Onko täällä ketään, joka olisi lyönyt hanskat tiskiin kuultuaan, että ainoa vaihtoehto lapsen saantiin on ivf/icsi? Onnistumisprosentti on kuitenkin aika huono hoitojen raskauteen nähden. Itse en ole ainakaan yhtään varma, että kestääkö pääni hormoneja ja ehkä vuosienkin pettymyksiä. Toisaalta, jos nyt annan periksi, niin kadunko sietämättömästi 40-kymppisenä? Nämä ovat niin kamalia päätösiä, että kenenkään ei pitäisi joutua niiden eteen. Olen aivan hukassa tilanteen kanssa. Silloin kun diagnoosi tuli, olisin ollut valmis aloittamaan hoidon heti, mutta nyt en enää tiedä, että uskallanko. Kunpa pystyisikin ennustamaan, että kumpi tie vie onnelliseen tai edes siedettävään elämään varmemmin. Kärsin jo nyt tämän lapsettomuuden laukaisemasta masennuksesta, enkä tiedä, että kauanko kestän enää.
Hanskat tiskiin?
Toivoton............
13436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ite henk.koht. ajattelen niin että käyn lääkärien ehdottamat/määräämät hoidot läpi, koskapa jos jonkun jättäisi yrittämättä niin tiedän että se asia sitten vaivaisi myöhemmin että entä jos.... Varsinkin kun kello tikittää eteenpäin koko ajan ja mahdollisuudet käy vähiin.
Tähän mennessä hoidot ovat olleet mulle helppoja, mitään sivuvaikutuksia ei ole ollut joten en osaa etukäteen pelätä tuota ivf-hoitoakaan. Mihin siis olen jonossa. Onnistumisprosentteja en mieti puoleen enkä toiseen, pakko vaan ottaa vastaan se mitä annetaan!
Tsemppiä sinulle päätitpä nyt sitten mitä tahansa!! :)
Suosittelisin sinua kuitenkin vielä ryhtymään tuohon ivf/icsi hommaan. Voi olla että kadut sitten tosiaan myöhemmin että olisiko pitänyt sittenkin vielä kokeilla...
Itse en miettinyt hetkeäkään etten lähtisi tuohon. Meillä selittämätön lapsettomuus, kaikenlaisia hoitoja takana kolme vuotta kunnes toinen ivf/icsi tuotti tulosta joka nyt reilu 4 v poika. Meille tehtiin myös pari vuotta sitten ivf/icsi ja siitä tuloksena 1 v 3 kk tyttö.
Kukaan ei voi tietää onnistuuko mutta itesäni olisi harmittanut jos en olisi lähtenyt tuohon hoitoon. Harasin vähän vastaan tuota toista hoitoa mutta mieheni niin kovasti halusi tyttöä, ja hyvä tuuri kävi kun saimme hänet, vaikka meinasi mennä pipariksi huonojen alkioiden takia mutta yksikin voi riittää!
Tsemppiä!!
Kannattaa vaan kokeilla itse on just eka ivf takana ja ei se ollu ollenkaan niin rankkaa ku sanotaan. Ainakin mulla on kaikki menny ok. Nyt vaan odottelen miten on alkion istutus onnistunut. Haluaako ne jatkaa eloa mun sisällä pikku kääröksi asti...
Lisäksi tuo onnistumisprosentti on ihan sama kuin tavallisesti raskautuvilla. Ainakin näin mulle kerrottiin. Eli kumpi pahempi voit tulla niiden avulla raskaaksi jopa helpommin ku voidaan heti esim. tehdä icsi jos huomataan esim. sun miehen simpoissa huonoa liikkuvuutta tai muuta tai yleensäkin saadaa selville syy.
Eli kokeilemaan vaan.
ehdottomasti kokeile. 2vk piikkejä ja nenäsumutteita ei ole pois sun elämästäsi..
Hei!
Muistan kuinka itsekin järkytyin 8 vuotta sitten kuullessani saman uutisen, että koeputkihedelmöitys ainoa vaihtoehto. Rohkeasti vaan kokeilemaan hoitoja. Tulet katumaan, jos et yritä. Täältä netistä saa lukea kaikenlaisia kauhukertomuksia, joita ei kaikkea kannata uskoa. Me ollaan yksilöitä ja jokainen kokee asiat omalla tavalla. Meille on tehty kaikkiaan 6. koeputkihedelmöityshoitoa lukuisine passeineen, siirreettiin kaikkiaan 20alkiota. Ne vuodet oli rankkoja, mutta emme ole katuneet. 3:n ja 6:n ICSI:n tuoresiirron tuloksena meillä on nyt 5 vuotias poika ja kohta 3kk:n ikäinen tyttö. Toivon sydämestäni, että löydät rohkeutta kokeilla. Minulle hoidot on ollu fyysisesti helppoja. Monesti kannattaa miettiä, että jos on valmis synnyttämään niin punktion/siirron kivut ovat pieniä synnytyskipujen rinnalla.
Onnea matkaan!
Heippa taas kaikki ja kiitos rohkaisevista viesteistä! Lähdin kokeilemaan hoitoa, koska tulin siihen tulokseen, että kadun myöhemmin, jos nyt ei yritetä. Aika ärtynyt olen ollut, pää särkee välillä ja olo on hiukan turvonnut, mutta muuten synarela ei ole aiheuttanut kauheita sivuoireita. Ei mitään ylivoimaista ainakaan vielä. Mistä asti munasarjoissa on kiertymisriski, kun pistokset on aloitettu? Eli kuinka monen päivän päästä on alettava välttää kiertoliikkeitä, tärähdyksiä jne.?
