Milloin psyykkisesti sairaalle voidaan suorittaa niin sanottuja tarkistussoittoja, jolloin jos ei vastaa puhelimeen, niin poliisit tulee ovelle ja tarkistavat potilaan tilanteen? Onko tällöin kyseessä itsemurhavaarassa oleva, itsetuhoinen ihminen? Mutta eikö tilanne siinä vaiheessa ole jo sairaalahoitoa vaativa. Olen kuullut tarkistussoitoista, kokemuksia?
tarkistussoitoista
minä
19891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Poliisi ei saa tulla asuntoon sisälle kuin poliisilain ja pakkokeinolain suomissa rajoissa.
Poliisi voi poliisilain 11§ mukaan suojata välittömästi vaarassa olevan henkilön terveyttä, mutta ilmeisen mielisairaan kohdalla annetusta vira-avusta säädetään mielenterveyslaissa.
Mielenterveyslaissa lääkäri voi antaa virka-apu pyynnön poliisille vain siinä tilanteessa, että pakkohoitokriteerit ilmiselvästi täyttyisivät, henkilö pitäisi toimittaa sairaalaan ja potilaaksi katsottu käyttäytyisi vaarallisesti taikka vastaavaa.
Pakkokeinolain mukaisessa kotietsinnässä mainitaan henkilön etsinnästä, että kotietsintää voidaan toimittaa kiinni otettavan, pidätettävän tai vangittavan, tuomioistuimeen tuotavan taikka sinne rikosasiassa haastettavan vastaajan taikka henkilönkatsastukseen toimitettavan tavoittamiseksi.
Itse tiedän sen miten pakkohoitokriteereitä väärinkäytetään siten, että sairaalasta kotiutumisen ehtona on avohoito joka on vapaaehtoista. Samaista kaavaa noudattaen kotonaolon ehto voi olla tarkastus-soitot joka puolestaan voidaan katsoa kotirauhan häirinnäksi aivan kuten poliisin ovella käynnit, joten ihminen tulisi pitää sairaalassa meilenterveyslain mukaisesti taikka jättää rauhaan.
Kyseessä on siis mitä ilmeisemmin pienemmän paikkaunnan sisäinen potilaan höynäytys ja meilenterveyslain väärinkäyttö mikäli tarkistus-soittoja suoritetaan.
Mielenterveyden Keskusliiton tietopalvelusta? Puhelinnumero löytynee sivuilta www.mtkl.fi. Heillä on myös lakimiespalvelu, jos kysymykseesi vastaaminen vaatii sellaista asiantuntemusta.
Et vastannut minulle, mutta on äärettömän hienoa saada lisätietoa siitä, että pipäähoidossa ja olemassa muitakin osapuolia.
En itsekään tiennyt MTKL:n palveluista silloin, kun niitä olisin eniten tarvinnut. En tiennyt edes sitä, että potilaalla on tiettyjä lakiin kirjattuja oikeuksia. Ja kun en tiennyt oikeuksistani, en osannut niitä puolustaakaan. Nyt sitten jälkeenpäin olen nostanut meteliä sen minkä olen jaksanut.
Kerroppa omin sanoin minkälaisia oikeuksia olisit tarvinnut ja minkälaisissa tilanteissa.
- oikeus hyvään hoitoon ja siihen liittyvään kohteluun
- itsemääräämisoikeus
- tiedonsaantioikeus.
Kaikki nämä oikeudet olivat minulla koko ajan, mutta en tiennyt sitä. Tilanteita, joissa noita oikeuksia loukattiin, oli niin paljon ja niin monenkirjavia, etten yritäkään kuvata niitä tässä.
Lyhyesti sanottuna niissä oli yleensä kysymys siitä, että ammattihenkilöt käyttivät väärin sitä psykologista ja tiedollista valtaa, jota heillä minuun nähden oli.
Normaali huiputus on nähtävästi tämä, että seläntakana jounitellaan hoitoa. Valheellisia perusteita esittämällä katsotaan henkilö mielisairaaksi ja lähetetään tarkkailuun, jossa maksimiajan tultua voimaan ei haluta päästää vaatimuksista huolimatta ulos ja pakkohoidon kriteereitä etsitään vasta ns."vapaaehtoisessa hoidossa". Kotiutettuaan potilasta ahdistellaan omtiuisilla ehdollistamisilla ja tarkkailusoitoilla. "Potilaan" ahdistelu jatkuu työ ja siviilielämässä.
minulla ei ole tietoa. Ovatko nuo sinun omia kokemuksiasi?
