Mä oon 19-vuotias nainen, 175cm/105kg. Pullero siis. Oon koko ikäni pelannu aktiivisesti lentopalloa. Kuitenkin on noita kiloja vuosien varrella kertyny, eikä loppua näy. Nyt on syksystä asti paino pysyny sentään samana, vaikka olis kyllä saanu laskea...
Kai mä jatkuvasti lihoan sen takia, et mua ei kiinnosta alkaa laskea kaloreita tai muutenkaan vahtia jokasta suupalaa, vaikka pitäiski. Mä en vaan jaksa. Musta on muutenki tullu laiska. Monta kertaa päivässä kyllä ajattelen et vois lähteä uimaan tai rullaluistelemaan, mutta en saa aikaseks.
En mä missään nimessä tyytyväinen itteeni oo, en todellakaan. Kai sen nyt tyhmempikin tajuaa et jotain pitäis tehdä ku oma peilikuva ällöttää, eikä kaupoista meinaa löytyä tarpeeks isoja vaatteita... Mä en vaan tiedä miten saisin itteäni niskasta kiinni... Muut kai ajattelee et se kauheesti auttaa jos ne jatkuvasti huomauttelee siitä et oon ällöttävän paksu, mut se vaan pahentaa asiaa. Ei siitä tuu ku helvetin paha mieli. Emmä oo sitä tyyppiä et sit kauheesti sisuuntuisin ja sit alkaisin lenkkeillä ja muuta... Ei vaan onnistu...
Tätä kai se sit on... Mä en vaan haluais olla tämmönen...
Kai mä jatkuvasti lihoan sen takia, et mua ei kiinnosta alkaa laskea kaloreita tai muutenkaan vahtia jokasta suupalaa, vaikka pitäiski. Mä en vaan jaksa. Musta on muutenki tullu laiska. Monta kertaa päivässä kyllä ajattelen et vois lähteä uimaan tai rullaluistelemaan, mutta en saa aikaseks.
En mä missään nimessä tyytyväinen itteeni oo, en todellakaan. Kai sen nyt tyhmempikin tajuaa et jotain pitäis tehdä ku oma peilikuva ällöttää, eikä kaupoista meinaa löytyä tarpeeks isoja vaatteita... Mä en vaan tiedä miten saisin itteäni niskasta kiinni... Muut kai ajattelee et se kauheesti auttaa jos ne jatkuvasti huomauttelee siitä et oon ällöttävän paksu, mut se vaan pahentaa asiaa. Ei siitä tuu ku helvetin paha mieli. Emmä oo sitä tyyppiä et sit kauheesti sisuuntuisin ja sit alkaisin lenkkeillä ja muuta... Ei vaan onnistu...
Tätä kai se sit on... Mä en vaan haluais olla tämmönen...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aluksi voit lopettaa itsesäälin. eikä jokaista suupalaa tarvitse kytätä/kaloreita laskea. aloitat vaan pienillä muutoksilla ja pidät niistä kiinni... itse painoin 19 vuotiaana 105kg ja nyt 22veenä n.75kg. mistään en ole luopunut vaan pikemminkin saanut kaikkea lisää, kuten liikunnan riemun... pienistä puroista kasvaa joki ja niinpäin pois. Itsesääli ei ainakaan kasvata mitään muuta kuin mahaa
Pienistä puroista kasvaa joki...voi olla että jostakin luopuminen tai vähentäminen voi pidemmällä ajalla vaikuttaa paljon.
Jos esim.käyttää ronskisti rasvaa(niikuin minä)sen vähentäminen ja kevyempään vaihtaminen varmasti auttaa.Jos huono aineenvaihdunta,ehkä kanttaisi syödä jotain helposti sulavaa useammin...
Pieni muutos voi saada paljon aikaan,hyvää kesää toivotellen.
