Mun on vaan pakko yrittää helpottaa oloa kirjottamalla...
eli oon n. 15-16 vuotias tyttö.
Mua masentaa ja ahdistaa.
Joskus vuoden 2009 alussa rupesin kunnolla masentumaan, ja ahdistus tuli vähän perässä. Sellaisia kummallisia pakko-oireitakin huomaan tekeväni silloin tällöin.
Mulla on harrastus, pari kaveria, perhe, mutta ei se auta. Harrastusta en jaksaisi jatkaa, enkä luota läheskään kaikkiin kavereihini, jos nyt kunnolla keneenkään. :s
Kaikki ovat minut niin monesti pettänyt ettei se vain ole mahdollista minulta. Kaikki sos.tilanne pelottaa minua. Näytteleminen luokalle, käveleminen käytävillä, esityksen/puheen pitäminen...
Häpeän ja vihaan itseäni.
Enkä voi auttaa itseäni. Ajatustavan muuttaminen ei onnistu, liikun jo valmiiksi ulkona sekä sisällä, syön yleisesti euht' terveellisesti(?) jne.
Eli en voi tehdä mitään, koska kellekään en pysty kertomaan.
Vähättelen heti kun alkaa jutut pääsemään pintaa syvemmälle. Olen siis terkkarille yrittänyt puhua. Tuntui että hänkin vähätteli :s Kaikki vähättelee puhuu paskaa seläntakana ja vihaa mua.
Esimerkiksi jätin paljastamatta itsetuhoiset ajatukset, sairaat nääkökulmat sekä itsetuhoisuuteni. Kerroin myös olevani paremmassa henkisessä kunnossa mitä oikeasti olenkaan.
Olen palasina ja minua itkettää. Suututtaa. Kaikki on aina mun vika, mua syytetään, mulla on kaikki vastuu ja sein't kaatuu päälle.
Oon totaalisesti kadoksissa.
eli oon n. 15-16 vuotias tyttö.
Mua masentaa ja ahdistaa.
Joskus vuoden 2009 alussa rupesin kunnolla masentumaan, ja ahdistus tuli vähän perässä. Sellaisia kummallisia pakko-oireitakin huomaan tekeväni silloin tällöin.
Mulla on harrastus, pari kaveria, perhe, mutta ei se auta. Harrastusta en jaksaisi jatkaa, enkä luota läheskään kaikkiin kavereihini, jos nyt kunnolla keneenkään. :s
Kaikki ovat minut niin monesti pettänyt ettei se vain ole mahdollista minulta. Kaikki sos.tilanne pelottaa minua. Näytteleminen luokalle, käveleminen käytävillä, esityksen/puheen pitäminen...
Häpeän ja vihaan itseäni.
Enkä voi auttaa itseäni. Ajatustavan muuttaminen ei onnistu, liikun jo valmiiksi ulkona sekä sisällä, syön yleisesti euht' terveellisesti(?) jne.
Eli en voi tehdä mitään, koska kellekään en pysty kertomaan.
Vähättelen heti kun alkaa jutut pääsemään pintaa syvemmälle. Olen siis terkkarille yrittänyt puhua. Tuntui että hänkin vähätteli :s Kaikki vähättelee puhuu paskaa seläntakana ja vihaa mua.
Esimerkiksi jätin paljastamatta itsetuhoiset ajatukset, sairaat nääkökulmat sekä itsetuhoisuuteni. Kerroin myös olevani paremmassa henkisessä kunnossa mitä oikeasti olenkaan.
Olen palasina ja minua itkettää. Suututtaa. Kaikki on aina mun vika, mua syytetään, mulla on kaikki vastuu ja sein't kaatuu päälle.
Oon totaalisesti kadoksissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet nyt masentunut. Hyvä että pystyt rehellisesti kirjottamaan tuntemuksistasi. se on helpompaa ja varsinkin kun saa piiloutua esimerkin taakse. Jospa tämä on hyvä alku avautumiseen. Kun on jo sanoin jäsentänyt ajatuksiaan, on siten helpompi puhua niistä vaikka terkkarin kanssa.
