Maria Kaisa Aula on harvinaisella tavalla kallistunut hiukan tarkastelemaan välillä lapsenkin asemaa ja etua lausunnossaan, jonka hän on antanut oikeusministeriölle 7.2.2011.
Kyse on seuraavasta lausunnosta:
Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle työryhmän mietinnöstä ”Tehtävien jako hallintotuomioistuinten kesken. Hallintolainkäytön tasotyöryhmän mietintö”. Oikeusministeriö, Mietintöjä ja lausuntoja 78/2010
http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/view/1553331
Aula tuntee selvästi epäluottamusta hallinto-oikeuksien toimintaa kohtaan lasten huostaanotoissa, mutta toki näkee vaivaa verhotakseen epäilevyytensä:
"Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu varovaisen myönteisesti ehdotukseen, että lapsen tahdonvastaisesta huostaanotosta päättäisi moniammatillinen asiantuntijaryhmä hallinto-oikeuden sijaan. Asiantuntijaelinten tulee kuitenkin kattaa alueellisesti riittävän suuri väestöpohja, jotta ei synny jääviysongelmia. Etenkin harvaan asutuilla seuduilla voi olla vaikeaa saada elimeen erityisasiantuntijoita (esim. lastenpsykiatrit ja psykologit), joilla ei ole ollut hoitosuhdetta lapseen tai vanhempiin.
Huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevien hakemusten käsittely hallinto-oikeuksissa on osoittautunut monin paikoin kestoltaan aivan liian pitkäksi, mikä puoltaa vastentahtoisten huostaanottojen käsittelyn siirtoa asiantuntijaryhmälle."
Aulan kyseisiä aivoituksia pohditaan myös Suu puhtaaksi -palstan kirjoituksessa:
http://foorumi.sosiaalikollega.fi/index.php?topic=14.msg89#msg89
Kyse on seuraavasta lausunnosta:
Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle työryhmän mietinnöstä ”Tehtävien jako hallintotuomioistuinten kesken. Hallintolainkäytön tasotyöryhmän mietintö”. Oikeusministeriö, Mietintöjä ja lausuntoja 78/2010
http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/view/1553331
Aula tuntee selvästi epäluottamusta hallinto-oikeuksien toimintaa kohtaan lasten huostaanotoissa, mutta toki näkee vaivaa verhotakseen epäilevyytensä:
"Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu varovaisen myönteisesti ehdotukseen, että lapsen tahdonvastaisesta huostaanotosta päättäisi moniammatillinen asiantuntijaryhmä hallinto-oikeuden sijaan. Asiantuntijaelinten tulee kuitenkin kattaa alueellisesti riittävän suuri väestöpohja, jotta ei synny jääviysongelmia. Etenkin harvaan asutuilla seuduilla voi olla vaikeaa saada elimeen erityisasiantuntijoita (esim. lastenpsykiatrit ja psykologit), joilla ei ole ollut hoitosuhdetta lapseen tai vanhempiin.
Huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevien hakemusten käsittely hallinto-oikeuksissa on osoittautunut monin paikoin kestoltaan aivan liian pitkäksi, mikä puoltaa vastentahtoisten huostaanottojen käsittelyn siirtoa asiantuntijaryhmälle."
Aulan kyseisiä aivoituksia pohditaan myös Suu puhtaaksi -palstan kirjoituksessa:
http://foorumi.sosiaalikollega.fi/index.php?topic=14.msg89#msg89
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aula myöntää tuossa yllä olevassa lainauksessa, että moniammatilliset työryhmät eivät olekaan aina niin ammatillisia, vaan jotain ihan muuta...
Näin asiat selkenevät, kun noita rouvien tekstejä lukee huolella. Kyllä he itsekin osaavat lastensuojelun toimintaa epäillä, mutta eivät voi myöntää sitä ääneen, muuten kuin rivien välissä.
Mutta saavat myös kärsiä omassa nesteessään, tuollaisen ryhdittömyyden vuoksi. Jos ei ole kanttia puhua asioista niin kuin ne ovat, rehellisesti ja suoraan, siitä joutuu maksamaan.
Aula varmaan pakotettaisiin eroamaan virastaan jollain vippskonstilla, jos eukko liikaa aukoisi päätään lasten puolesta ja näin ollen suomalaista poliittista- ja virkakoneistoa vastaan.
Tilalle valittaisiin uusi akka, joka sentään tajuaa pitää suunsa kiinni liiasta lasten edusta. Se on ilmeisesti yksi tärkein suomalaisen lapsiasiavaltuutetun pätevyysvaatimuksista.
Kyllä. Maria Kaisa Aula kuuluu ehdottomasti siihen joukkoon, jonka on vaalittava lastensuojelun status quota, eli otettava huomioon ensisijaisesti aikuisten (oman vertaisryhmän) etu.
Samassa hankalassa asemassa työtään tekee myös esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri, toiminnanjohtaja Hanna Markkula-Kivisilta. Hän on selkesti sellainen tyyppi, jolla olisi enemmän sanottavaa, kuin mitä hänellä on oikeus sanoa. Markkula-Kivisillalta on viety puheoikeus. Hänen roolinsa on vain piipittää. Sikäli hän on väärässä työssä.
Ei ehkä kaikken kivoin työpaikka se Pelastkaa Lapset ry. Mutta kyllä Hanna Markkula-Kivisiltakin on selkärangaton, jos hän tyytyy ajattelemaan lähimpiensä eli vertaisryhmänsä etua. Se on sokeaa ahneutta.
Markkula-Kivisilta voisi olla muutosvoima tässä maassa, jos hänen työnantajansa ei olisi Pelastakaa Lapset Oy, anteeksi ry.