elokuiset 2011!! :)

Moi...

Täällä kanssa esikoista odotellaan ja LA ois 8.8.11. Minä onnekas olen selvinnyt ilman mitään raskausoireita, mitä nyt väsymys alkutaipaleella pikkasen vaivas, mut ei sekään niin, että haitaks ois ollu :)

Mahaa on :D neuvolassa ottivat sf mitan 19 senttii... Viimeviikkoisessa rakenneultrassa kaikki ok ja LA näytti siinä 6.8. Potkuja tulee jo valtavasti, ne on vaan mielestäni melkosen hassun tuntuisia... Kun en oikein osaa sanoa tuntuuko kutittavalta vai :) Kysyittekö sukupuolta? Mun oli pakko, en malttanu oottaa ja rinsessaa lupailivat meille :) Tosin mulla on ollu alusta asti tosi vahva tunne, että se on typykkä ja halusin varmaa vaa varmistusta... Onhan se kivempi ostella nyt vähä ennakkoo vaatteitaki... Tosin ajattelin jo, että meidän säkällä synnytyksessä kätilö ilmoittaa että terve poika tuli ;D kyllä vois vähän naurattaa :DDD

Sain myös neuvolasta Kelan äippäraha/avustuspaperit. Ajattelin tuossa toukokuun alkupuolella laittaa paperit eteenpäin... Mietityttää vaan kumman pakkauksen tulen saamaan... tuleeko jo uusi vai viime vuotinen... :) uuttahan ei vielä mielestäni ole missään esitelty sisältöineen...?!?

Täällä kans yks esimoista odottava. Laskettu aika 5.8. Alkuraskaudessa oli pahoinvointia noin kuukauden ajan, sen jälkeen ei mitään. Ja tosi hyvin olen voinut muutenkin, vaikka ylipainoakin on. Rakenneultrassakin oli kaikki hyvin ja vilkas yksilö on tulossa maailmaan. :D Ja varmaan ylipainosta johtuen ei mahaa vielä oikein ole, mutta kyllähän tuo jo vauvamahalle alkaa näyttää, pyöristynyt siihen malliin kivasti.. :)

Täällä kans alkaa potkut olla jo aika voimakkaitakin välillä. Muutaman viikon ajan on ollut liikettä, mutta oikeastaan viikon verran kovempia potkuja. Välillä tuntuu jopa vähän ilkeälle, kun virtsarakon seudulle potkii, mutta parempi potkut kuin hiljaisuus. Muuten hätäilisin koko ajan, onko kaikki ok...

Mä saan varmaan seuraavalla neuvolakäynnillä kans äitiysraha- ja avustuspaperit. Mäkin jännään, kumpiko äitiyspakkaus sieltä tupsahtaa...

Täällä kanssa yksi elokuinen, pikkuisen on määrä syntyä elokuun lopulla :)
Nyt on rv 19, pieniä kutituksia on jo masussa tuntunut. Itselläni on pikkuisen ylipainoa, joten ei se maha näy vielä niinkuin laihemmilla näkyisi :D Mutta jo on havaittavissa vauvamahaa ihan pikkisen. Itselläni tuo sf mitta oli 15cm (rv 18 )
Kun taas sitten ystävälläni joka on pari viikkoa edellä se oli jo vaikka kuinka paljon, onkohan syytä hätäillä? vaikuttaako vähäinen syöminen tuohon mittaan?
Itselläni ei ollut mitään pahoinvointia alussa, joskus oli vellova olo vähän aikaan, ja ihan alussa (kun en tiennyt olevani raskaana) minua paleli.
Väsymystä on kyllä, johtunee siitä kun hemoglobiini ei tahdo nousta, siitä syystä kärsin myös päänsärystä. Mutta muuten kaikki on mennyt hyvin :)

Täällä on yksi, jonka laskettu aika on 12.8. Vointi vaihtelee päivien mukaan, pahoinvointi alkoi n. vkoll 8 ja jatkuu edelleen... Alun väsymykseen luulin, että voi ihan nääntyä, kun se osui vieläpä pimeimmälle vuodenajalle. Väsy on onneksi kuitenkin jo mennyttä. :) Pahoinvointirannekkeet käsissä ja Primperanit takataskussa menee muuten hyvin. Vatsa alkaa näkyä ja tänään ostin ensimmäiset vaatteet äitiyspuolelta. :) Kevättakki ja trikoopaita -oikein hymyilytti ne ostokset. :)

Sf-mitta oli viime viikolla 20, rakenneultrassa vauveli tasan viikon la:ta isomman kokoinen. Sukupuoli ei selvinnyt, mutta ei sen niin väliäkään. :)

Hyvää vointia telle kaikille!

