Miten pääsen eroon tästä jatkuvasta ihmisten myötäilystä ja "mielistelystä"?? Henkisesti raskasta kun ei vaan osaa olla ilkeä kenellekkään eikä osaa sanoa vastaan oikeastaan missään asiassa. Jatkuva itsensä syyllistäminen ja muiden pillin mukaan pomppiminen riittäisi jo, en jaksa enää, mutta miten ihmeessä tästä pääsen eroon kun on jo ns. "tullut tavaksi"
Kaikki tuntevat minut tällaisena "kaikkien kaverina" ja ystävällisenä, hyvä sydämisenä ihmisenä..Jos yhtäkkiä alankin sanomaan omia mielipiteitäni ääneen ja opettelen sanomaan myös "ei", mitä siitä seuraa..
Kaikki tuntevat minut tällaisena "kaikkien kaverina" ja ystävällisenä, hyvä sydämisenä ihmisenä..Jos yhtäkkiä alankin sanomaan omia mielipiteitäni ääneen ja opettelen sanomaan myös "ei", mitä siitä seuraa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
...todennäköisesti pääset vaivastasi: "Et´ ole enää ns. kiltti tyttö, vaan tuhma!"
Mulla on vähän sama juttu. Olen ratkaissut asian niin, että mulla on tosi hyvä ystävä johon luotan täysin ja hänelle voin aina purkaa asioita, joita en uskalla sanoa ihmisille suoraan. Sellaisia asioita kuten jos tunnen, että mua on kohdeltu väärin tai jos joku ihminen ärsyttää mua, jne. Tälle ystävälleni voin myös kirota ja päästellä suusta sammakoita, vaikka muiden seurassa en käyttäytyisi niin. Se helpottaa ettei tarvii pitää kaikkia negatiivisia ajatuksia sisällään. Siihenhän lopulta sairastuu fyysisestikin, jos tukahduttaa todelliset tuntemuksensa. Olen opetellut myös kirjottamaan asioita "päiväkirjaan" tai oikeestaan se on vaan tavallinen ruutuvihko. Kirjotan sinne aina kun tuntuu siltä ja annan tulla tuutin täydeltä, sensuroimatta yhtään. Sekin helpottaa. Mua auttoi myös kun luin sellasen kirjan kuin "Hyväksy itsesi - uskalla elää" kirjoittanut Wayne W. Dyer, siinä on hyviä neuvoja, kuten kolmannessa luvussa: "Te ette tarvitse heidän hyväksymistään." En usko, että mun luonteella koskaan muututaankaan täysin välinpitämättömäksi ja ilkeäksi ihmiseksi, mutta aina voi ottaa askelia siihen suuntaan, että edes uskaltaa olla ainakin eri mieltä ja asettaa omat rajat. Jos et itse aseta omia rajojasi ja mieti mihin olet valmis ja sano tarvittaessa EI niin ei niitä kukaan muukaan aseta ja sitten kuihdut pois kokonaan kun et enää jaksa miellyttää muita. Kaikkein parhaiten muut hyötyisivät sinusta, jos ensisijaisesti auttaisit itseäsi jaksamaan ja vasta sitten muita. Olethan oman elämäsi tärkein henkilö. Ilman sinua ei olisi elämääkään. Pidä siis hyvä huoli itsestäsi. Opettele siihen, että tärkeintä on sinun hyväksyntä, ei muilta saatu hyväksyntä. Ota vaikka aikaa itsellesi ja mieti mitä nimenomaan SINÄ haluat. Opettele luottamaan itseesi. Ei kukaan kuole siihen, että hänelle sanotaan EI, vaikka voikin tulla vähän paha mieli, mutta ei maailma siihenkään kaadu. Kirjastoista löytyy kaikenlaisia hyviä oppaita tästäkin aihepiiristä.
Helpommin sanottu kun tehty!Itsekin kilttinä "kynnysmattona"kokoikäni elänyt.
Pikkuhiljaa pitänyt opetella pitämään omia puolia,sanomaan vastaan,ei mennä muiden mukana.Ei tapahdu yhdessä yössä.Aloitin menemällä peilin eteen,halaamalla itseäni ja sanomalla olen hyvä ihminen.Ennenkaikkea pitää opetella sanomaan EI,ja lopettamaan muiden mielistely jos et kelpaa sellaisena kun olet sellaiset ystävät joutavatkin mennä.Ne, jotka aidosti välittää ei käännä selkäänsä vaan seisovat edelleen vieressäsi,muut joutavatkin mennä.
Sairastutat itsesi olemalla liian kiltti ja se vie omaa energiaasi,etkä koskaan saa mitään takaisin.Sinä vaan annat toisille itsestäsi,saamatta mitään takaisin.
Voima muutokseen.Pidä itsestäsi huolta.