Olen vakavissani harkinnut sterilisaatiota kun se kolmekybää tulee pian täyteen. Tiedän etten haluu lapsia ja en ole mikään äitityyppinen. En tiedä miksi edes tästä kirjoittelen, mielipiteitä kiitoooosssh.
Onko kaduttanut lastenteko?
lapsista----------
15287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kaduttanut. Parasta elämässä!
Kolmekymppisen terveen lapsettoman naisen on lääkärini sanojen mukaan erittäin vaikea saada sterilisaatiota nyky suomessa.
Itse kysymykseesi. Ei ehkä ole koskaan kaduttanut, mutta olen kyllä usein miettinyt, että olisi pitänyt uskoa sitä pientä tunnetta siitä, että en halua lapsia. Nyt kun lapsi on, niin eihän sitä mihinkään mistään hinnasta antaisi, mutta silti sitä miettii, että kyllä, elämä oli onnellisempaa ilman lasta. Onnellisempaa on ehkä väärä kuvaus, mutta enemmän sellaista elämää jollaista itse halusin elää.
kyllä sen sterilisaation muuten saa jos on 30 v. Näin sanoo laki.
Ja mitä laki sanookaan? Se sanoo, että 30-vuotta täyttänyt saa hakea sterilisaatioita itselleen. Hakemuksen täyttäminen on eriasia kuin toimenpiteen suorittaminen...
Tuttu teki alle kolmenkympin, haki suositukset parilta lekurilta. Ja syyksi riitti, et todettiin olevan täydessä ymmärryksessä ja ehkäisykeinot ovat osoittautuneet epäsopiviksi. E-pillerit kun ei kaikille sovi..
Lain mukaan syyksi riittää yksinkertaisesti kun on täyttänyt 30, ni putket vaan tukkoon. Saapahan elää elämänsä ilman lapsia ja niistä aiheutuvia huolia.
Alle kolmekymmpisenä sterilisaation hakeneista noin puolet katuu päätöstään ja noista puolesta puolet hakeutuvat myöhemmin korjausleikkaukseen, jonka jälkeen raskaaksi tuleminen on vaikeaa. Eli neljännes niistä joille sterilisaatio on tehty alle kolmekymmpisenä haluaa myöhemmin lapsen. Ja aivan taatusti, aivan jokainen nainen, jolle sterilisaatio on myönnetty ennen kolmenkymmenen vuoden ikää, on ollut aivan sata prosenttisen varma siitä, ettei koskaan (enää) tule lapsia haluamaan.
Laissa edelleen on vanhanaikianen raja "liian myöhäiselle lapsien teolle", mutta kyseistä rajaa ei enää kunnioiteta, koska kukaan ei pidä enää kolmekymppistä liian vanhaksi äidiksi.
Juuri nämä aiheuttaa sen, että lääkärit eivät ota vastuulleen kenenkään lisääntymistoiveiden pilaamista, ilman erittäin painavia syitä.
Itse olen 29-vuotiaana yrittänyt itselleni sterilisaatioita puhua koska olin aivan täysin varma, että lasta en koskaan tule tekemään, tällöin lääkäri minulle on kertonut, että myöskään 30 täytettyäni en tule sterilisaatioita saamaan. Nyt 33-vuotiaana minulla on toivottu vuoden ikäinen lapsi. Hyvä vai huono juttu siis lääkärini ehdottomuus? Jaa... Olisin ollut onnellisempi, kuten edellä sanoin ilman lasta, mutta olisihan sekin ollut kamala paikka kun lasta alettiinkin haluta, jos sitä ei olisi sitten saanut, vaikka halusi.. Vaikea sanoa kumpi on parempi ja kumpi huonompi, kun kokemusta ei tässä elämässä ole kertynyt kuin siitä vaihtoehdosta, että lääkäri ei lähtenyt ollenkaan mukaan vouhotukseeni sterilisatiosta.
Voihan sitä tietysti adoptoida jos päätös kaduttaakin. Saa sen sterilisaation yksityiseltä, kun on ikää tosiaan tuo 30. Julkisella on tiukemmat lääkärit tuon asian suhteen.
Ei ole kaduttanut mutta vastuu on kova mutta myös se rakkaus ja hellyyden määrä sekä ne yhteiset ihanat asiat mitä lapset tuovat perheeseen :)
Kaduttaa on aika voimakas sana... mutta on käynyt mielessä, että sitä "entistä elämää" (lapsetonta) on välillä suorastaan ikävä. Rehellisesti voin sanoa, että jos tosiaan olisin tiennyt, mitä tämä pienen lapsen äitiys voi pahimmillaan olla, niin en ehkä olisi ryhtynyt tähän hommaan.
Lapsi on mulla tässä ja nyt, osa mun elämää. Mutta ei suinkaan parasta mun elämässä.