Täällä on 8.8 laskettuaika.. Vointi oli alussa parisen kuukautta sitä että sai vaan melkein koko ajan nukkua ja oksentaa. Sitten helpotti. Viimeksi oli pahoinvointia rakenneultra aamuna koska niin jotenkin jännitti sitä.
Vatsa on melkoisen iso, ei nukuta enää masun päällä. :)
Liikkeitä tuntenut jo rv 15 asti.
Selän kanssa täällä on ollut vaikeuksia, ja nyt on tullut lisäksi se että jos kävelee liian kovaa rupeaa vatsaan sattumaan ja muutaman kerran tehnyt supistuksia.
Esikoista innolla odottaen

En myöskään enää niin nauti kävelystä. :( Itse mietein sitä myös että onkohan normaalia että alkaa sattumaan mahaa, mutta kyllä se kuulemman on. Mutta silti pitää vaan mennä rauhallisesti, eikä kyllä silloin pääse lujaa menemään kun kipu alkaa tulla.
Itse suunnittelin että saa kohta alkaa pyörällä mennä kun ei liukasta ole, siitä voikin sitten kiva harrastus tulla. :)

No jep, hyvä että on kanssa tovereita... :) tuon kävelyn suhteen... sitkeesti oon kävelly välillä parikin kertaa päivässä ja hidastanut sitten vaan kun massu on vastaan pistäny... Mutta se vaan tuntuu niin typerältä lyllertää :D Yksi myös mitä huomannu niin tunnin lenkki ihan max, mulla alaselkä väsyy, en sitte tiiä kävelenkö jotenki mahapystyssä tai jotai... tai niin siis tunnin lenkki nykyään :D Muutaman kerran myös alkanu vaivaamaan zumbassaki, ei oikein noita sivuttaisliikkeitä anna tehdä ja sitte menee maku ku ei ittestä tunnu enää kivalta... Pyöräkelejä itsekkin odotan :) onneksi ne on ihan ovella... nuo ihanan aurinkoiset kevät kelit laittaa väkisinkin ulkoilee...

Mulla alkaa jo pikkuhiljaa hiipii mieleen tuleva "loma" :) ei jaksais töissä enää yhtään... viikkoja lasken kuin monta vielä jäljellä... mut vielä ois matkaa jonkun verran... mitenkä muiden työmotivaatio? Vieläkö sitä on?

Esikoisemme laskettu aika on elokuun 10. Innolla jo odotetaan kesää tulevaksi ja etenkin loman alkamista töistä. Siis työmotivaatio ei ole ihan kohdillaan, eikä jaksaminenkaan töissä ole mitään huippua enää. Tuossa laskeskelin, että voisin jäädä juhannukselta mammalomalle ja pitää sitä ennen vielä tämän kesän lomat (sijaisuutta teen, niin ei kannata/voi säästää) ja ylityövapaat, joten jäisin lomille tuossa toukokuun puolessa välissä. Jos mun täytyy pitää myös uudet lomat (kuten sopimuksessa seisoo) niin töissä jatkaisin vain toukokuun 2. päivään. Eli töitä ei ole kovin paljon jäljellä.

Itsestäni tuntuu ja mieskin on sitä sanonut, että nyt viikon, parin aikana vatsa on kasvanut yhtäkkisesti. Ekat mammafarkutkin ostin, kun omiin ei enää mahdu mukavasti. Parin viime viikon aikana olen tajunnut, miksi osa odottavista äideistä kulkevat kuin ankat. Itseä on alkanut vaivaamaan niin pahat nivuskivut, että sitä tulee vaaputtua puolelta toiselle ankkamaisesti. Tilanne on aina pahin vielä työpäivän lopussa/illalla. Rappuaminen on yhtä tuskaa ja sitä pitää töissä tehdä paljon!

