Jokunen vuosi sitten olin sosiaalisuuden ruumiillistuma, ystäviä oli ympäri Suomen, ammatti ja unelmatyö, hyvät harrastukset, vaimo, lapsi ja onnellisuutta. Mutta, kun mikään ei riittänyt, vei sosiaalisuus mennessään ja mukavan reissutyön oheen alkoholia, illanviettoja, pettämistä, rahaongelmia ja paletti alkoi hajota käsiin. Loppujen lopuksi piti tehdä valinta perheen ja kaiken muun välillä. Valitsin perheen ja nyt tilanne on täysin päinvastainen. Paska duuni, palkka menee suoraan asuntolainaan. Ainoatakaan ystävää ei enää ole, ne jäivät elämäremontissa, kun en enää lähtenytkään kotoa mihinkään, edes harrastuksiin. Tuli varmaan samalla jokunen siltakin poltettua. Monta kertaa on tehnyt mieli pyytää kaikilta kaiken varalta anteeksi, mutta en ole rohjennut enää ottaa yhteyttä ja kun muutama vuosi on kulunut, ei enää oikein tunnu muutenkaan oikealta. Reilu vuosi sitten kävin työporukan kanssa leffassa, vaimo sai raivarin, että taas petetään. Sen jälkeen en ole kotoa poistunut kuin töihin. Vaimo tekee nykyään reissutyötä, itse olen lasten kanssa täällä mökissä. Viinaa en ole juonut pariin vuoteen tippaakaan, rahaa en käytä oikeastaan mihinkään, yritän elää nuhteettomasti.
Eli on se yksinäisyys joskus omakin valinta. Ei helppo, mutta valinta kuitenkin. Kyllähän sitä joskus miettii, että olisi mukava käydä edes kahvilla jonkun kanssa ja jutella niitä näitä, mutta toisaalta, mistäpä sitä enää jutteliskaan.
Ahneella on paskainen loppu, sanotaan. Nyt olen kolmekymppinen ja voin sanoa että elämä on aikalailla takanapäin. Onneksi on lapset, niiden touhuja on mukava katsella. Siksi tämän elämän valitsinkin.
Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on...
Eli on se yksinäisyys joskus omakin valinta. Ei helppo, mutta valinta kuitenkin. Kyllähän sitä joskus miettii, että olisi mukava käydä edes kahvilla jonkun kanssa ja jutella niitä näitä, mutta toisaalta, mistäpä sitä enää jutteliskaan.
Ahneella on paskainen loppu, sanotaan. Nyt olen kolmekymppinen ja voin sanoa että elämä on aikalailla takanapäin. Onneksi on lapset, niiden touhuja on mukava katsella. Siksi tämän elämän valitsinkin.
Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on...
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on"
Entä jos ei ole unelmatyötä, ei vaimoa, ei lapsia, ei ystäviä, ei oikeastaan mitään mistä nauttisi, ja terveydessäkin on toivomisen varaa... mistä silloin pitäisi olla onnellinen? Eläminen on rasite, mutta sitä jaksaa vielä siinä toivossa, että ehkä vielä joskus saisi edes jotain.
Näkyykö se susta jotenkin ulospäin että juot ja petät? Meinaan, mää haluan sen lookin että sais kato vähän pimpsaa.