyt sitä vaan jatkoin matkaa.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä metsään, etenkään kaupunkilaisilla. Aikuisilla on mutta jos ei lapsesta asti opi sellaiseen elämäntapaan harvemmin varmaan tulee aikuisenakin lähdettyä. Urbanisoituneille kaupunkilaisille voi metsä tuntua pelottavalta paikalta, jos siellä ei ole koskaan liikkunut. Itse en pelkää mennä metsään, sillä nautin siellä olosta.
Pelkään että raiskataan. Eläimiä en pelkää.
Pimeä pelottaa, puiden kahina, ei tiedä kuka tarkkailee lehvistössä, ... Ja tietysti bodom järven tapahtumat pelottaa.
Ei pelota
Metsässä on kuljettu jo monta vuotta.
2 kertaa olen joutunut karhun hyökkäyksen kohteeksi.Mutta karhut on aina pysähtynnyt 5-15 metrin päähän ja sitten perääntyneet.Totta kai pelotti silloin mutta muuten ei.
Luonossa voi aina tapahtua mitä vain.
Varmaan jotakin voi metsä pelottaakin. Tosin yleinen käsitys ainakin on, että suomalainen nimenomaan hakee turvaa metsästä. Tiedetään, että useissa kansakunnissa ihmiset hakeutuvat kriisin kohdatessa yhteen ja hakevat turvaa toisistaan. Mutta suomalainen siis hakee turvaa metsästä.
Tämäkö lie ollut yksi syy joka selittää myös ns. Talvisodan ihmeen. Tuolloinhan Veli-Venäläinen pelkäsi liikkua metsässä ja pitivät suomalaisia vähintään aaveina jotka ilmastyivät kuin tyhjästä metsän kätköistä.
Itse haen metsästä rauhaa ja voimia kestää nyky yhteiskunnan vaatimukset. Esim. viime lauantaina kävin n. 300 vuotiaalla männyllä. uskomattoman kaunis ja iso puu. Siinä ajatus lepää. Puu on kauniilla paikalla joen törmällä "kaukana" ihmisasutuksesta. Toisin sanoen hyvinkin lähellä asutusta mutta niin hankalasti yksityisellä tontilla, ettei puu ole mitenkään tunnettu.
No huh, on sulla ollut aika huono tuuri. Itsekin olen ikäni maalla elänyt ja metsissä kulkenut (karhurikkaimalla alueella Itä-Suomessa), enkä ole koskaan nalleen törmännyt. Onneksi. Yksinvaeltelu on lempipuuhaani enkä juuri pelkää, mutta varalta on kyllä yleensä karhunkello kilkattamassa jossakin rinkan hihnassa, sen verran nuita nalleja kunnioitan ja karsastan.
Uskallan edelleen samoilla metsissä vaikka olen nähnyt suden 2 kertaa siellä läheltä, hirviä tosi monta kertaa ja kerran karhu sieltä pusikosta "varoitteli" murisemalla minua tulemasta lähelleen vaikka sehän se meitsin alueelle oli majoittautunut.. Se repi meidän mökin hienosta männystä n. kahden metrin korkeudelta kuoret irti.. mokoma ryökäle!! Ja syö marjatkin puskista jos kerkeää ennen meitä.
Muita luonnossa näkemiäni harvinaisempia eläimiä: kettuja, villisika (joka on muuten sangen "viehkeä" otus), majava. kurkipari ja metso.
Niin..älä yleistä! On meitäkin jotk apienen ikämme ollaan metsässä oltu..et ole ainoa..
Mutta luulempa, että tämä urbaani sukupolvi pitää metsissä könyämistä liian raskaana, epämukavana, kylmänä, märkänä. Voi eksyä, voi joutua omituisten otusten kerhoon...Onhan näitä.
Ja hyvä niin. Minä ainakin lähden metsäretkille sen vuoksi, että siellä saa olla itsensä kanssa kahden. Jos siellä ryskäisi suomen kaikki rohkeat, sielä olisi ruuhkaa, huhhuh..
vaikka ulkoilmaihmiseksi itseni luenkin. sen sijaan avarilla meren tai järvenselillä kalastellessa ja talvella hiihdellessäni tunnen olevani omassa elementissäni. Samoin lukuisilla lapin vaelluksilla (yksin tai kakaksin) olen aina etsiytynyt puuttomille karuille tunturialueille.
mitä lie ahtaanpaikan kammoa, mutta minä haluan tuntea avaruutta ympärilläni.