Rakenneultrassakin on käyty, mutta joudutaan uusintaan. Paaperon vatsalaukku näytti liian isolta... Kätilö yritti lohdutella, että yleensä tuo on väärä hälytys ja sikiö on vain juuri hörppinyt niin paljon lapsivettä, että sen takia näyttää tuollaiselta. Silti sitä itse murehtii, vielä pitäis viikon odotella ennen uutta tuomiota.

Potkuja tuntuu tosi paljon. Aluksi potkuja piti hiljentyä kuuntelemaan, mutta nyt niitä tuntuu ihan kesken arkisen aherruksenkin. Kun kaikki nyt vain menisi hyvin loppuun asti ja toi vatsan koko olisi väärä hälytys.

Esikoinen täälläkin on tuloillaan ja LA ois 12.8. Masu kasvaa ihan silmissä ja kovasti siellä temmelletään. Kaikki onneksi sujunut hyvin tähän asti ja toivotaan että jatkossakin sais nauttia raskaudesta ongelmitta. Mahtava olo, vaikka paino nousee ja lantio hieman leviää. Mutta kiloista pääsee aina eroon sitten myöhemmin :) Nämähän ovat vain "kunnia kiloja"!!! Ihanaa odotus aikaa kaikille ja tsemppiä tuleviin "koitoksiin". Kevään jatkoja :D

ninna-maria.. oon ehkä vähän kade ;) mun tartteis puurtaa tosiaan vielä sinne juhannukseen...

Rakenneultrassa oli mullakin vähän ongelmia... jouduttiin samantien ylilääkärin ultrattavaksi, mutta sitten selvisi että väärä hälytys, näytti että pikkusen sydämessä olisi jotain vikaa... Mutta pirpanan asento oli ollut niin hankala ekassa, että sydäntä ei saatu koko kuvaan ja näytti poikkeavalta, mutta onneksi siinä odotellessa lääkäriä oli pirpana vaihtanu asentoa ja sydän saatii kokonaan kuvaan eikä siinä mitään vikaa ollutkaan!! Mutta kyllä ehti miettimään kaikenlaisia asioita siinä odotushuoneessa... Ihan hirviä tilanne! Mullekkin kätilö sanoi, että todennäköisesti väärä hälyytys, mutta silti sydän ittellä löi tuhat ja sata. Harmi, että joudut odottaan vielä sitä uusintaa... itse olisin samoten ihan hermoraunio... mutta positiivisia ajatuksia teille sinne paljon!! Ja toivotaan väärää hälyytystä!!

Täällä ois kans yx elomamma :) Mulla la ois 30.8. Tää tosin on jo kolmas lapsukainen :) Mua vaivaa vieläkin väsymys,mutta muuten on olo ollut parisen viikkoa hyvä. Pahoinvointi ja etova olo vaivannut tosi pitkään vaikka tasasesti on tullut syötyä. Vähän ruokahaluttomuus vaivaa. Mitään ei tee mieli mut pakko on kuitenkin jotain syödä.
Mä kävin eilen rakenneultrassa ja lapsukainen voi muuten hyvin,mutta pieneltä vaikutti eli siitä sitten kontrolliaikaa antoi. Mulla tosin tuota la:ta np ultrassa on siirretty nyt pariin otteeseen.
Maha näkyy aika vähän,mut toisaalta noita raskauskiloja on jäänyt noista edellisistä raskauksistakin,kun lapset on lyhyellä välillä syntyneet,et ennestäänkin tuota mahaa on ollut :)
Ihanaa odotusta kaikille :)

Hei elomasut! :)

la lähenee kovaa vauhtia, mitkä teillä on voinnit/fiilikset?

Fiilikset sellaiset että ei yhtään haittaisi vaikka jätkä päättäisi nyt jo tulla... =D
Ei kai, pidin kesälomani toukokuussa, kesäkuun olen ollut sairaslomalla liitoskipujen ja lantion löystymisen takia, ja huomenna alkaa varsinainen äitiysloma..
Joten tässähän on jo lomailtu "ihan tarpeeksi" , ja tuntuu ettei millään malttaisi odottaa että saisi nyytin syliin jo....
Loppuisi nämä ihanat raskausvaivat ainakin, ja saisi viimeinkin herkutella edes vähän =)
Raskausajan diabetes kun minulla tietysti todettiin rv28....

