Olen vaakamieheen rakastunut nainen ja kierroksessa toinen vakava suhde siis vaaka mieheen.Ennen näitä horoskooppijuttuja en ole edes ajatellut, mutta kiinnostuin, koska vaakamiehissäni on muutama niin samanlainen piirre, että.
Olisi kiva kuulla, onko muilla vaaka miehistä vastaavia kokemuksia, vai onko tämä vain yhteensattumaa?
Kuvitelkaa tilanne, jossa hoksaat vaaka miehesi vaipuvan mietteisiinsä...todennäköisesti kohta kyselet, että no, mitäs tuumailet, eli yrität virittää keskustelua.Hän kyllä murahtaa 'otsikon' mietteilleen, mutta muuta ei heru, ei varmasti tuntikausiin.menee lukkoon kuin simpukka.Puhumattomuus rikkoi edellisen suhteeni, ja nyt kun huomasin, että tämä uusi suhde, vaakamieheni harrastaa samaa ajattelutyöskentelyä, eli sulkee ongelmat sisälleen, eikä suostu niistä puhumaan, niin pelkään, että jossain vaiheessa taas kiehuu yli.Miten saan vaaka mieheni avautumaan kipeissäkin asioissa, se olisi mielestäni tärkeää, koska eihän kukaan voi kaikkea yksin sisällään kantaa.Mielelläni jakaisin myös murheet, olen hyvä kuuntelija sekä olkapää.Välillä tuntuu kuin hän salaisi minulta asioita tai suojelisi minua joiltain asioilta ja murheilta, ja siksi sulkisi itseensä kaikki asiat.
oletteko huomanneet vaaoissanne vastaavaa?
Alan todenteolla huolestua, en halua että suhde kaatuu taas puhumattomuutteen, täytyy löytää keino saada vaaka avautumaan ja jakamaan mietteensä.
Toinen, hiukkasen kevyempi yhdenkaltaisuus näissä vaakamiehissäni on aika hauska..
Siivouspäivänä kun mietimme yhdessä työnjakoa,he lupautuvat tekemään samat asiat!(siis nykyinen vaakani halusi tehdä samat asiat kuin x:ni, eli valitsi samat työtehtävät) No, alkuun ihmettelin, että miten voi olla niin samakaltaiset ihmiset..tietystikkään en maininnut miehelleni mitään, itsekseni vain tuumailin, mutta siinä vaiheessa kun siivous oli valmis ja mies meni hakemaan matot sisään, niin minulla oli pokka pettää, kun hän ei tiennyt mihin lattiaan ja huoneeseen mikäkin matto kuului!! Ja tarkennettakoon, että siivosimme hänen luonaan...Eipä tiennyt edellinenkään vaakani mattojen paikkaa, vaikka 15 vuotta yhdessä asuimme.
Voihan olla että nämä ovat tyypillisiä piirteitä kaikissa miehissä, mutta mielenkiinnolla odotan, että onko tämä sittenkin vaakamaista? =)
Olisi kiva kuulla, onko muilla vaaka miehistä vastaavia kokemuksia, vai onko tämä vain yhteensattumaa?
Kuvitelkaa tilanne, jossa hoksaat vaaka miehesi vaipuvan mietteisiinsä...todennäköisesti kohta kyselet, että no, mitäs tuumailet, eli yrität virittää keskustelua.Hän kyllä murahtaa 'otsikon' mietteilleen, mutta muuta ei heru, ei varmasti tuntikausiin.menee lukkoon kuin simpukka.Puhumattomuus rikkoi edellisen suhteeni, ja nyt kun huomasin, että tämä uusi suhde, vaakamieheni harrastaa samaa ajattelutyöskentelyä, eli sulkee ongelmat sisälleen, eikä suostu niistä puhumaan, niin pelkään, että jossain vaiheessa taas kiehuu yli.Miten saan vaaka mieheni avautumaan kipeissäkin asioissa, se olisi mielestäni tärkeää, koska eihän kukaan voi kaikkea yksin sisällään kantaa.Mielelläni jakaisin myös murheet, olen hyvä kuuntelija sekä olkapää.Välillä tuntuu kuin hän salaisi minulta asioita tai suojelisi minua joiltain asioilta ja murheilta, ja siksi sulkisi itseensä kaikki asiat.
oletteko huomanneet vaaoissanne vastaavaa?