Kokemusta on ja näissä asioissa tulee juuri kyseeseen itsemääräämisoikeudet, hyvä hoito ja tiedonsaantioikeus.
Terveyskeskuksessa ja mielisairaalassa höynäyttävät mieluusti sellaista joka ei luonnollisesti ole missään tekemisissä mielenterveyden kanssa, eikä näitä tietoja anneta edes hoidon aikana, joten kovassa ulkopuolisessa painostuksessa ainut tapa on jälkikäteen ottaa selkoa olemassaolevista lakipykälistä, valittaa vääryyksistä ja vaatia omia oikeuksiaan. Ehkä kostaa vääryyttä niille jotka vääryyttä ovat jakaneet.
Vääryyden osuessa kohdalle puhummukin hyvän hoidon puutteesta.
Lainatakseni sairaalan lääkäriä " sairaalassaolo on huonontanut mielenterveyttäsi, joten tarvitset hoitoa palautuaksesi sairaalahoidosta"
Onko potilaalla oikeus saada nähdä oma sairaskertomuksensa, potilaskansio. Kysyin osastolla ollessani kerran, että saanko nähdä mitä minusta on kirjoitettu, vastaus oli: ammattietiikkaamme ei kuulu, se että potilas lukee omia tietojaan, koska silloin sairaus voi pahentua oleellisesti.
Jokaisella potilaalla on oikeus tietää oma terveydentilansa. Käytännössä lääkärin pitää pyydettäessä nimetä sairaudet, sairauden tila ja hoitokeinoista se jota hän näistä haluaa tietää.
Saat kaikki itsestäsi koskevat asiakirjat pyydettäessä. www.tietosuoja.fi osoitteessa on tietosuojavaltuutun tietoja ja valmiita .pdf lomakkeita rekisteritietojen tarkastamiseksi.
henkilötietolaki 26§
alalla työskentelevänä voin valaista sinua sen verran,että aivan kaikkia epikriisejä EI anneta potilaan luettavaksi.
Sellaisia tietoja EI anneta potilaalle,jos katsotaan,että se on haitallista potilaan terveydelle.
Tälläistä tapahtuu harvoin,mutta tapahtuu.
Esim. suicidaaliselle potilaalle ei välttämättä anneta tiedoksi kaikkia häntä itseään koskevaa materiaalia.
Kirjoitat tuossa,että "saat kaikki itseäsi...",niin saakin,jos kyseessä ovat muut kuin psyyken sairaudet,psyyken sairauksissa on poikkeuksia tietojen annossa.
olen näiden asioiden kanssa tekemisissä päivittäin,ja sitä tietoa ei "pimitetä" siksi,että haluttaisiin "tehdä kiusaa" potilaalle,vaan ihan potilaan parhaaksi.
Että näin se asia menee,toki voit ottaa ja soittaa,kysyä siitä vielä,mutta saman vastauksen saat kuin mitä kirjoitin.
Kyllä tietosuojavaltuutelta löytyy työkalut saada potilaan arkistot auki. Mielenterveystoimisto ei ole mikään Supo jolla on niin salaisia papereita etteikö niitä saisi ulos.
Nämä sinun suicidaaliset (luultavasti itsemurha-alttiit) potilaat ovat niin pihalla ettei koko kirjanpitoa osaa edes kysellä.
alalla työskentelen,mutta en suinkaan missään Mielenterveystoimistossa!
En ymmärrä mistä sellaisen käsityksen sait.
Psyykenpotilaita kun hoidetaan,kuten,tiedät,monessa muussakin paikassa kuin Mielenterveystoimistossa!
Työskentelen suuressa psykiatrisessa sairaalassa,en todellakaan missään mainitsemassasi paikassa.
Ja niin se nyt vain on,että ei löydy tietosuojavaltuutetultakaan työkaluja saada arkistoja auki,ei kaikkien kohdalla,tai ei ainakaan siten,että hän luovuttaisi ne potilaalle.
Tälläisissä tapauksissa,jossa ei automaattisesti anneta potilaalle epikriisiä,päätöksen tekee hoitava psykiatri ja hänen pitää myöskin perustella miksi hän ei anna tietoja potilaalle.