Eipä siinä mitään, lähtöpaino 69,3kg (BMI25), ja painoa nyt 74,3kg.
Joten näyttääpi siltä että minulla tämä raskaus toimii hyvänä keinona laihduttaa... =oP
Jätkä kuitenkin kasvaa kiitettävästi, mutta mitään pelkoa ylisuuresta sokerivauvasta ei ainakaan ole.
14.7 pääsemme kuitenkin ylimääräiseen ultraan juuri raskausajan diabeteksen takia, katsomaan kuinka iso hän on, ja mahtuuko alakautta...
Mutta kuten jo sanoin, ei vaikuta miltään jättiläiseltä=)

Turvotusta ei ole onneksi esiintynyt ollenkaan (vielä, koputa puuta... ), supistuksia on jonkin verran, sekä kivuliaita että kivuttomia, välillä väsyneempi, välillä jaksaa vähän enemmän, välillä hirvittää todellisuus että tosiaan, kohta en ole enää raskaana vaan minulla TAi siis meillä) on VAUVA, välillä toivoo että synnytys käynnistyisi jo....

Yöt ei saa nukuttua kun saa ravata vessassa, pää painaa rakkoa ja välillä tuntuu kuin hän käyttäisi rakkoa stressipallona, kiltisti kääntynyt raivotarjontaan jo vko28, ja siellä pysynyt joten siitä ei tarvitse ainakaan murehtia, eipä olisi enää tilaa kääntyä ympäri=)
Muuten liikkuu vähän turhankin paljon, ei nuku pitkiä pätkiä vaan vauhtia riittää...
Joten taitaa voida ihan hyvin=)

Tulipa pitkä tarina....
Mitenpä muilla menee?

la 12.8 kortisonit saatu avautumisen takia viikolla 28,supisteluja, vuotoja. Pää painaa alas, kävely tuskaa. Tänäänkin taas ylimääräinen kontrolli lapsivesienmenon epäilyn takia, ei ollut. Omaa painoa joku 7kg viimeks tullut. Nukkuminen vaikeaa. Maha on kuin vesimeloni tai keilapallo. Huomenna tasan 34, viimeks tosi toimiin pääsin 37 joten toivottavasti tääki tajuais tulla ajoissa ulos. Masussa käy kova elämä, välillä painaa johonkin hermoon nin meinaa jalka lähteä alta. Pelkopoli käyty, keskustelemassa kivunlievitysvaihtoehdoista, jotka mulle olis paracervicaali ja pudentaalipuudutus, nopea kun olen. Luuli että rauhottaa mieltä, mut tänään käyrillä mieleen hiipu pelko, että ei nyt, ei vielä, en ole valmis kohtaamaan sitä kipua ja tilannetta joka vie mennessään. Ompa tässä toivottavasti vielä aikaa, paljonkin voi olla. Hirvittää jos kovin isoks kasvaa, keskiverto painoa ovat lupailleet. Itsellä ei ruoka oikein maistu, muuten kipujen lisäks vointi ok ja kovasti tyttöä ? Jo odotan syntyväksi, minkälainen siellä mahassa on nämä kuukauden jyllännyt.

La 29.8.
rv siis 31 3 vuode osastolle jouduin kohdunkanavan lyhenemisen ja kypsymisen takia... alle sentti jäljellä kanavaa, vauvan paino onneksi kuitenkin jo 1700 ja rapiat.
alkuviikosta tarkkailemme tilannetta uudemman kerran että kuinka käy... phuh... sokerit kohoilee ja kortisonit sain, ja kuulema osin kortisonitkin kohottaa sokeria... :O hupsista... tänää oliki sit ruuan jälkee arvot 10.2 voehan kääkkä....
viikkoja tässä siis mulle vielä kasaillaan vähäsen :) toivottavasti pääsen pian pois täältä... maannu oon kotosalla jo 4 viikkoa ennen tätä... saas nähä....