Alan todenteolla huolestua, en halua että suhde kaatuu taas puhumattomuutteen, täytyy löytää keino saada vaaka avautumaan ja jakamaan mietteensä.
Toinen, hiukkasen kevyempi yhdenkaltaisuus näissä vaakamiehissäni on aika hauska..
Siivouspäivänä kun mietimme yhdessä työnjakoa,he lupautuvat tekemään samat asiat!(siis nykyinen vaakani halusi tehdä samat asiat kuin x:ni, eli valitsi samat työtehtävät) No, alkuun ihmettelin, että miten voi olla niin samakaltaiset ihmiset..tietystikkään en maininnut miehelleni mitään, itsekseni vain tuumailin, mutta siinä vaiheessa kun siivous oli valmis ja mies meni hakemaan matot sisään, niin minulla oli pokka pettää, kun hän ei tiennyt mihin lattiaan ja huoneeseen mikäkin matto kuului!! Ja tarkennettakoon, että siivosimme hänen luonaan...Eipä tiennyt edellinenkään vaakani mattojen paikkaa, vaikka 15 vuotta yhdessä asuimme.
Voihan olla että nämä ovat tyypillisiä piirteitä kaikissa miehissä, mutta mielenkiinnolla odotan, että onko tämä sittenkin vaakamaista? =)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulla on ollut 3 pidempää suhdetta 1. ja nykyinen vaakamiehen kanssa.
Vaakamies avautuu kun on sen aika,hän ei halua
kertoa keskeneräisiä mietteitään.
Olen oppinut odottamaan,kun yhden kerran kysyy niin ei kannata jankuttaa vastaus voi tulla niinkin,että ensin vaakamies höpöttää niitä näitä ja viidennen keskusteluaiheen jälkeen vastaa siihen ensimmäiseen kysymykseen.
Molemmat vaakamieheni ovat olleet todella samanlaisia ja valitettava piirre heillä on,että
naisia tuntuu hyörivän ympärillä liiaksikin.
Uskollisuudesta ei ole takeita vaa´an kanssa!
Mattojen puistelu tuntuu olevan vaakamiehen kotityö,matot viedään kädestäni...
Kärsivällinen saa vaakamiehen kanssa olla sillä
sulkeutuneisuus säilyy kinan jälkeen aika pitkään.
Oma iloinen vaaka palaa taas parin päivän päästä.
Olen vaakapuolisostani huomannut että ei hän oikein tykkää "vaikeista" asioista puhua, ja raivokohtauksia kyllä riittää aina silloin tällöin. Puhumattomaksikin hän välillä heittäytyy, ei tosin jatkuvasti, mutta se ärsyttää kun hän kuitenkin on sanonut että jos parisuhteessa ei enää keskustella, se on ohi. Tulee aina pelko että NYTKÖ se sitten on ohi...
Emme asu yhdessä, mutta mies tietää kyllä jo vuosien varmuudella missä täällä on mitäkin. Tai pitäisi tietää. Kaikesta kuitenkin pitää aina kysyä että missä on se ja se, vaikka olisi suoraan silmien alla. Äh! (En minä kyllä aina itsekään tiedä missä on mikäkin, jolloin en sitten yleensä tivaamiseen vastaakaan.)
Mulla oli kans suhde vaakamieheen, itseasias ollaan yritetty useemminki kun kerran seurustella, mut joka kerta mulla on menny hermo samaan asiaan - se kun se ei puhu.