En tiedä millä alalla itse toimit,ainakin kirjoituksistasi päätellen sinulla on kovasti antipatiaa kaikkia hoitoyksiköitä kohtaan,lienetkö sitten omassa sairaudessasi joskus tullut kaltoin kohdelluksi.
Itse olen tosiaan näiden asioiden kanssa päivittäin työni puolesta tekemisissä,joten asia jota kirjoitan on todellakin faktaa,ei arvailua.
Sinulla on kiroitustesi perusteella kaiketi huonoja kokemuksia Mielenterveystoimistosta...no,monella muullakin on julkisen sektorin puolella huonoja kokemuksia.
Onneksi on aina olemassa yksityinen sektori jonka puoleen voi hoitoasioissaan kääntyä,eli löytyy valinnan varaa,voi valita psykiatrinsa aivan itse,sitä taas ei voi tehdä esim. mainitsemassasi paikassa.
Itse olen joutunut kääntymään muutaman kerran univaikeuksien johdosta psykiatrin ja neurologin puoleen ja olen näillä kerroilla valinnut yksityisen lääkärin,kuten tulen jatkossakin valitsemaan,rahalla ei saa terveyttä,mutta parempaa palvelua sillä saa,mitä nyt on tullut kuunneltua näiden mainitsemiesi toimistojen asiakkaiden kertomuksia,aika surullista kuultavaa,ei kunnon psykoterapiaa,tavataan sairaanhoitajaa ja keskustellaan hänen kanssaan ym.
Psykiatrin tapaa hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa ym.
Yksityisen aplvelun käytössä on monia hyviä puolia.
Olen itse menossa Neurolle unitutkimuksiin,maksaahan se,mutta siitä kannattaa maksaa.
Terveys on minulle itselleni ainakin niin tärkeä asia,että se menee kaiken edelle.
Ja mainitsemani asia koskee muitakin kuin suicidaalisia potilaita,annoin sen vain esimerkiksi,minkä myöskin siihen kirjoitin,eli koskee myös muita kuin suicidaalisia potilaita tämä,ettei kaikkia epikriisejä potilaalle luovuteta.
Oma pikku mielesi teki tepposen. En kuvitellut sinun työskentelevän mielenterveystoimistossa. En jaksa lukea tuhatsanaista tilitystä alan ammattilaiselta, joten käteen jää se, että suurin psyykeongelmainen ryhmä löytyy näistä alan ammattilaisista jota ahdistelevat muita laillisesti perustaen asiansa toisten sairauteen.
Käytännössä "ammattilaisten" tietojen salassapito on ensimmäinen osoitus väärinkäyöksestä. Mikäli ihminen on sairas, niin sairaudessa ei ole mitään salassapidettävää. Miksi salassapito? Ehkä siksi, että potilas voisi itse tutkia kyseisen sairauden ja vaikkapa teettää uuden diegnoosin ulkopuolisella ja mikäli ulkopuolisen antama diegnoosi pidä yhtä papereiden kanssa, niin kyseessä on mitä selvemmin huijaus. Lääkäreiden toimintapaan ja haluun todella kuuluu toiminta jossa potilasta vedätetään toinen toistaan turhempaan hoitoon siltikään kertomatta mistä on kysymys. Näitä lääkäreitä me kansankeskuudessa kutsumme anaalisiksi.
Aivan. Mielenterveyssektorillahan tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita ihan vaan potilaan itsensä parhaaksi.
Mistään kiusan teosta ei siis missään tapauksessa voi olla kysymys, hyvänen aika. Ovathan nämä potilaan parhaaksi toimivat henkilöt sentään ammatti-ihmisiä ja tarkoittavat aina pelkästään hyvää.
Uskokoon ken tahtoo.
sinulle on vastattu tuolla tavalla, kyseessä on kyllä ollut räikeä lain rikkomus. Lähtökohta on, että potilaalle pitää antaa tämän omat tiedot luettavaksi. Kieltäytyminen pitää kirjallisesti perustella.
Silloin kun potilas on sairaalahoidossa papereiden luku voidaan evätä kuten sanoit. Siinä vaiheessa kun potilas on kotiutettu ei ole enää perusteltavissa kieltää omien potilastietojen luku. Ellei sairaala sitten ole kotiuttanut potilasta papereilla "suicidaalinen", mutta silloinhan olisi kyseessä hoitovirhe.