http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/100407.htm
Timo Saloviita arvostelee Ellosen ja Pösön artikkelia ja lapsiuhritutkimuksen tulkintoja:
( Ellonen, Noora & Pösö, Tarja: Lasten väkivaltakokemukset lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä)
"Kirjoittajien saamat ”yllättävät” ja aikaisemman tutkimuksen kanssa ristiriitaiset tulokset ovat todellisuudessa tutkimusmetodin aiheuttamia artefakteja. Tehty virhe on yksinkertainen. Kun tutkitaan väkivallan esiintyvyyttä väestössä, on tarpeen suhteuttaa saadut esiintymiskerrat paitsi tutkittujen lukumäärään, myös ajan kulumiseen. On kai selvää, että vuodessa ehtii tapahtua enemmän väkivallantekoja kuin kuukaudessa.
Sijaishuollossa suhteellisen lyhyen ajan sisällä tapahtuneet väkivaltakokemukset vertautuvat siten toisen ryhmän kokemuksiin, jotka ovat kasaantuneet koko lapsuuden ajalta. Ei ole ihme, jos yllättäviä tuloksia saadaan.
Ellosen ja Pösön (2010) esittämiä tuloksia voisi tulkita myös toisin päin: suhteellisen pienellä aikavälillä sijoituslapset olivat kokeneen runsaasti väkivaltaa. Mitään yllättävää ristiriitaa aikaisempien tulosten kanssa ei siten voi todeta. Myös kirjoittajien jakamat kiitokset laitostyöntekijöiden koulutuksesta ja pätevyydestä sekä sijaisperheiden valinnan onnistumisesta jäävät näiltä osin perustelematta."
Aiheellisesta kritiikistä huolimatta Tarja Pösö ja Aila Puustinen- Korhonen esittävät virheelliset tulokset ja tulkinnat totena Kuntaliiton, Lapsiasiavaltuutetun ja Lastensuojelun Keskusliiton julkaisussa Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin, joka ilmestyi Saloviidan kritiikin jälkeen.
http://www.lskl.fi/files/299/Toteutuuko_lapsen_oikeus_pysyviin_kasvuolosuhteisiin_.pdf
"Tästä näkökulmasta on kiinnostava se lapsiuhritutkimuksen
havainto, jonka mukaan Suomessa lastensuoje-
lulaitoksessa tai perhehoidossa olevat lapset ker-
toivat kokevansa vähemmän fyysistä väkivaltaa
aikuisten taholta kuin kotona vanhempiensa
kanssa asuvat. Tuloksen mukaan sijaishuollos-
sa on onnistuttu vähentämään lasten kokemaa,
aikuisten taholta tulevaa väkivaltaa, mutta sitä
ei ole täysin poistettu sijaishuollostakaan."
Sijaishuollossa väkivaltaa kokevien ja kokeneiden lasten asema ei tällaisista virheellisistä vakuutteluista parane. Tällaiset väittämät ovat myös omiaan jatkamaan Suomen kestämätöntä varmuuden vuoksi- huostaanottopolitiikkaa, joka perustuu pelkkään oletukseen sijaishuollon väkivallattomuudesta.
Timo Saloviita arvostelee Ellosen ja Pösön artikkelia ja lapsiuhritutkimuksen tulkintoja:
( Ellonen, Noora & Pösö, Tarja: Lasten väkivaltakokemukset lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä)
"Kirjoittajien saamat ”yllättävät” ja aikaisemman tutkimuksen kanssa ristiriitaiset tulokset ovat todellisuudessa tutkimusmetodin aiheuttamia artefakteja. Tehty virhe on yksinkertainen. Kun tutkitaan väkivallan esiintyvyyttä väestössä, on tarpeen suhteuttaa saadut esiintymiskerrat paitsi tutkittujen lukumäärään, myös ajan kulumiseen. On kai selvää, että vuodessa ehtii tapahtua enemmän väkivallantekoja kuin kuukaudessa.
Sijaishuollossa suhteellisen lyhyen ajan sisällä tapahtuneet väkivaltakokemukset vertautuvat siten toisen ryhmän kokemuksiin, jotka ovat kasaantuneet koko lapsuuden ajalta. Ei ole ihme, jos yllättäviä tuloksia saadaan.
Ellosen ja Pösön (2010) esittämiä tuloksia voisi tulkita myös toisin päin: suhteellisen pienellä aikavälillä sijoituslapset olivat kokeneen runsaasti väkivaltaa. Mitään yllättävää ristiriitaa aikaisempien tulosten kanssa ei siten voi todeta. Myös kirjoittajien jakamat kiitokset laitostyöntekijöiden koulutuksesta ja pätevyydestä sekä sijaisperheiden valinnan onnistumisesta jäävät näiltä osin perustelematta."
Aiheellisesta kritiikistä huolimatta Tarja Pösö ja Aila Puustinen- Korhonen esittävät virheelliset tulokset ja tulkinnat totena Kuntaliiton, Lapsiasiavaltuutetun ja Lastensuojelun Keskusliiton julkaisussa Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin, joka ilmestyi Saloviidan kritiikin jälkeen.
http://www.lskl.fi/files/299/Toteutuuko_lapsen_oikeus_pysyviin_kasvuolosuhteisiin_.pdf
"Tästä näkökulmasta on kiinnostava se lapsiuhritutkimuksen
havainto, jonka mukaan Suomessa lastensuoje-
lulaitoksessa tai perhehoidossa olevat lapset ker-
toivat kokevansa vähemmän fyysistä väkivaltaa
aikuisten taholta kuin kotona vanhempiensa
kanssa asuvat. Tuloksen mukaan sijaishuollos-
sa on onnistuttu vähentämään lasten kokemaa,
aikuisten taholta tulevaa väkivaltaa, mutta sitä
ei ole täysin poistettu sijaishuollostakaan."
Sijaishuollossa väkivaltaa kokevien ja kokeneiden lasten asema ei tällaisista virheellisistä vakuutteluista parane. Tällaiset väittämät ovat myös omiaan jatkamaan Suomen kestämätöntä varmuuden vuoksi- huostaanottopolitiikkaa, joka perustuu pelkkään oletukseen sijaishuollon väkivallattomuudesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Sijaishuollossa suhteellisen lyhyen ajan sisällä tapahtuneet väkivaltakokemukset vertautuvat siten toisen ryhmän kokemuksiin, jotka ovat kasaantuneet koko lapsuuden ajalta. "
Tuosta Timo Saloviidan kriittisestä puheenvuorosta on kirjoitettu tällä palstalla aiemminkin. On tosiaan niin, että sijaishuollossa (eli esimerkiksi erilaisissa lastensuojelun laitoksissa) lapset ovat törmänneet väkivaltaan lyhyen ajan kuluessa, joten voi olettaa että väkivaltaisia tapahtumia on sijaishuollossa enemmän kuin lasten kotielämässä oman perheen parissa.
Mutta eihän mikään saa suomalaisia ja suomalaista julkishallintoa valvovaa koneistoa hereille... Pitää takuulla ensin kuolla joku alaikäinen, että silmät avautuvat.
Salatut elämät.
En laita kohteen nimeä, koska se tallentuu Googlen hakumuistiin ja saattaa aiheuttaa hämminkiä.
Syötä järjestön nimi hakusanaksi, uskoisin, että tuloksena löytyy kansainvälisiä kytköksiä.
Tämä liittyy ehkä lapsibisnekseen.
http://www.carecomponent.fi/web/page.aspx?refId=45
--