Eksyin selailemaan bipofoorumia jonkun aikaa sitten ja naamani venähti ihmeelliseen ilmeeseen kun huomasin kuinka tutuilta nämä asiat kuulosti, sen jälkeen olen selaillut aina vain lisää tietoa tästä.
olen kohta täysi-ikäinen ja suunilleen viimeisen reilun vuoden ajan ollut aika hankalaa tämä eläminen.Masennus nyt tuntuu olleen matkassa jo muutaman vuoden, mutta nyt tuntuu erilaiselta ja mieliala vaihdokset menemässä ääripäihin.Joulun jälkeen en ole ollut koulussa vaan määräaikaisesti koulu keskeytettiin luokanvalvojan ehdotuksesta että saan levätä, poissaoloja oli kertynyt ihan kamalasti.En kuitenkaan halua ylireagoida ja itse alkaa mitään liian vakavasti toteamaan, joten toivon että joku täällä osaisi kertoa omastakokemuksestaan voisiko tämä olla kaksisuuntaisen tapaista.
yritän kuvailla jotain, mutta tämä on vaikeaa kun tuntuu suorastaan unohtuvat edelliset fiilikset ja "elän hetkessä".
Aloin pohtimaan nykyistä tilannetta kuvataide harrastuksen kautta, ennen pystyin piirtelemään vaikka joka päivä, nykyään piirrän lähinnä silloin kun on valtava innostus päällä(koulussa tosin tylsyys pipertelyä olen aina harrastanut) ja jos ei kiinnosta niin sillon en muuten varmana tee mitään, jätin jopa syksyllä kuviksen kurssin kesken kun ei jaksanut kiinnostaa.Silloin kun on hyvä fiilis ja korkea inspiraatio pidän taitojani hyvinä ja olen innokas kehittymään ja tähtään täydellisyyteen,uskallan jopa haaveillaa tulevaisuudesta ja siitä että minusta tulisi vielä menestyvä kuvataiteen parissa.Huonoina hetkinä taas tunnet että olen ihan syvältä perseestä ja miksi edes yritän, poistin harhakuva tunnuksenkin kun ajattelin että kuvani ovat noloja. (päädyin kuitenkin parin päivän päästä tekemään uudet tunnukset :/ )
Eli siis jos aloitetaan innostuksesta, joku aamu vaan saatan herätä ja hymyillä niin että suunpielet ratkiaa, puran yleensä energian juurikin piirtämiseen tai maalaamiseen ja niin se yleensä käy ihan mallikkaasti kunnes turhaudun, olen ihan kamala turhautumaan ja ärtymään jos joku asia haittaa hyvää fiilistäni.Pyrin minimoimaan ärsykkeet, sen jälkeen kun äitini pilasi valtaisan inspiraationi eräs päivä puhumalla huonosta koulumenestyksestäni, nykyään sanon että "elä tule puhumaan mistään turhanpäiväsestä kun minä maalaan, pilaat mun inspiraation!" se ei kyllä aina auta, kiukku jää kytemään vaikka saisinkin häirikkeet pois kimpustani.Eli tämä on aika "herkkä" tila.Mutta en suinkaan tunne olevani mahdoton,en tuhlaile tai rellestä pitkiinsä, tämä tosin senkin takia ettei siihen yksinkertaisesti ole usein mahdollisuutta asuinpaikan ja kavereitten luo olevien pitkien välimatkojen takia.
