Esikoinen on muuttamassa omilleen ja ottaa koville. Juuri pari kuukautta sitten kannettiin miehen tavaroita täältä pois kun erottiin ja nyt sitten esikoisen. Miten tästä kaikesta selviää järjissään, kun tuntuu että kaikki lähtevät ja jättävät. Vaikka esikoisen muutto oli odotettu, niin pahalta tuntuu. Miten tässä jaksaa tukea lastaan uuden elämän alkuun, kun ei osaa siitä iloita.
lapsen muutto kotoa
tyhjä pesä
6387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä jos ajattelis' että nyt ollaan vaan normaalitasolla. Ero ei ole normaaliin elämänkulkuun kuuluva asia, mutta sillä saa elämästään pois jotain sellaista, mikä ei ole hyvin. Ja vaikka sitten esikoisen lähtiessä menettää jotain mistä ei vielä luopuisi, on kuitenkin lapsen halu aikuistua jotain, minkä tuleekin tapahtua. Tässä kohtaa täytyy van pinnistellä ettei ovi tömähdä kiinni vaan on pysyy osana lapsensa toimivaa tukiverkostoa.
Itse tuskailen sen kanssa, että nyt eron jälkeen ei ole varaa jäädä nykyiseen asuntoon, mutta jos nyt muutan lasten kanssa halvempaan ja pienempään, miten se onnistuu, niin etten samalla lisää esikoisen halua muuttaa omilleen enne aikojaan. Hä on haaveillut omasta kämpästä jo jonkin aikaa ja sanonut lähtevänsä heti kun täyttää 18. Ihan hyvä, sen ikäisenä itsekin lähdin, mutta minulla oli oman elämän rahoitus kunnossa (paremmin kuin nyt)
Hei, olisit onnellinen, että lapsesi osaa jo ottaa vastuun itsestään. Eikä hän sua jätä, tulee käymään ja sinä menet lapsesi luo..Mulla on kaksi jo muuttanut pois ja kolmas tossa suunnittelee muuttoa. Yksi vielä on alaikäinen. Ensimmäinen tottakai ottaa koville, kun ont totunut pitämään lapsesta huolta.
KUrjaa jos erokin samassa et tuntuu et kaik lähtee, mutta kerran se riipasee.
Pidä vaan hyvät välit lapseen, niin huomaat että ei hän mihinkään ole lähtenyt.
Viddu mitä tyhjästä rutinaa.
Voi voi, että oikein jäät yksin kun lapsi muuttaa omaan pesäänsä sinun luotas!
Helvetin dorka, funtsi ny vähän et kuin monet tuhannet ihmiset kokevat joka vuosi et ero tulee niin siinä lähtee puoliso ja lapset samalla kertaa vaik lapset on pieniä ja sit viel yksin jäävälle vanhemmalle niputetaan matkaevääksi vino pino elarilappuja ja tietysti menetetty vanhemmuus!
Tollasten kaltaistes tyhjästä rutisevien ruikuttajien kantsii vaa pitää päänsä kiinni ku ei tiedä paskaakaan menettämisestä!
Niin, menettämisestähän tietävät vain sinä ja kaltaisesi ulkoistetut :D
Mitäs jos menisit peilin eteen itkemään niistä elareista, katso oikein pitkään ja hartaasti sieltä näkyvää naamaa. Mieti miksi olet menettänyt perheesi ja vanhemmuutesi? Kenen syytä se on? Kenelle siitä pitäisi kiukutella ja katkeroitua?
Mieti miten moni on menettänyt ja tulee menettämään oman lapsensa kuoleman kautta? Mieti sitä tuskaa kun joutuu saattamaan oman lapsensa hautaan, se suru ei katoa koskaan. Mieti niitä unettomia öitä, sitä suunnatonta tuskaa ja ikävää. Mieti miltä tuntuu kun näkee oman lapsensa kärsivän, eikä sitä kipua voi ottaa itselle vaikka miten tahtoisi. Miten kuolisi lapsensa puolesta miettimättä hetkeäkään, mutta ei voi. On pakko jatkaa elämää ilman sitä jota eniten rakastaa. Se menetys on suurin minkä ihminen voi eläissään kohdata ja sitä tuskaa en kenellekään soisi.
Että älä sinä kehtaa puhua menetetystä vanhemmuudesta. Sinä et tiedä menettämisestä mitään.
Heh.. siin taas yks tollo aukoo leipäläpeensä ettei oikke tiiä mitä haluu kertooo.. häh... heh...