Sairautena todettu lisäkilpparin liikatoiminta ( tänä vuonna) ja kaksisuuntainen mielialahäiriö (vanha juttu).
Psykiatrini vaati myös kilppariarvot tutkimukseen.Sanoi ,että on syytä tarkistaa.
Nyt sitten todettu ja sisätautilääkäri laittaa leikkausjonoon.Fiksuja lääkäreitä molemmat,vaikee on vaan tietää tarkalleen,mitkä oireet liittyy bipoon /kilppariin.
Kuitenkin molemmat on eri sairauksia,ja tarvii omat lääkkeet.
Kerron tän ihan vaan tiedoksi muille,sillä kilppari oireet on myös mm masennusta.( tai tulkitaan masennukseksi kun on niin "vetämätön" olo) !!
Kertokaa ,onko vastaavia juttuja...
Psykiatrini vaati myös kilppariarvot tutkimukseen.Sanoi ,että on syytä tarkistaa.
Nyt sitten todettu ja sisätautilääkäri laittaa leikkausjonoon.Fiksuja lääkäreitä molemmat,vaikee on vaan tietää tarkalleen,mitkä oireet liittyy bipoon /kilppariin.
Kuitenkin molemmat on eri sairauksia,ja tarvii omat lääkkeet.
Kerron tän ihan vaan tiedoksi muille,sillä kilppari oireet on myös mm masennusta.( tai tulkitaan masennukseksi kun on niin "vetämätön" olo) !!
Kertokaa ,onko vastaavia juttuja...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi sut leikataan? Itselläni just tänään todettu kilpparin liikatoiminta, viikon päästä vasta sisätautilääkärin vastaanotto.
Joo,siis leikkaus on "hoitoa",sillä lisäkilpparin liikatoiminta on seurausta yhden tai useamman rauhasen suurentumisesta,elikkäs se on kasvain.
hyvänlaatuinen kasvain,varsinainen syöpä on kuulemma harvinaista.
Kirurgin veitsi "vilahtaa"ja siinä se.Kyllä mäkin oon menossa vielä isotooppikuviin,siinä näkyy mahd tarkemmin,mitä mun lisäkilppareille kuuluu.
onnistutaanko sitten tasaamaan normaalille tasolle toi liika kalkin tuotanto,onkin jo toinen juttu.Mutta kun ei oo muuta konstia,kun leikkaus.Yrittää pitää,oireiluni on vähitellen vakavan puoleista.
Hurjat kalkkimäärät veressä on loppupeleissä hengenvaarallinen myrkytys.
Mulla taas jossakin muualla on lisäkilpparin kasvain. Lisäkilpparit ovat niin pienet, että eivät näy kaulan magneetissa. Millä teillä on todettu lisäkilpparin liikatoiminta? Onko josakin kuvissa näkynyt?
Kai se verikokeella todetaan. Tässä tietoa.
http://www.terveysportti.fi/pls/kotisivut/kotisivut.sivut.nayta?p_sivu=10481
Minulla suurentunut lisäkilpirauhanen todettiin gammakuvauksella sekä ultraäänitutkimuksella. Hidasta vaan tämä hoitoonpääsy, puoli vuotta odottelin noita kuvantamistutkimuksia, nyt odottelen leikkaukseen pääsyä... Pelkkää odottelua tuntuu elämä tällä hetkellä olevan. Vaivat ovat laidasta laitaan kaikkea epämääräistä; univaikeuksia, rytmihäiriöitä, ylävatsavaivoja ja närästystä, ummetusta, paleltamista ja kuumeen tunnetta, voimattomuutta ja ajoittain käsittämättömän kovaa väsymystä, nivelsärkyjä ja keskittymisvaikeuksia. Tuntuu että muistikin on heikentynyt. Munuaiskivet lienevät se suurin ongelma, joiden takia alunperin alettiin syitä selvittelemään. Parathormoniarvoni on 212. D-vitamiiniarvokin on laskenut lukemaan 19, kaiketi sekin tästä sairaudesta jollain lailla johtuu. Saapa sitten nähdä korjaantuuko olotilani merkittävästi leikkauksen jälkeen, sitä mieltä ainakin endokrinologi oli. Toivotaan parasta, pelätään pahinta :)
mutta kun on sekä ionisoitunut Ca ja parathormoni koholla, niin mistä se hormoni tulee, kun lisäkilpirauhasia ei kerta kaikkiaan näy?
Joo, ymmärrän, nämä jutut tuntuu kummallisilta ja monimutkaisilta. Minustakin tuntui alkuun. Selitän, mitä osaan:
Kun ionisoitu kalsiumpitoisuus nousee veressä, lisäkilpirauhashormoonin pitoisuuden kuuluu laskea. Näin toimii terve lisäkilpirauhanen.