"onko ketään jotka on lyöneet hanskat tiskiin kun ovat kuulleet että ainoa vaihtoehto on ivf/ifci.."??????????????????
eiköhän tällä palstalla aika hemmetin paljon ole ihmisiä joille se on ainoa mahdollisuus,eli ainakin minulle maailman ihanin asia! miten lapsettomuudesta kärsivä voisi siitä vetää hiet pintaan?minusta se vaan on siis ihan uskomatonta! miten tällänen jolla tuntemattomasta syystä johtimet on paskana(ei klamydiaa tm) voisi muuten saada lapsen? elä manaa kuules,lääketiede on taivaan lahja!
viel lisään.. onnistumisprossa on yhtä hyvä kuin normi raskaudessa, ja sitten tärkein.. hoidoissa parisuhde täytyy olla 100% kunnossa....
Meillä on kohta 3 lasta icsi hoidoilla ja mulle on ihan "luonnollista" että lapset ovat saaneet alkunsa näin, meillä ei vaan ollut mahdollista saada lapsia luonnollisesti. Hoidoissa kävimme pitkään joten ei ollut mitenkään itsestään selvää että heidät saisimme mutta onneksi jaksoimme käydä hoidot läpi. Itselle ei missään vaiheessa hoidot tuntuneet fyysisesti mitenkään kamalan raskailta. henkisesti tottakai oli raskasta varsinkin kun pettymyksiä tuli pettymysten perään ja homma näytti jo toivottomalta mutta nyt tilanne on tämä ja olemme hyvin onnellisia! Tsemppiä ja koita jaksaa! ja hoidoissahan on kuitenkin aika hyvät mahdollisuudet onnistua, 80 % hoidoissa käyvistä saavat lapsen jossain vaiheessa.
Hei,
eksyin tänne sattumalta ja toivon sinulle kaikkea hyvää.
Oma ratkaisumme aikanaan oli, että emme ryhtyneet hoitoihin. Selittämätön lapsettomuus, johon meille tarjottiin ainoaksi vaihtoehdoksi koeputkihedelmöitystä. Päätimme siirtyä suoraan kansainväliseen adoptioon ja sitä kautta saimme ihanan pojan. Tästä on jo aikaa. Ratkaisua emme ole milloinkaan katuneet.
Iloista kevättä!
Hei. Meillä on yksi luomusti syntynyt 7 -vuotias lapsi ja toista on yritetty ja toivottu kaksi vuotta. Tutkimuksissa käymisen jälkeen syytä lapsettomuuteen löytyi ja raskautuminen ilman apuja on epätodennäköistä. Mietittiin miehen kanssa " hanskojen tiskiin " lyömistä, mutta päädyimme keskustelujen myötä siihen että käydään kokeilemassa hoitoja. Hoidot alkavat nyt tulevana kesänä ja minulla meinaa ihan tosissaan iskeä välillä paniikki päälle kun ajattelen hormoni lääkitystä, piikittämistä ja punktiota. lähipiirissä kukaan ei ole käynyt läpi hoitoja ( ainakaan ei ole kertonut ) ja yksi ystäväni on hoitoihin menossa syksyllä. Eli varsinaisesti keskustelukaveria tähän ei meillä ole. Ikää meillä on molemmilla 30 eli kiirusta alkaa hoidoilla olemaan. Toisaalta on välillä itsekäs olo kun emme ns. tyydy tähän yhteen lapseen. Olemme miettineet lapsettomuushoitoja myös siltä kannalta että toivomme lapsemme saavan sisaruksia sillä ainakin itse koen omat sisarukseni suureksi rikkaudeksi. Tsemppiä teille hoitoihin:)
Meillä ensimmäinen icsi takana ja negahan siihen testiin pärähti pari päivää sitten.. :( pakkasessa ei mitään..nyt vaan odottavaisin mielin uutta hoitokertaa kohti parin kk päästä :) Kyllä sen taas jaksaa..toivotaan / uskotaan, että suunta tästä on vain ylöspäin..ei auta jäädä suremaan..sitähän sanotaan, että eka hoitokerta on vähän sellainen kokeilu kerta et miten keho reagoi hormoniannostuksiin jne..toivotaan, että toisella kierroksella hoitovaste olisi parempi ja saataisiin parempi "saalis" ja myös niitä "huuruneniä" pakkaseen.. :) Täällä tuntui myös tosi kaukaiselta ajatus koeputkihedelmöityksestä, silloin kun siitä alettiin puhua, mutta tosiaan kyllä ne rumbat kestää kun jaksaa vaan pitää toivoa yllä vaikka se välillä vaikeaa onkin.
Tsemppiä sinulle hoitoihin! Rankkojahan ne ovat...ainakin henkisesti...ne pettymykset... Mutta olen sitä mieltä että kannattaa kokeilla niin ei tarvi myöhemmin jossitella.
Itselläni takana monet epäonnistuneet hoidot ja siirrot...kunnes olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin...pakkasessa oli enää yksi jo kertaalleen sulatettu alkio. En jaksanut uskoa sen edes selviävän sulatuksesta...mutta niinpä vaan selvisi...ja tuolla se taistelija "huurunenä" nyt nukkuu...juhannuksena tulee 2 vuotta.
Uskotaan ihmeisiin...sillä niitä tapahtuu!
Voimia!