Ajatus sinkoilee ja itsesyytösten loputon tulva on taas täällä. Sen tietää jo etukäteen, että edessä on jälleen uneton yö. Ajatus siitä kuinka kauan jaksan elää on tuttua iltaisin mutta viime aikoina on se ollut aamun ensimmäinen. Olen kai masentunut. En muista koska viimeksi olisin ollut aidosti iloinen. Elämä soljuu tasaisena virtana kohti väistämätöntä päätepistettään ja edessä on taas vuodenajoista pahimmat kevät ja kesä. Kadut täyttyvät iloisista ihmisistä ja kohta ei enää yksinäinen mies voi verhota itseään piiloon takin kaulukseen ja vetää myssyä syvälle päähän. Ihmiset tulevat ulos koloistaan ja kuoriutuvat kääreistään. Kaikilla on hauskaa, puistonpenkillä rakastavaiset nojailevat toisiinsa, naiset pukeutuvat kesämekkoihinsa ja näyttävät kauniimmilta kuin koskaan. En kestä katsoa muiden onnea. Omaksi onnekseni Suomen kesä on lyhyt ja kohta taas koittaa sateinen syksy ja pitkä pimeä talvi.
Syksyssä on se huono puoli, että täytän taas vuosia. Mittariin vierähtää uusi lukema joka näyttää 28. Ei helvetti. Olen kohta ollut täysi-ikäinen 10 vuotta ja mitä sinä aikana on tapahtunut. Ei mitään. No nuoruus ainakin voidaan laskea ainakin menetetyksi. Linja-autossa 13-vuotiaat puhuvat panemisesta minä olen 28 enkä ole edes pitänyt ketään kädestä. Kerran olen suudellut mutta sekin loppui lyhyeen kun vastapuoli taisi ymmärtää taitoni. Kädestä ei silloin pidetty kiinni. Ensimmäisestä ja viimeisestä suudelmastani tulee kesällä kuluneeksi 11-vuotta. Ajatus masentaa minua entisestään.
Ilmeisesti en kuitenkaan ole tilanteeni kanssa yksin. Netin keskustelupalstat tuntuvat pursuilevan kokemattomia miehiä. Samat kysymykset tuntuvat toistuvan ”Onko X cm tarpeeksi iso naiselle?” ja ”Mitä mieltä täysin kokemattomasta miehestä?”. Oikeastaan kysymyksen voisi muotoilla muotoon ”Kelpaanko minä? Olenko tarpeeksi hyvä?”. Cosmopolitan ja muut itsenäisten naisten julkaisut painuvat kaupan kassajonossa miehen verkkokalvoille. ”Villitiikeri vai pesukarhu? Näin tunnistat unelmien rakastajan.” , ”Koolla on väliä: banaani vai prinssinakki”. Seksuaalinen vapautuminen pelottaa seksuaalisesti rajoittunutta. Itseäni oman ikäiset naiset pelottavat. Mitä minulla on heille tarjota? Kuitenkaan en ole kiinnostunut ihmissuhteesta seksin takia vaan monet muuta asiat parisuhteessa tuntuvat kiinnostavammilta. Arkiset askareet, matkustelu, ulkona syöminen tai ihan mikä vaan yhdessä tekeminen.
Myös erikoinen ilmiö on tapahtunut, että lapset tuntuvat jopa siedettäviltä tosin vauvat eivät herätä minussa kummempia tunteita. Ne ovat vain röyhtäileviä pötkylöitä vaunuissa mutta esim. junassa etummaisella penkillä äitinsä kanssa istunut herttainen pikkutyttö sai aikaan tunneryöpyn ”minusta ei ikinä tule isää”. Tällaisissa tilanteissa herää myös monesti se kysymys elämän oikeudenmukaisuudesta tai ennemminkin sen puutteesta. Miksi mies joka ei halua lapsia saa niitä?
Huh. Tulipas päätöntä tajunnanvirtaa digimusteelle mutta helpottipa oloa edes vähän tämä virtuaaliterapia. Kiitos jos jaksoit lukea jos et niin eipä sillä mitään väliä ole. Nyt alan katsomaan jotain höpsöä romanttista komediaa jossa se ihanan söpö ja hiukan kömpelö nainen löytää prinssinsä, ehkä minä olen se prinssi jollekkin, joskus.
