Nyt kun lähdit...

Hän halus mun lähtöä...ei vaa saanu sanottua. En tahtonu kiusata enää, sai rauhan. Se tuntui jotenki ainoalta vaihtoehdolta. Kyl tännekki sattuu.

Hän oli kasvamassa eri suuntaan ja mä päästin menemään. Musta tuli pehmo. En just nyt nää ..miksi ...miten se nyt enää olis..mahdollista.

Aloittajalle: kannattais varmaan kysyä häneltä itseltään ja toivottavasti saat iloisemman vastauksen. Ja saatte sovittua. Tääl on viel vähä suru puseros.

viestiä, etkä siellä taustalla "vaikuttanu". Kyl on niin turha koko lärvikirja että yääääk!!!!

Se on niin perseestä. Epätodellista ja kokoajan pitää varjella ettei ystävä tai itse kerro liikaa, ettei tule mitään ongelmia...tee sitten siinä ystävyyttä.

ei tahtonu salata enkä häpeile häntä...olis pitäny vaihtaa ajoissa vaikka numeroita tai vaihtaa sähköpostiin. FB:n koko yleisöä kun et koskaan tiedä.

Olen yrittäy vähentää siellä hengailua...ja eihän siellä ole enää juttukaveriakaa :(

En usko sinun täältä saavan vastausta.
Liekkö sitten suoraan, toivotaan niin.

Aina ei saa vastausta sittenkään, mutta ompahan yritetty kuitenkin.
Eipä sitä muuta sitten voi.

Unohtakaa ne fb:t (lärvikirjat) ja tavatkaa ihmisiä kasvotusten. Käykää ulkona, viettäkää aikaa yhdesä soitelkaa ja unohtakaa se lärvikirja!

Toimii lähinnä silloin kun puhelut on kalliita ja mantereita välissä

Mitä kauemmin ihmiset elää vain siellä ja tottuu sellaseen joutavaan pinnalliseen horinaa. Sitä vähemmän uskaltaa kohdata oikeasti, oikeassa elämässä. Kaikki muu on senjälkeen vaivaa. Matkustelu ja pelot pettymyksestä ja torjunnasta. Vaikk FB on toisaalta ihan oikea paikka tutustua (jos näyttää oikean luonteensa), ensin ihmiseen itseensä eikä ulkokuoreen.

Siitä tutustumisvaiheesta vaan pitäis tehdä ...moniulotteisempi varsinki jos on välimatkaa. Puhelin, sähköposti jne ja tavata rohkeasti livenä. Pitää sulattelutaukoa ja sitten uudelleen.

Mä olen vähän mustis ja välimatka ja tuore tuttavuus on siihen otollisia.