Miten on, kestääkö Rakkaus itsekkyyttä ja individualismia? Itsestäni puhun. Pelkään lähestyä tunteitteni kohdetta sillä tiedän että persoonallisuudessani on suuria puutteita. Menettäisinkö hänen kunnioituksensa jos avautuisin. Esim. hän kehotti minua tukemaan yhteistä kaveria ja en saanut sanotuksi että päinvastoin olen halukas ottamaan etäisyyttä kaverista koska koen hänen ongelmansa liian päällekäyviksi. Mutta kuitenkin minua vaivaa se että en ole ollut avoin. Arvostan hänen mielipiteitään ja toivon yhteiselle kaverillekin pelkkää hyvää. Olen vain niin väärä ihminen tukihenkilöksi ainakin juuri nyt. Pelottaa. Voiko kukaan olla kiinnostunut syvemmästä ihmissuhteesta tällaisen p***'aisen kanssa?
miten on
Individualisti 3/6
7217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kokeilemalla selviää. Ota rohkeasti yhteyttä. Tsemppiä! Kerran se vain kirpaisee.
Ainakin tiedostat puutteesi. Se on positiivista. Useimmat ihmiset eivät nimittäin tunnista omia huonoja puoliaan.
En osaa vastata muuta lyhyen kirjoituksesi perusteella. Mutta, suosittelen että otat yhteyttä ihastukseesi ja lähdet ihan avoimin mielin liikenteeseen.
Siitä se lähtee.
Kiitos rohkaisusta. Tilanne ei olisi ongelma varmaan monellekaan mutta minulle se on. Tahtoisin kehittyä ihmisenä mutta toisaalta tunnistan sen milloin mennään yli omien voimavarojen. Yritän ottaa asian puheeksi ystäväni kanssa niin että saan tämän taakan hartoiltani. En haluaisi minkään estävän ystävyytemme syvenemistä vaikka sitten ajan kanssa jos kehittymättömyyteni on ongelma.
Kuten sanoin, on erittäin harvinaista ja positiivista että sinä tunnistat itsestäsi "vikoja". Luulen että sellainen saa kyllä positiivista vastakaikua. Näin ainakin itse ajattelisin. Kukaan ei ole täydellinen, joten ehkä sinä olet sitten siinä mielessä hyvä ystävä hänelle ettet hylkää häntä jos hänessäkin on jokin "vika". Eli sallit toisillekin inhimillisiä heikkouksia.
Rakkaus on vahva voima, joten kyllä minä uskon että sun kannattaa yrittää syventää teidän ystävyyttänne. Tsemppiä, rohkeutta ja reipasta asennetta niin kyllä elämä vielä hymyilee.
Mikäs sen antoisampaa kun viettää jo vaikka ensi kesänä ihanaa viikonloppua kesämökillä ja väistellä hyttysiä.
Jos sinusta tuntuu, että läheiset ihmiset kuluttavat energiaasi silloin kun he tarvivat apua sinun kannattaa mennä terapiaan. Kysymys on siitä, että silloin sinä et luota itseesi. Siitä se pelkokin tulee.
Hmmm. Kyllä varmaan terapia olisi paikallaan. Asia on kuitenkin varsin monimutkainen ja arvelen että vaikka kuinka terapoituisin en silti osaisi hoitaa tätä kovin hyvin. Joskus vain tilanne ja persoonakemia on sellaisia. En ala enempää täällä selittämään. Sille ystävälle haluaisin selittää koska epäilen ettei hän ole ollenkaan tajunnut tilannetta. Itse tietenkin pitää ongelmatilanteeni hoitaa mutta tämä saattaa vaikuttaa koko kaveriporukan henkeen. En pelkää joutumista "mustalle listalle" mutta jotain sanatonta sopimusta koen rikkovani tällä.
jos toisella osapuolella on hyvä itsetunto ja voimia pitää puolensa. Omien virheiden tunnistaminen antaa varmaan myös välineen oman käytöksensä hiomiseen. Kun oppii tuottamaan iloa toiselle saa sitä myös itselleen. Yhteinen matka taittuu pieninkin askelin.
Luulen että hän on vahva mutten odota häneltä ihmeitä. En odota itseltänikään mutta en haluaisi ainakaan taantua takaisin siihen mitä olen joskus ollut. Tästä on puhuttu ystäväni kanssa. Hän tuntee minut aika hyvin mutta on kuitenkin asioita joista olen ehkä vihjannut mutten kunnolla avautunut. Eilenaamulla juteltiin ja hän sanoi minulle kun puhuttiin toisesta asiasta että "älä huolehdi". Siitä tiedän että hän jaksaa ainakin toistaiseksi suhtautua minuun empaattisesti. Myöhemmin ruokalassa lähdin ennen häntä eikä ehditty paljoa jutella. Tämän vyyhden haluaisin avata kuiteskin kaikessa rauhassa kahden kesken.