Täällä LA 27.08. Menossa nyt siis Rv 31 5. Hyvin on raskaus edennyt ja vauva touhuilee kovastikkin masussa :) Täällä myös raskausajan diabetes, pitää katsoa tietty miten syö ja seurata noita arvoja pari kertaa viikossa. Vaavin tavarat alkaa oleen jo hankittu, vielä tosin ootellaan äitiyspakkausta.
Levätä pitää paljon ainaskin täällä, molempien takia, vauvan ja minun. Me ei tiietä,että kumpi tulee, halutaan sen olevan yllätys..:)

Täällä odotellaan ensimmäistä ja LA olis 4.8, nyt siis rv 35 0. :)
Suurempia ongelmia ei ole ollut, mutta nyt alkaa oleen olo sen verran hankala että voisin haluta jo synnyttämään.. Jalat ollu todella turvoksissa jo monta viikkoa, nyt ollu pari päivää oikean käden etu- ja keskisormi enemmän ja vähemmän puuduksissa, maha jo niin iso että melk. kaikki liikkuminen hankalaa ja nukkuminen eritoten, ja tää väsymys mikä on melk. koko ajan päällä on ärsyttävää.. Alku- ja keskiraskaus meni erittäin hyvin ilman väsymystä/pahoinvointia tms. :)

Neitokainen on erittäin vilkas tapaus ja tuntuu et on koko ajan liikkeessä.

LA 7.8. eli menossa tänään 34 4.

Painoa tullut lisää 17 kiloa (saman verran kuin esikoisesta oli tullut koko raskaudessa, onneksi silloin lähtivät pois, lähtisivätpä nytkin...), turvotus on järkyttävää! Jotain ehkä kertoo sekin, että reisiin pelkästään on tullut 7 senttiä lisää. Olo on kuin paisuvalla pullataikinalla. Onneksi painonnousu nyt sentään on vähän vähentynyt viimeisen kuukauden aikana.

Turpeudesta ja uhkeudesta huolimatta vauva on kuulemma pikkuinen. Mahtuu vielä kepeästi olemaan poikittain, vaikka raivotarjonnassa on muuten. Kotona on laittamista vielä runsaasti, enkä viitsi kamalasti edes vielä kiirehtiä, kun varmasti menee yliajalle (kuten esikoinenkin). Toisaalta ei tässä turpeudessa pysty mitään tekemään.

Tulisi vähän viileämmät illat, turvotus vähän laskisi ja painonnousu pysähtyisi, niin voisi oikeasti nauttia näistä viimeisistä viikoista :) Haluaisin raskauden jo loppuvan, mutta ehken ihan vielä ole valmis ottamaan vauvaa vastaan. Tänään alkoi äitiysloma, joten en ole ehtinyt kotia tai vauvaa vakavammin ajattelemaan. Vasta alkaa tajuta, että raskaus onkin jo melko pitkällä. Voisi ehkä alkaa kasata sitä pinnasänkyä, pestä rattaat ja turvakaukalo, ja hankkia kaikki pienet tärkeät asiat varuiksi.

hei.odotan esikoistani ja la 30.8.ero tuli miehen kanssa ei vaan toiminut ja olen odottanut 8kk pientä vauvaa yksin ja kaikki on koettu yksin niin ultrat kuin synnytysvalmennuksetki,ja olihan se ihan outoo olla siellä yksin kun kaikilla oli mies mukana,mut parempi yksin kuin huonos suhteessa.en halunnut elää sellaisessa suhteessa missä van itkin,mut katsotaan haluaako lapsen isä olla missään tekemisissä lapsen kanssa kun se syntyy koko ajan sen mieli muuttuu ja onhan sillä jo uus nainenki...tätä lasta rakastan todella paljon ja haluan olla sille hyvä äiti!!!onkohan täällä ketään kohtalotovereita jotka odottaa yksin lasta,olisi mukava vaihtaa ajatuksia ja miksei muidenki kanssa.olen 28v ja kangasalta ja uudet ystävät tervetulleita niin äidit kuin muutkin...itse olen onnellinen tilanteeseen vaik vähän pelottaaki jäädä lapsen kanssa yksin ja odotan niin et tää lapsi syntyy ja saan sen syliini

[email protected]