Joskus saat minut lyömään päätäni seinään olemalla oma ihana itsesi, sekä toisen oma. Tulisiko minun katkaista kaikki yhteydet sinuun suojellakseni sydänparkaani (sekä päätäni), vai sinnitellä seurassasi? Järki käskee ottamaan etäisyyttä ja laittamaan silmälaput päähän, tulpat korviin ja lapaset käteen, sillä se tietää että sydän kärsii kun joutuu olemaan ilman seuraasi. Järki tietää myös että pelkkä ystävyys on mahdottomuus. Se on joko tai. Ilman tai kanssasi.
Kyllä vai ei
Kahden vaiheilla
8389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä katkaise yhteyksiä, ota vaan niitä minuun, siis yhteyksiä; jookos?
Kateltais sitten, vaik olenkin toisen oma. Salaa tietenkin.....
Vaikka ajatus onkin kutkuttava, ei se riitä minulle.
Tulipahan luettua tämäkin viesti ohi kulkiessa.
Kyllä järjen pitäisi sanoa, et ystävyys on aina mahdollista, tunteet voi "tietää" toisin.
Kannattaisi harkita sitä vaihtoehtoa kuitenkin, josko sitä vähän venyttämällä jaksaisi paremmin.
Minun sisälläni on kokonaisia valtameriä - siellä ei pienellä purjella purjehdita. Jos haluaa nostattaa myrskyn, on oltava valmis myös se vastaanottamaan.
Täällä mietin ihan samaa kuin aloittaja. Olo on surullinen, jos en voi olla yhteydessä, keskustella ja aistia läheisyyttä. Juuri oikean ihmisen kanssa.Tunnen, että mikään puolinainen ei onnistu, sillä parempi olisi kaikki täydellisesti yhden ja saman ihmisen kanssa - sillä ei ole sattuma, että nämä ihmiset kohtasivat ja tuntevat yhteenkuuluvuutta toisiinsa.
Jään miettimään tätä elämän ihmettä . . .
Samoja ajatuksia minäkin olen pyöritellyt. Ei hänenlaistaan olisi uskonut olevan olemassakaan, ellei olisi törmännyt, tavannut ja tutustunut. Ei kenenkään muun seura tunnu samalta ja on parempi jatkaa yksin vaikka seuraavat kymmenen vuotta kuin yrittää huijata itseään jonkun toisen seuralla.
On vaikea antaa vain murusia itsestään ystävyyden muodossa kun mukana tahtoo tulla koko paketti.
Olet aika kypsä mies Arto ;) ei voi erehtyä sun runo suoni kukkii todella.
Kypsä poimittavaksi? Monella nimellä olen kulkenut, mutta Artoksi ei ole kukaan vielä kutsunut.