Täällä Pohjantähden alla

Mitenkö tulkitsin? Mielestäni naishahmot olivat onnistuneita, eikä kirjassa (kirjoitustyylissä) esiinny sellaista alentuvaa suhtautumista naisiin kuin Tuntemattomasta sotilaasta voi tarkkasilmäinen "naisasianainen" olla havaitsevinaan(Tuntemattoman sotilaan naiskuvan syystä voidaan sitten olla montaa mieltä, itse uskon Linnan halunneen kuvata lotat niin, millaisina rivimiehistö heidät koki, eikä esitä mielipidettä naisesta upseerien patjana omanaan). Täällä Pohjantähden alla -trilogian henkilöhahmot ovat sivuhenkilöitä myöten huolella tehtyjä, toiset miellyttäviä, toiset epämiellyttäviä. Saattaa olla, että varsinkin ensimmäisen osan naishenkilöt pistävät nykylukijan silmään "epäfeministisyydessään", mutta suomalaiseen kulttuurihistoriaan perehtyneenä henkilönä rohkenen väittää, että sellaisiahan naiset ovat tuohon maailmanaikaan teoksen kuvaamassa yhteiskuntaluokassa olleet. Linna kyllä tiesi, mistä kirjoitti.
Alma ja Anna. Molemmat kuvaavat omalle ajalleen varsin tyypillisiä naistyyppejä. Alman hiljainen tyyneys säilyy tuoreena koko trilogian läpi, ja Annan "jumalisuuskin" muuttuu todemmaksi hänen valvoessaan Oton kuolinvuoteella. Naisten alistetusta asemasta trilogiassa tuskin voimme Linnaa syyttää?
Linnan naishahmot jäävät ehkä vaille mieshahmojen syvyyttä, mutta on ymmärrettävä, että Linna kirjoittaa (etenkin trilogian ensimmäisessä osassa) miesten maailmasta. Toisaalta tämä seikka ehkä jopa korostaa naishahmojen(ja koko asetelman) uskottavuutta.

Trilogian toisessa ja kolmannessa osassahan Linna varsin onnistuneesti omaksuu naisenkin näkökulman(esim. Koskelan Kaarina, Kankaanpään Elma, Koskelan Elina), joten pelkästään miesten maailmaa kuvaavaksi en kuitenkaan teosta tuomitsisi.

Minunlle Täällä Pohjantähden alla - trilogian mieleenpainuvimmaksi ja ristiriitaisimmaksi hahmoksi kohoaa Kankaanpään Elma. Elmasta haluaisinkin mielipiteitä kaikilta teokseen tutustuneilta?