Vapauduttuani Anneksesta ikäväkseni juuri talveksi 89/90, päätin kiukuspäissäni ryhtyä käyttämään suuria määriä amfetamiinia, sekä jonkin verran kräkkiä. Viimeksi mainittu oli tuohon aikaan erittäin harvinaista Suomessa, mutta omasin tuolloin kontaktin erääseen afroamerikkalaiseen mieheen, johon olin tutustunut kirjeenvaihdon avulla Kakolasta käsin. Hän otti tavakseen käydä reppumatkailemassa Suomessa, ja aina tänne tullessaan hänellä oli jonkin verran kräkkiä peräsuolessa. Polttelin kräkkiä ja vetelin piriä hihaan koko talven. Tuohon aikaan niin sanottu pinkki puolalainen piri oli kuuminta hottia. Elettiin siis aikaa, ennenkuin venäläiset pirikokit olivat siirtyneet rajan yli Viroon kokkaamaan.
Kamapäissäni siirryin pk-seudulle, jossa rahaa saadakseni tein joka toinen päivä pystyryöstöjä, eli nappasin anadigi-Citizen-kultaduplee-kelloja, joita sitten myin steissin käytävillä liikemiehen näköisille henkilöille. Anadigi-Citizen oli tuohon aikaan nousukasjuppien kovasti halajama kellomalli. Ei tuohon aikaan kukaan Rolexista Suomessa tiennyt mitään. Ainoa kaveri jolla olin aidon Rolexin nähnyt ranteessa, oli japanilainen karateka Tani, johon olin tutustunut Kakolassa.
Juuri ennen vappua 1990 ollessani ruuvaamassa komeita alumiinivanteita irti jonkun jupin Porschesta Eirassa, paikalle kurvasi maija. Pari hölmön näköistä kyttää kyseli, että mitä olen tekemässä. Mieleni tuotti selityksen "vaihtamassa kesärenkaita", mutta kokaiini oli jäykistänyt alaleukani niin, ettei suustani tullut ainoatakaan sanaa. Tietäähän sen miten siinä kävi. Pahnoille Pikkuroballe ja sieltä varsin pikaiseen Nokalle. Näyttöä pystyryöstöjen tekemisestä ei löytynyt, mutta pitivät jääräpäisesti kiinni. Keiteltiin koko kesä yhden Peran kanssa kiljua paljusangossa. Olimme saaneet jostain tv-laatikosta käsiimme styroksin palasen, jonka ovelasti leikkasimme sangon muotoon. Laitoimme pojan porisemaan ja sen päälle styroksin. Sitten tyhjentelimme suolistojamme sen styroksin päälle. Tällä tavoin, jos pamppu vilkaisi paljuboksiin, näki hän vain ääriään myöten täynnä olevan paljun, eikä arvannut, että alapuolella olikin sitten suurta vankilaherkkua jota kiljuksi kutsutaan.
Pääsin vapaalle syyskuussa 1990, mutta sen jälkeiset tapahtumat ovatkin sitten jo oma tarinansa.
Kamapäissäni siirryin pk-seudulle, jossa rahaa saadakseni tein joka toinen päivä pystyryöstöjä, eli nappasin anadigi-Citizen-kultaduplee-kelloja, joita sitten myin steissin käytävillä liikemiehen näköisille henkilöille. Anadigi-Citizen oli tuohon aikaan nousukasjuppien kovasti halajama kellomalli. Ei tuohon aikaan kukaan Rolexista Suomessa tiennyt mitään. Ainoa kaveri jolla olin aidon Rolexin nähnyt ranteessa, oli japanilainen karateka Tani, johon olin tutustunut Kakolassa.
Juuri ennen vappua 1990 ollessani ruuvaamassa komeita alumiinivanteita irti jonkun jupin Porschesta Eirassa, paikalle kurvasi maija. Pari hölmön näköistä kyttää kyseli, että mitä olen tekemässä. Mieleni tuotti selityksen "vaihtamassa kesärenkaita", mutta kokaiini oli jäykistänyt alaleukani niin, ettei suustani tullut ainoatakaan sanaa. Tietäähän sen miten siinä kävi. Pahnoille Pikkuroballe ja sieltä varsin pikaiseen Nokalle. Näyttöä pystyryöstöjen tekemisestä ei löytynyt, mutta pitivät jääräpäisesti kiinni. Keiteltiin koko kesä yhden Peran kanssa kiljua paljusangossa. Olimme saaneet jostain tv-laatikosta käsiimme styroksin palasen, jonka ovelasti leikkasimme sangon muotoon. Laitoimme pojan porisemaan ja sen päälle styroksin. Sitten tyhjentelimme suolistojamme sen styroksin päälle. Tällä tavoin, jos pamppu vilkaisi paljuboksiin, näki hän vain ääriään myöten täynnä olevan paljun, eikä arvannut, että alapuolella olikin sitten suurta vankilaherkkua jota kiljuksi kutsutaan.
Pääsin vapaalle syyskuussa 1990, mutta sen jälkeiset tapahtumat ovatkin sitten jo oma tarinansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paljukiljua? :))))
paljukilju! sluuurps! homo juuttuja