Otan kyllä mielelläni kaiken irti näistä tilanteista, on vain ikävää pudota niistä, se on ihan kamalaa.Välillä tuntuu että en hallitse yhtään mielialojani ja ne vaihtelee ilman mitään syytä, välillä taas syy on niinkin pieni että dvd laite ei toimi(koska johto ei ollut seinässä) ja laukaisee itkukohtauksen ja itken monta tuntia.Joku kerta kun kävin psykiatrin(?) luona ja mulla oli ihan hyvä fiilis ennen sitä, mutta turhauduin koska mielestäni se eukko jauho ja kyseli vaan niin turhasta paskasta että meni ihan hukkaan koko aika, sen jälkeen vietin muutaman päivän sängyn pohjalla, nukuin pätkittäin ja olin vain muutamia tunteja välissä hereillä, en syönyt paljoonkaan ja se nukkuminenkin oli oikeastaan aika tuskaista.Pahin tapaus oli kuitenkin erään duracellpupumaisen päivän jälkeen jonka aloitin 5 aikaan aamulla ja en sitten illalla saanutaan nukuttua yhtään, mieliala laski ja päädyin lopulta ihan hirveän vainoharhaiseen tilaan, luulin kuolevani outojen jalkojeni takia, oli kamalin yö ikinä, vaikka usein miettiikin itsemurhaa niin silloin pelkäsin, en toivonut, kuolemaa.
Jaloista puheenollen, tässä törmäsinkin juuri täällä aiheeseen joka käsitteli jalkakipuja ja kaksisuuntaisen yhteyttä, nimittäin minulla on välillä jalat ihan tajuttoman kipeä, särkee ja tuntuu muutenkin "omituisilta" enkä ole siihen mitään syytä löytänyt, käsiäkin särkee mutta ei niin usein.Muita asioita mistä olen lukenut on muistihäiriöt ja kirjoitus vaikeudet, minulla nimittäin saattaa välillä unohtua mitä tein eilen, joudun pinnistelemään että saan jonkin muistikuvan.Toisaalta unirytmini on varmaan osasyyllinen tähän massiivisella paskoontumisellaan, tähänkään en saa mitään tolkkua :/
Nyt en jaksa enään kirjoittaa, ihan oksettavan huonoa tekstiä mutta tulipahan purettua.Kiitollinen olen jos joku jaksaa lukea kommentoida ja udella lisää.
olen kohta täysi-ikäinen ja suunilleen viimeisen reilun vuoden ajan ollut aika hankalaa tämä eläminen.Masennus nyt tuntuu olleen matkassa jo muutaman vuoden, mutta nyt tuntuu erilaiselta ja mieliala vaihdokset menemässä ääripäihin.Joulun jälkeen en ole ollut koulussa vaan määräaikaisesti koulu keskeytettiin luokanvalvojan ehdotuksesta että saan levätä, poissaoloja oli kertynyt ihan kamalasti.En kuitenkaan halua ylireagoida ja itse alkaa mitään liian vakavasti toteamaan, joten toivon että joku täällä osaisi kertoa omastakokemuksestaan voisiko tämä olla kaksisuuntaisen tapaista.
yritän kuvailla jotain, mutta tämä on vaikeaa kun tuntuu suorastaan unohtuvat edelliset fiilikset ja "elän hetkessä".
Aloin pohtimaan nykyistä tilannetta kuvataide harrastuksen kautta, ennen pystyin piirtelemään vaikka joka päivä, nykyään piirrän lähinnä silloin kun on valtava innostus päällä(koulussa tosin tylsyys pipertelyä olen aina harrastanut) ja jos ei kiinnosta niin sillon en muuten varmana tee mitään, jätin jopa syksyllä kuviksen kurssin kesken kun ei jaksanut kiinnostaa.Silloin kun on hyvä fiilis ja korkea inspiraatio pidän taitojani hyvinä ja olen innokas kehittymään ja tähtään täydellisyyteen,uskallan jopa haaveillaa tulevaisuudesta ja siitä että minusta tulisi vielä menestyvä kuvataiteen parissa.Huonoina hetkinä taas tunnet että olen ihan syvältä perseestä ja miksi edes yritän, poistin harhakuva tunnuksenkin kun ajattelin että kuvani ovat noloja. (päädyin kuitenkin parin päivän päästä tekemään uudet tunnukset :/ )
Eli siis jos aloitetaan innostuksesta, joku aamu vaan saatan herätä ja hymyillä niin että suunpielet ratkiaa, puran yleensä energian juurikin piirtämiseen tai maalaamiseen ja niin se yleensä käy ihan mallikkaasti kunnes turhaudun, olen ihan kamala turhautumaan ja ärtymään jos joku asia haittaa hyvää fiilistäni.Pyrin minimoimaan ärsykkeet, sen jälkeen kun äitini pilasi valtaisan inspiraationi eräs päivä puhumalla huonosta koulumenestyksestäni, nykyään sanon että "elä tule puhumaan mistään turhanpäiväsestä kun minä maalaan, pilaat mun inspiraation!" se ei kyllä aina auta, kiukku jää kytemään vaikka saisinkin häirikkeet pois kimpustani.Eli tämä on aika "herkkä" tila.Mutta en suinkaan tunne olevani mahdoton,en tuhlaile tai rellestä pitkiinsä, tämä tosin senkin takia ettei siihen yksinkertaisesti ole usein mahdollisuutta asuinpaikan ja kavereitten luo olevien pitkien välimatkojen takia.