Syksyssä on se huono puoli, että täytän taas vuosia. Mittariin vierähtää uusi lukema joka näyttää 28. Ei helvetti. Olen kohta ollut täysi-ikäinen 10 vuotta ja mitä sinä aikana on tapahtunut. Ei mitään. No nuoruus ainakin voidaan laskea ainakin menetetyksi. Linja-autossa 13-vuotiaat puhuvat panemisesta minä olen 28 enkä ole edes pitänyt ketään kädestä. Kerran olen suudellut mutta sekin loppui lyhyeen kun vastapuoli taisi ymmärtää taitoni. Kädestä ei silloin pidetty kiinni. Ensimmäisestä ja viimeisestä suudelmastani tulee kesällä kuluneeksi 11-vuotta. Ajatus masentaa minua entisestään.
Ilmeisesti en kuitenkaan ole tilanteeni kanssa yksin. Netin keskustelupalstat tuntuvat pursuilevan kokemattomia miehiä. Samat kysymykset tuntuvat toistuvan ”Onko X cm tarpeeksi iso naiselle?” ja ”Mitä mieltä täysin kokemattomasta miehestä?”. Oikeastaan kysymyksen voisi muotoilla muotoon ”Kelpaanko minä? Olenko tarpeeksi hyvä?”. Cosmopolitan ja muut itsenäisten naisten julkaisut painuvat kaupan kassajonossa miehen verkkokalvoille. ”Villitiikeri vai pesukarhu? Näin tunnistat unelmien rakastajan.” , ”Koolla on väliä: banaani vai prinssinakki”. Seksuaalinen vapautuminen pelottaa seksuaalisesti rajoittunutta. Itseäni oman ikäiset naiset pelottavat. Mitä minulla on heille tarjota? Kuitenkaan en ole kiinnostunut ihmissuhteesta seksin takia vaan monet muuta asiat parisuhteessa tuntuvat kiinnostavammilta. Arkiset askareet, matkustelu, ulkona syöminen tai ihan mikä vaan yhdessä tekeminen.
Myös erikoinen ilmiö on tapahtunut, että lapset tuntuvat jopa siedettäviltä tosin vauvat eivät herätä minussa kummempia tunteita. Ne ovat vain röyhtäileviä pötkylöitä vaunuissa mutta esim. junassa etummaisella penkillä äitinsä kanssa istunut herttainen pikkutyttö sai aikaan tunneryöpyn ”minusta ei ikinä tule isää”. Tällaisissa tilanteissa herää myös monesti se kysymys elämän oikeudenmukaisuudesta tai ennemminkin sen puutteesta. Miksi mies joka ei halua lapsia saa niitä?
Huh. Tulipas päätöntä tajunnanvirtaa digimusteelle mutta helpottipa oloa edes vähän tämä virtuaaliterapia. Kiitos jos jaksoit lukea jos et niin eipä sillä mitään väliä ole. Nyt alan katsomaan jotain höpsöä romanttista komediaa jossa se ihanan söpö ja hiukan kömpelö nainen löytää prinssinsä, ehkä minä olen se prinssi jollekkin, joskus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Kuitenkaan en ole kiinnostunut ihmissuhteesta seksin takia vaan monet muuta asiat parisuhteessa tuntuvat kiinnostavammilta. Arkiset askareet, matkustelu, ulkona syöminen tai ihan mikä vaan yhdessä tekeminen."
Huoh, no älä muuta sano. Seksi ei kiinnosta enää yhtään. Tosin olen kyllä pari kertaa harrastanut seksiä ja olen myös suudellut ja pitänyt toista ihmistä kädestä jne. Nykyään haluan vaan sellasen oikean, vakavan ja vakituisen parisuhteen josta oikeasti olen aina unelmoinut. Miksi en ansaitse sellaista? Miksi en saa olla jonkun ihmisen rakas, tai jonkun lapsen isä? Miksi minun pitää kuolla yksin näin? Toivottavasti saan syntyä uudelleen - ehkä miulla käy parempi tuuri ensi elämässä. Pitäisiköhän jo ampua itseäni päähän että saan tietää.