Jos kalsium ja lisäkilpirauhashormooni eli PTH ovat koholla yhtä aikaa, se kertoo, että lisäkilpirauhanen tuottaa liikaa hormoonia. Liikatuotannon syy on se, että rauhanen on suurentunut eli siinä on hyvänlaatuinen kasvain.
Sekä normaalit että suurentuneet lisäkilpirauhaset näkyvät kuvissa huonosti. Se on tavallista. Syytä en tiedä. Ne ovat pikkuruisia, riisin jyvän kokoisia normaalisti. Ja ne sijaitsevat usein kilpirauhasen takapinnalla. Ehkä näillä seikoilla on tekemistä asiassa, en tiedä.
Ne eivät myöskään näy helposti gammakuvauksessa. Olen lukenut, että kuvaajan taidoilla olisi tässä merkitystä. Lieneekö totta.
Tässä kohden on vain uskottava labratuloksia.
Toivottavasti olet päässyt leikkaukseen ja olosi on parantunut. Olsii kiva kuulla leikkauksesta ja siitä miten se vaikuttaa.
Itselläni on helmikuussa 2011 todettu lisäkilpirauhasen liikatoiminta. Osteoporoosin se on jo ehtinyt aiheuttaa. PHT arvo on ollut korkeimmillaan 115 tähän mennessä.
Toivon pääseväni leikkaukseen, sillä en halua, että osteoporoosini muuttuu vakavaksi osteoporoosiksi. Pelottaa lannerangan murtumiset ja sellaiset uhkat.
Hei taas!
Lisäkilpirauhaseni leikattiin toukokuun alkupuolella, leikkaus sujui hyvin ja haavakin parantui siististi.
Kalkkiarvoni laskivat alarajoille heti leikkauksen jälkeen, siitä johtuen kärsin muutaman viikon kovista krampeista ja suonenvedoista jaloissani, myös puutumisentunne oli aika raju. Nyt syön säännöllisesti kalkkia tabletteina, samoin myös D-vitamiinia, koska senkin viitearvo on normaalin alarajalla. Parin kuukauden kuluttua verikokeet kontrolloidaan jälleen.
Muutoin olotilani on korjaantunut huomattavasti, uupumuksen tunne on poissa ja olen paljon energisempi. Aiemmin työpäivän jälkeen olin niin väsynyt etten jaksanut edes ruokaa laittaa ellen päässyt ensin vähäksi aikaa nukkumaan. Nyt jaksan jopa iltaisin käydä lenkillä tai harrastaa jotain muuta, tunnen olevani kuten "normaalit" ihmiset :)
Nukun yöt paremmin, joskus jopa kokonaan ilman yöheräilyjä. Kuumeen tunnetta ja jatkuvaa palelua ei ole, vatsakin on rauhoittunut. Muisti tosin on yhtä huono kuin aina ennenkin, kaikki tarvitsee töissäkin kirjoittaa heti lapulle ettei pääse unohtumaan...
Kaiken kaikkiaan elämänlaatuni on parantunut huimasti. Nivelkivut ovat hellittäneet, ainoastaan polvi reistailee ja vaikeuttaa liikkumista ajoittain. Se ei välttämättä liity tähän lisäkilpirauhasasiaan millään lailla, kun on pari vuotta sitten leikattu kierukan repeämän takia eikä sen jälkeen ole kuntoon tullut. Röntgenkuvassa tosin muutama viikko sitten se todettiin täysin terveeksi, mutta menen siitä vielä magneettikuvaukseen, katsotaan sitten onko vika polvessa vai päänupissa :)
Kaikille tämän sairauden kanssa kamppaileville haluankin toivottaa jaksamista ja voimia vaatia itselleen hoitoa, sekään kun ei aina ole niin itsestäänselvää. Kaikki lääkärit eivät tunnu ottavan tätä tosissaan eivätkä ymmärrä miten paljon eri oireita tästä aiheutuu. Endokrinologeilla on tästä kokemusta ja ymmärtämystä, itse ainakin sain sitä kautta kaikkein parhaimman avun ja henkisen tuen.
Eihän tässä koskaan voi ihan varma olla siitä, että sairaus on nyt lopullisesti selätetty, mutta tällä hetkellä usko tulevaisuuteen on suuri. Ja jos vastaavia oireita alkaa taas ilmaantumaan, en enää jää vuosikausiksi ihmettelemään vaan osaan vaatia tutkimuksia ja hoitoa. Vaikkapa sitten yksityiseltä puolelta ellei sitä apua kunnalliselta puolelta saa kohtuullisessa ajassa.
Voimia ja hyvää kesää teille kaikille!