Jos olet todella kiinnostunut painonpudotuksesta, niin anna minulle s-postiosoitteesesi.
kirjoittaisitko minullekkin.lihava olen myös ja halukas saamaan painoa pois.
Tuohan kuulosti ihan minulta. Itse täytän vaan pian 18vuotta. Pituus on 163cm ja painoa on kertynyt 110kg. Olen itse entinen kilpauimari, mutta senkin sitten lopetin tyhmyyttäni joskus. Välillä tuntuu, et oon tyytyväinen tälläisenä olemiseen, mutta sitten joku huomauttaa painostani ja sitten syöksynkin itsesäälin ja suklaalevyn kimppuun. Eli muiden haukkuminen vaan pahentaa asiaa. Mua on kiusattu ala-asteelta asti, koska jo silloin olin hieman pulleahko, mutta en vielä lihava. Edelleenkin koulukaverit katsovat pitkin nenänvartta.
Nyt mä olen päättänyt, että en edes yritä laihduttaa, vaan syödä pikkuisen terveellisemmin. Ennen olen syönyt yhden lämpimän SUUREN aterian, jonka jälkeen olen ollut aivan ähkyssä ja sitten vielä paljon välipaloja (suklaata ja limsaa.)
Nyt olen alkanut syödä 2-3* lämpimän annoksen. Mutta joka aterialla vain vähän! Ei tee karkkia niin paljon lainkaan mieli. Ja olen jo laihtunutkin 2kg, ekan viikon aikana. En ole muuta muutosta tehnyt, kuin syönyt useammin ja syönyt hiukan enemmän salaattia kuin ennen. En usko, että tällä konstilla saa montaa kiloa pois mutta tästä se alkaa (ainakin toivottavasti.)
Pari vuotta sitten olin erittäin huonossa kunnossa, olin pari viikkoa koulusta pois, peitin kaikki peilit, kaupassa kävin kerran viikossa, en peiliin katsonut, illat söin suklaata ja join viinaa (kuoleman toivossa.) Ruokaa en juurikaan tehnyt, meni kylläkin 2suklaalevyä päivässä, kun oli kauhea nälkä.
Mutta sen jälkeen ryhdistäydyin ja laihdutin 5kg, mutta sitten aloin käymään koulun ohella töissä (päivät: 8-14 koulussa, 14.30-20.00 töissä) joten ei ehtinyt kauheasti miettimään syömisiä ja töissä tuli syötyä valmisruokia ja karkkia pahimpaan nälkään.
Että näin minulla, mutta jos haluaisit tukea laihduttamiseen, jos vain jaksat vielä kerran yrittää, niin laitapa sähköpostiosoitteesi niin kirjoittelen. Saisit minulta tukea ja saisin tukea omaankin laihdutukseeni. Ehkäpä (lue: Ihan varmasti) yhdessä pystyisimme siihen.
[email protected]
Lihavuus on sitä että syö enemmän kuin kuluttaa, se on tosiasia jota ei kukaan lihava pääse pakoon. Jollei ole kontrollia omaan elämään niin lihavuus ei hellitä. Toisaalta nykyinen yhteiskunta ihannoi liikaa hoikkuutta ja dynaamista ulkonäköä, lihavat mielletään helposti laiskoiksi sohvaperunoiksi. On helppoa sanoa että otappas itseäsi niskasta kiinni ja tee olemuksellesi jotain. Mutta juuri muutakaan pätevää ohjetta ei voi antaa. Lihavuudesta ei pääse eroon luovuttmalla vastuuta muille ja odottamalla jotain ihme juttua.
Susku von ........