En ole katunut koskaan. Sitä olen katunut, että lapset tulivat meille "yllätyksenä" kun ehkäisy petti. Perustimme siis perheen liian aikaisin ja tämä heijastuukin nyt parisuhteeseen joka meneenkin päin helvettiä. Jos meillä ei olisi lapsia, asuisimme edelleen Helsingin keskustassa, työskentelisin alalla jonka juuri olin löytänyt ja todennut mieleiseksi kun aloin odottamaan (työtä on aika mahdotonta tehdä työaikojen vuoksi jos on lapsia) ja viettäisimme huoletonta elämää, varmasti matkustelisimme paljon sillä mies haaveilee siitä jatkuvasti. Nyt kohteina olisi vain lapsiturvalliset paikat mitkä reppureissaajamiestäni ei paljoa kiinnosta.
Rakastan lapsiani ja ne ovat kyllä minulle tärkeimmät maailmassa, mutta välillä tulee kaiho sitä "edellistä elämää" kohtaan...
Mutta en tiedä onko siskollani elämä sen onnellisempaa kuin minulla, hän on pian 40, ei lapsia, mies kylläkin, omakotitalo ja eläimiä..Njaah,ainakin hän saa hemmotella siskojen lapsia eikä tarvitse kuunnella niiden kiukutteluja :)
Sterilisaatiossa ei ole mitään jos olet oikeasti sitä mieltä ettet lapsia halua, mutta MINUN mielestäni, se tuntuu todella lopulliselta päätökseltä. Ehkäisyjäkin on pitkäkestoisia, esim kierukka on 3-5v, ehkäisykapselillakin jtn useampia vuosia se vaikutusaika..Ethän koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En tiedä onko sinulla miestä mutta kannattaahan asiasta hänenkin kanssaan puhua. Ja miehen sterilisaation voi kuulemani mukaan "purkaa" :) Jos taas sinulla ei ole miestä, niin sitä suuremmalla syyllä en lähtisi steriloimaan, koska oikean miehen osuessa kohdalle, voi vauvakuumekkin syttyä..Ja sitten kyllä harmittaa kun ei voi perustaakkaan perhettä vaikka haluaisi...
Laki sanoo, että sterilisaation SAA tehdä, jos on ikää tuo 30, lapsia vähintään kolme tai jokin lääketieteellinen syy. Se siis tarkoittaa, että lääkäri ei joudu syytteeseen, jos se tekee. Sen sijaan se ei tarkoita, että lääkäri suostuisi tekemään. Yksityisellä epäilemättä onnistuu, kun siitä tarpeeksi maksaa, mutta julkisella puolella ei kovin herkästi tehdä, vaikka lääkäri tai pari suosittelisikin.
Minulla oli jo ikää yli 30, neljä lasta ja melkoiset riskiraskaudet sekä minulle että vauvalle. Hormonaaliset ehkäisyt ja kierukka eivät sovi. Sain kahden lääkärin lähetteen sairaalaan sterilisaatioon, mutta sairaala kieltäytyi tekemästä koska "olen niin nuori, minulla on VAIN neljä lasta ja lisääntyminenkään ei ole lääketieteellisesti kiellettyä, ainoastaan epäsuositeltavaa. Kun muutimme toiseen sairaanhoitopiiriin, tuli eri sairaalasta ihan sama vastaus. Yksityisellä voisi tietysti käydä neuvottelemassa asiasta, mutta ei oikein tuo talous anna myöten.
Niin ja nyt on viides tulossa.
Outoa ettei muka tehty sterilisaatiota vaikka oli jo 4 lasta. Mun tuttava haki ja sai ja oli 31 ja 2 lasta. Sen mies todisti että on" täyspäinen" sitä hakiessaan ja asia oli mietitty tarkkaan. Kyllä se myönnetään vaikka ei olisi yhtään lasta jos on yli 30 vuotias ja sitä todella haluaa.
1000-1400 egee maksaa yksityisellä. Eihän tuo mikään hinta ole siinä mielessä jos laskee kaikkien muiden ehkäisymenetelmien kustannukset. Kohta varmaan varaan ajan.
Minä sain sterilisaation 27 vuotiaana 4 lapsen jälkeen, koska minulle ei mikään silloinen ehkäisy sopinut, eikä varsinaisesti kukaan pistänyt vastaankaan. Perhesuunnitteluneuvolan lääkäri tosin ensin ehdotti toimenpidettä miehelle, mutta minä sanoin että minä en tahdo enää enempää lapsia, mutta jos meillä menee isännän kanssa sukset ristiin niin hän saattaa haluta vielä. Tästä on aikaa 22 vuotta ja olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni ja isännän kanssa ollaan edelleen yhdessä ja nautitaan isovanhemmuudesta, kun vanhin lapseni sen meille soi :)
Nykyään sitä suositellaankin miehelle koska on paljon helpompi tehdä. Mun x-miehen ex (ennen mua) oli ottanut sterlisaation kun mies ei lapsia halunnut. Minä en suostunut ja sanoin hänelle että hän voi hakea itse. Oli ihan kauhuissaan ihankun asia ei hänelle mitään kuuluisi, eihän hän voi raskaaksi tulla oli vastaus---sanoin että väärä vastaus hän voi saattaa mut raskaaksi ja se voidaan ehkäistä. Ei hakenut, enkä minä ja sen tulos on nyt 14 vuotias ihana murkku. Tosin elän lapsen kanssa kahden, hän ei isyyden tuomaa vastuuta kestänyt, vaikka pitääkin lapseen yhteyttä.