Kyllä kannattaa terästää itsensä ja lähteä etsimään apua. Yritä olla rehellinen. Yleensä vaikea olo ei niin vain ulospäin näy ja voi ammattilainenkin alussa vähätellä. Jos on vaikea puhua niin jospa kirjoittaisit tuntemuskesi esimerkkisi tavoin paperille ja antaisit sitten luettavaksi henkilölle, jonka luoke menet hakemaan tukea.
Nykyään on monella nuorella tällaisia vaikeuksia. Et ole siis ainoa, mutta se ei tietenkään helpota sinua ongelmissasi.
Aina voi muuttaa asioita parempaan suuntaan, edes vähän. Vaikka olisikin nuori ihminen eikä pysty vaikuttamaan kaikkeen elämässään,niin silti voi tehdä pieniä muutoksia jotka parantavat elämänlaatua.
Jos terkkarit ym. lääkärit ei kiinnosta, niin sitten täytyy itse pitää itsestään huolta. Se on mahdollista kyllä.
http://masennus.nettisivu.org/
Minun mielestä on ihmeellistä, jos tässä maailmassa ei ahdistu eikä masennu. Kaikki on niin päin persettä kuin voi olla. Mutta vika ei ole sinussa, vaan niissä ihmisissä jotka eivät huolestu.
miettinyt lapuille kirjottamista mutten voi vain istua ja katsella kun joku lukee sellaista tekstiä. Ja oikeasti mua sattuu joka päivä enemmän. Kyyneleet valuu nytkin silmistä ja rintaa puristaa, yritän hengittää.
Sanon äidille että onvaikeaa ja ei olee oikein vapaa-aikaakaan, niin rupee heti huutamaan, ettei minulla ole vapaa-aikaa, kun hänhän se tässä on se jolla ei ole vapaa-aikaa ja minulla sitä kyllä on!!! Rentoutumista varten...ei ole. Sitten hän saarnaa uinka ahkera ja hyvä hän oli lapsuudessaan.
Jos hän olisi lapsi minun maailmassani hän olisi jo pahemmassa tilanteessa kuin minä. Hahha. .__.
Mäki oon 15 vee tyttö. Ja oon ehkä masentunu. Mut en tiiä. Koska kukaa ei näköjää jaksa selvittää asiaa. Menin terkkarille,mutten osaa oikeen puhuu milt must oikeesti tuntuu,se ei varmaa uskonu. Ja sit se lähetti mut johonki paikkaa,mis mä puhun jollekki joka ei ees oo ammattilaine. Eli ei siin oo mitää järkee. Mä en osaa puhuu mimmost mul oikeesti on,mut tosi kamalaa ainaki. Ja mä haluisi et tää loppuis. Haluun taas olla ilone. Mut näytin kai liian iloselt terkkaril. Ja sille ihmisellekkää en osaa puhuu sillee,rupeen vaa nauraa jos puhun jostai kamalast. Ja sit se ei usko. Kamalaa.
aloittaja.. etkö sä edes tiä, kuin vanha oot? n. 15-16 vuotias???
Minä, (aloittaja) EN HALUA kertoa tarkalleen koska joku saattaisi tunnistaa?!!
noin tyhmä sentään pidä olla ^__^
ettenkö tietäisi....hah hahah. vastaukseni on: Tiedän, tiedänpä vielä oikein hyvinkinpiste.
niin että sä ihan oikeasti kuvittelet olevasi joku harvinaisuus? että kukaan muu sun ikäinen ei kärsi samoista ongelmista? voisit kertoa jopa kaupungin, jossa asut, ja silti sua tuskin kukaan tunnistais..
kuvittele itseäni harvinaisuudeksi, ja olet sinäkin aika pikkutarkka jos rupeat tällaista pilkkua viilaamaan.
Tottakai joku voi tunnistaa jos esim. joku tuttu lukee näitä samoja sivuja, ei kai joka kapungissa oleva masentunut tänne kirjoita?!
ihme säätöäkin sinä täällä väännät. Aivan turhaa ja asiaan liittymätöntä.