Minäkin olen n. 165 cm pitkä ja painan jotain 85 kg, eli ihan liikaa nykyisten terveyssuositusten valossa. Tiedän kuitenkin, että olen ihan itse läskini "kerännyt" ja tavoitteekseni olen ainaisen laiduttamisen sijasta ottanut nykyisen painon pitämisen asioissa. Rakastan liikaa mukavaa elämää makoisine ruokineen ja juomineen! Enkä ole laiska sohvaperuna, vaan liikun säännöllisesti (mm. pyöräilen töihin), kotona puuhastelen kotitöiden ja puutarhanhoidon parissa. Ruokapäiväkirjan ja työterveyshoitajan sen perusteella antamien kommenttien mukaan syön monipuolisesti ja terveellisesti, mutta kulutukseeni nähden liikaa. Lisäksi perjantaisin tulee lipitettyä useampi puteli olutta... Olen ajatellut, että kun kerta itse läskini kannan, kenelläkään ei pitäisi olla siihen sanomista. Jos jollakin on, maksakoon minulle rasvaimun ;-) Minusta on tärkeämpää olla iloinen oma itsensä, läskeineen päivineen, ja nauttia elämästä kuin ottaa elämäntehtäväkseen energiasisältöjen, vaakalukemien jne. kyyläämisen. Se ei ole kenestäkään hauskaa!
mene painonvartijohin.. sieltä saat motivaatoita laihdutukseen...suosittelen sitä, itse olen laihduttanut 14 kg ja vielä lähtee...:)
Mun mielestä ei kannata stressata itteään millään kalorilaskennalla. Tärkeintä on syödä paljon kasviksia,vihanneksia,hedelmiä...ja eikä se tarkoita sitä että joka aterialla pitää vetää poskeen vaan pupun ruokaa. Syö ihan normaalia ruokaa, mutta ottaa mielummin enemmän salaattia kuin 20 lihapullaa. Nykyään miltei kaikista tuotteista on olemassa vähärasvaiset vaihtoehdot, maku ei ole sen kummempi, mutta läskiä kertyy huomattavasti vähemmän. Pitää vaan rohkeasti vaihtaa rasvainen maito rasvattomaan, juustot,jogurtit ja muut. Limpsa on ihan yhtä hyvää sokerittomana. Kastikkeiden kerman korvaa helposti vähärasvaisella sulatejuustolla. Kun jättää voin pois leivän päältä karisee jo muutama kilo.
Ja se on tärkeää, että milloin syö. On parempi yrittää syödä päivässä aina samaan aikaan esim: aamupala, luonas,päivällinen ja kevyt iltapala, kun tietää milloin seuraavaksi laittaa ruokaa, niin ei tule koko ajan napsittua karkkia ja muuta rasvaista, joka ei kuitenkaan vie nälän tunnetta.
Ja jos lauhduttaa, niin ei kannata käydä puntarilla joka aamu, sillä ei paino yhdessä yössä putoa, kannattaa tarkkailla puntaria vaikka viikon välein.
Liikunta on olennaisesti tärkeää, mutta ei kannata tehdä sitä itku silmässä koska on pakko lähteä piiskaamaan itseään.Ottaa aluksi vaikka ihan vain parin kilometrin lenkkejä ja kasvattaa sitä sitten sitä mukaan kun itsestä tuntuu hyvältä. Parempi liikkua aluksi päivässä 20 min, ku tappaa itsensä yhteen tunnin treeniin viikossa...
Mutta mun mielestä kannattaa vain rohkeasti muuttaa ruokavaliota. Itse en ole ikinä syönyt rasvaisesti joten en ymmärrä miten vaikeaa voi olla luopua kermakastikkeista, mutta kun johonkin tottuu ei siitä halua luopua...joten kannattaa totuttaa itsensä parempiin ruokailutottumuksiin!:)
Älkää lihavat aina syyttäkö itseänne lihavuudestanne, sillä aina ei vika ole teissä. On olemassa sairauksia, jotka aiheuttavat lihomista. Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa mm. väsymystä, saamattomuutta ja lihomista. Käynti lääkärillä voi auttaa jos tuntuu että omat voimat loppuvat painon kanssa kamppaillessa. Tsemppiä teille kaikille kirjoittajille!