Se on raivostuttavaa, kun ei yhtään tiedä mitä toisen päässä liikkuu, ja itte kun yrität jutella niitä näitä ni tuntuu et seinille puhuis!
Mutta enpä tiedä sit tosiaan, itse olen vaaka, mut minä olen taas sellanen höpöttäjä et kai meissä vaaoissa on sit miehis ja naisis eroja...
Mut toivotaan et sun vaakamiehes rupee puhumaan ja aurinkoista kesää teille! =o)
Monet viestiin vastanneista ovat sanoneet vaakanaisten ja -miesten olevan erilaisia tässä suhteessa... Minä en ole aivan samaa mieltä. Itse olen vaaka, ja vaikka nainen olenkin sulkeudun välillä itseeni. Asiaa ei auta, että tullaan tivaamaan... On osattava olla kärsivällinen ja antaa aikaa, kyllä se aikaanaan vielä avautuu ja kertoo ainakin osan ajatuksistaan. Tärkeintä ainakin minulle on ollut tietää, että minulla on joku joka kuuntelee ja välittää, ja jolle voin kertoa kaiken "muista miehistä lähtien".
Saatat kuitenkin huomata, että vaaka ei aina kerro kaikkea kerralla, jos koskaan. Minullakin aina jää jotain kertomatta. Kai se on vain oman haavoittuvaisuutensa kieltämistä... No ei ehkä sitäkään, mutta jokin siinä on etten saa kaikkea ulos. Positiiviset asiat tulevat kuin vettä vain ja joskus kun on jotain mielessä ja olen hiljaisempi, niin sitten ihmetellään olenko sairas...
Mutta älä huoli, kyllä hän kertoo sinulle asiansa, jos on kertoakseen :) Tsemppiä!
Mä olen vaaka nainen. Mä puhun asioistani melko vapaasti. Jos on paha mieli en pysty pitämään sitä sisälläni tai jos on hyvä mieli sekin täytyy ilmaista :) Olen yleensä aika puhelias ja heti jos olen hetkenki hiljaa ihmiset kyselee et mikä mulla on, olenko vihainen tms...
Oudommatki ihmiset näyttävät lukevan minua kuin avointa kirjaa. En pysty kätkemään tunteitani. TAi no joo pystyn, sillon ku olen ihstunut ja toinen osapuoli ei ole kertonut olevansa ihastunut minuun, en varmasti kerro asiasta. VAsta sitten kun toinen on sanonut tykkäävänsä minusta!!!!
Allekirjoittanut lienee varsin hyvä esimerkki sulkeutuneenpuoleisesta vaakamiehestä. Tärkeä merkitys on varmasti ainakin Venuksen sijainti, joka minulla on Neitsyessä, mikä seikka luo tiettyä viileyttä ja etäisyydenottoa tunne-elämän ilmauksiin. Merkurius on minulla peräytyvä, mikä on omiaan lisäämään vetäytyvyyttä ja varovaisuutta etenkin ihmissuhteissa. Lisäksi Marsin asemakaan ei ole ihan vähäpätöinen; minulla se sattuu olemaan Kauriissa, mikä ei ainakaan tee tunneilmaisuja lainkaan helpommaksi...
Yhdyn Sihteerin pohdiskeluun... Olen itsekin sulkeutuneisuuteen taipuvainen, vaikka kilometrin päähän paistaa että kaikki ei ole hyvin, ja se jos mikä riepoo rakastani. Silti jaksan aina muistuttaa että jos parisuhteessa ei voida keskustella ja puhua, on parisuhde pahasti vinossa...
Kyllä me vaakaihmiset yritämme puhua, mutta ei se ole helppoa. Itsestäni olen huomannut, että jos puhun vaikeista asioista alan itkeä ja hermoilla. Siksi en mielelläni avaudu ja jos avaudun kuuntelijan täytyy olla ehdottoman luotettava ja pitkäaikainen "uskottu". Ja jos on vähänkään epäilystä että toinen ei kuuntele sataprosenttisesti en vaivaudu puhumaan.