Otan kyllä mielelläni kaiken irti näistä tilanteista, on vain ikävää pudota niistä, se on ihan kamalaa.Välillä tuntuu että en hallitse yhtään mielialojani ja ne vaihtelee ilman mitään syytä, välillä taas syy on niinkin pieni että dvd laite ei toimi(koska johto ei ollut seinässä) ja laukaisee itkukohtauksen ja itken monta tuntia.Joku kerta kun kävin psykiatrin(?) luona ja mulla oli ihan hyvä fiilis ennen sitä, mutta turhauduin koska mielestäni se eukko jauho ja kyseli vaan niin turhasta paskasta että meni ihan hukkaan koko aika, sen jälkeen vietin muutaman päivän sängyn pohjalla, nukuin pätkittäin ja olin vain muutamia tunteja välissä hereillä, en syönyt paljoonkaan ja se nukkuminenkin oli oikeastaan aika tuskaista.Pahin tapaus oli kuitenkin erään duracellpupumaisen päivän jälkeen jonka aloitin 5 aikaan aamulla ja en sitten illalla saanutaan nukuttua yhtään, mieliala laski ja päädyin lopulta ihan hirveän vainoharhaiseen tilaan, luulin kuolevani outojen jalkojeni takia, oli kamalin yö ikinä, vaikka usein miettiikin itsemurhaa niin silloin pelkäsin, en toivonut, kuolemaa.
Jaloista puheenollen, tässä törmäsinkin juuri täällä aiheeseen joka käsitteli jalkakipuja ja kaksisuuntaisen yhteyttä, nimittäin minulla on välillä jalat ihan tajuttoman kipeä, särkee ja tuntuu muutenkin "omituisilta" enkä ole siihen mitään syytä löytänyt, käsiäkin särkee mutta ei niin usein.Muita asioita mistä olen lukenut on muistihäiriöt ja kirjoitus vaikeudet, minulla nimittäin saattaa välillä unohtua mitä tein eilen, joudun pinnistelemään että saan jonkin muistikuvan.Toisaalta unirytmini on varmaan osasyyllinen tähän massiivisella paskoontumisellaan, tähänkään en saa mitään tolkkua :/
Nyt en jaksa enään kirjoittaa, ihan oksettavan huonoa tekstiä mutta tulipahan purettua.Kiitollinen olen jos joku jaksaa lukea kommentoida ja udella lisää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei luoja.. miks ihmeessä te täältä tuutte hakemaan jotain diagnoosia? kun jotain ongelmaa kuitenkin on, ja itse sen tiedostat, niin mee lääkäriin hyvä ihminen äläkä täältä hae vastauksia!!
"En kuitenkaan halua ylireagoida ja itse alkaa mitään liian vakavasti toteamaan"
On se kumma, mistään ei saa keskustella ja mitään ei saa kysyä ilman että joku tulee heti viisastelemaan tai kertomaan että "googleta"
En ainakaan itse ole huomannut täällä olevan sellaista sääntöä että vain diagnoosin jo saaneet saisivat tehdä keskusteluja a kommentoida.Eikö tämä paikka nyt ole juuri sitä varten että saa etsiä tietoa ja keskustella?
