Olen kyllästynyt siihen, etten ole kenellekään tärkeä, korkeintaan joku varakaveri, lukuunottamatta yhtä hyvää ystävää. Ja asun vielä pienellä paikkakunnalla ja tää ahdistaa...
yksin...
vbnm...
4154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän miltä tuntuu :( Ite oon kanssa pieneltä paikkakunnalta kotosin eikä kavereita ollu. Ahdistava lapsuus ja nuoruus kun ketään ei missään :( Nyt kun käyn lukiota läheisessä isossa kaupungissa ei yksinäisyys oo enää niin ahdistavaa, ja joitain koulukavereitakin on
Olet kuitenkin ainukertainen henkilö ja tärkeä. Jokaisella on elämässä jaksoja, jolloin kokee olevansa yksin. Jospa nuo hetket annetaan meille juuri sen vuoski, että oppisimme sisomaan itsenäisesti omilla jaloillamme. Kun töytää sisäisen oman arvonsa, osaa elää myös toisten kanssa, mutta ei ole koskaan riippuvainen toisista.
Ei ei osaa, sillon juuri onkin niin tottunut yksinäisyyteen, ettei edes osaa solmia uusia suhteita... ja oon tuntenu olevani yksin aina...
en jaksa edes väitellä siitä, että yksilö on "ainutkertainen" ja "tärkeä",
silti, se on itsestään kiinni kuinka yksin on :)