Monesti myös haluan hiljaisuudessa miettiä asioita järjestykseen ennen kuin alan niitä muille jaella.
Kärsivällisyyttä siis, toivon että sitä löytyisi myös omalta rakkaaltani, sillä kyllä me lopulta ehkä tahdomme puhua...
Kuules nyt, mies vaaat on velvollisuudentuntoisia
haihattelijoita. Haluavat olla aina rakastuneina
ja toisaalta
ei niitä kiinnosta jos joku on niihin rakastunut.
Se rasittaa.
Mutta supliikki sujuu jos kohde ja aika on oikea.
Naisia osaavat peijoonit viehättää.
Järjestys ei ole paras puolemme , eikä aikataulut.
Unohtelutaipumusta esiintyy ja filosofointia ja jopa fanaattisuutta.
" ei niitä kiinnosta jos joku on niihin rakastunut.
Se rasittaa."
MIKSI!!!!!
Vaikka olen naispuoleinen, tunnen samoin. Imartelevaa, jos joku on kiinnostunut, mutta se on aina se väärä tyyppi!
Ehkä se on omaa henkilökohtaista minääni, mutta jos minulla on joku tyyppi kiikarissa ei minua kiinnosta pätkääkään muiden tunnustukset.
Menetän ehkä loistaviakin tyyppejä, mutta itsepä olen tieni valinnut. Eikä auta ruikuttaa, vaikka se tie on erittäin kivinen...
ei pidä paikkaansa esittämäsi väite. me vaa´at välitämme mielestäni liikaakin mitä muut ajattelevat. rakkaus, muut ihmiset ja tunteet ovat erityisen tärkeitä. liiaksikin välillä. todellakin siis kiinnostaa...
Olen itse vesimies ja tapaillut vaakanaista nyt muutamia hetkiä. Sulkeutuneita hetkiä tulee hänelle useinkin, mutta kohta hän on taas iloinen oma itsensä. Sulkeutuessaan hän ei tunnu olevan enää tässä maailmassa, saattaa huokailla hiljaa huoliaan niin että oma sydämeni särkyy... Sen olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut oppia että kun kysyy "mikä on", niin vastaus ei ehkä tule heti, ei samana päivänä eikä ehkä edes samalla viikolla. Vesimiehenä olen usein kärsimätön ja haluaisin kuulla heti, mikä toista painaa. Mutta kun maltan olla hiljaa ja kuunnella, vaakanaiseni avautuu pikkuhiljaa - jos tahtoo.
Opettelua kuunteleminen ja siihen tottuminen ettei toinen avaudukaan yhtä mutkattomasti kuin minä itse on kuitenkin vaatinut ja vaatii varmasti tulevaisuudessakin.
Sulkeutuneisuus, miten sen kuvasit, on juuri sitä mitä vaakana olemisesa ei haluaisi luonteeseeni kuuluvan. En tiedä, olisin rikas jos osaisin kertoa sinulle oikeat ohjeet, tunteita on vaikea pukea sanoiksi, tai oikeastaan pystyisikin sanomaan mitä ajattelee, mutta ei halua keskustella asiasta ja kuitenkin vaakana olen huomannut sen seikan, sanoi mitä tahansa, siitä tulee aina keskustelu, joka pahoittaa mielen tai suututtaa, sikäli kun herkkyys on ominaista vaa-alle, niin minun kykyä käsitellä tunne-elämän asioita, se vaan häiritsee ;) Kaiketi vaaka vaan tarvitsee sen oman murjoituspäivänsä kerran kuukaudessa ?
pystyn keskustelemaan analyyttisesti melkeinpä mistä vain, mutta kun pitäisi pukea tunteensa sanoiksi, se onkin jo vaikeampaa.