Jos ennen aivopieremistäsi oisit edes hetken ajatellut, olisit ehkä tajunnut ettei mielenterveys ongelmaisille se lääkärillä oleminekaan ole aina niin yksinkertaista.Jos olisit myös lukent tarkemmin oisit huomannut että etsin mahdollisesti jotain bipo ihmistä joka osaisi kertoa _omakohtaisesta kokemuksestaan_ asioita, lääkärit ei vällttämättä ihan tätä voi tehdä.
sie oot perseestä :)
Sama täällä, mitään pysty tekemään ilman inspiraatiota.
Tavalliset tasapainoiset ihmiset tuskin pääsevät sellaisiin sfääreihin kuin sinä, heille päivät ovat toistensa toisintoja ja kaltaisemme ovat heidän silmissään hulluja jotka pitää lääkityksellä parantaa takaisin harmaiksi ihmisiksi.
Sinulla on lahja jonka avulla kaikki maailman taide on luotu, nauti siitä äläkä tee sitä virhettä että alat vertaamaan itseäsi muihin.
:)
Nivelsäryt ja muistiongelmat ynnä mielialaongelmat yhdistettyinä kuulostavat minun korvaani kyllä borrelioosilta.
Itse olen sairastanut masennusta teini-iästä lähtien. Silloin en saanut apua, koska kukaan ei tiennyt minun voivan huonosti. Osasin peitellä kaiken, mutta iltaisin itkin itseni uneen.
Vuonna 2005 esikoiseni ja ainokaiseni syntyi. Unet menivät ja lopulta oli ihan mahdottomia mielialanvaihteluja. Esim. eräänä päivänä soitin hoitajalleni, että minulla on niin hyvä olo, että en taidakaan tulla keskusteluun. No iltapäivällä otin sitten yliannostuksen.
Pitkään minulla oli diagnoosina psykoottinen masennus, toistuva masennus ja nyt psykoottinen masennus ja bibolaarihäiriö tyyppi 2.
Olen yrittänyt itsemurhaa ainakin viidesti. En ole ylpeä niistä, häpeän niitä. Mutta se kertoo, miten huonosti olen voinut.
Minäkin olen taiteellinen ihminen ollut lapsesta saakka. Nyt kuitenkin kun minulla on ollut lääkitys ja syvää masennusta, en ole enää saanut inspiraatiota. Se on niin ihana tunne, kun haluaa luoda jotain uutta.
Osastoaikoina olen saanut aikaiseksi muutamia töitä. Minäkin olen todella tarkka. Toiset sanovat, että eikö tuo työ ole jo valmis. Mielestäni se ei ole valmis, jos siltä ei tunnut. Työstän työtä niin kauan, kunnes se miellyttää pikkuisia yksityiskohtia myöten.
Tsemppiä sinulle! Minustakin täällä saa jutella niin kuin haluaa. Tietysti kunnioittaen muita. Sitä varten nämä palstat ovat, että voi kysellä muilta kokemuksia. Sitä kautta osaa paremmin hakea apua.
Biposta kirjoitetaan muoti-ilmiönä. Sitä se onkin.
Siis ilmiö, wanna-be-bipot kuvittelevat olevansa luovia ihmisiä.
En omakohtaisissa otoksissani ole löytänyt minkäänlaista korrelaatiota luovuutuuteen, vaimon hakkaamiseen kyllä tai myös aviomihen hyväksikäyttöön ja rankaisemiseen kyllä.
Mutta niin kuin sanotaan jos kysyt oletko hullu?, niin et ole. Jos kysyt oletko bib0 niin olet ainoa joka selvitti testin eikä ole bib0.
Bibo on narsistin kanssa samantasoinen, mutta kukaan ei halua olla narsisti.
Toki voit olla sekä narsisti että bipo, koska kysymyksesikin oli niin itse keskeinen:
Olen muita parempi ja vaikka en olekkaan niin olen silti, ainakin bipo
"Jokainen taitelija on hullu, mutta jokainen hullu ei ole taiteilija."