Karthago - out in the open

Miksi kivittää hyvää, mutta aliarvostettua kirjailijaa?
Mieti sitä.
Miksi niin tehdään?

'Ensimmäisen kiven' heitti Helsingin Sanomat, mutta se ei sattunut paljon - oli ehkä pikemminkin myönteinen juttu :)

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Juonia nousevan Rooman valtaa vastaan/HS20110415SI1KU05fzh

Kiistän kaiken :)

'Toisen kiven' heitti Aamuposti. Siinä oli 14.5. arvostelu, joka loppuu näin:

"Heikkilä kuuluu ehdottomasti tämän hetken historiallisen kirjallisuuden parhaimmistoon. Ehkei nyt aivan Mika Waltarin rinnalle, sillä Waltarin kirjoista löytyy enemmän syvällisyyttä. Heikkilän kirjat eivät pohdi samalla tavalla asioita, mutta ne ovat sujuvasti kirjoitettua historiallista tarinaa."

Kuka heittää 'kolmannen kiven'?

oletko sinä kovin herkkä, vai miksi kirjoitat täällä tuollaista? tuskin joudut kirjoja itse mainostamaan, ymmärtäisin että sen hoitaa media? jos minun kirjani vihdoinkin ilmestyisi kaupan hyllyille, en kärvistelisi sen arvosteluista suomi24:ssä, vaan makaisin karibialla pinacolada käpälässä....... ottaisin välimatkaa koko hommaan ;-D

En ole yhtään herkkä. Olen vain ilahtunut, että ylipäänsä ilmestyy kritiikkejä. Kolmannesta kirjastani ei ilmestynyt ilmestymisvuonna yhtään kritiikkiä eli kaksi on siihen nähden paljon.

Yleisesti vallitsee harhaluulo, että mediahuomio korreloi kirjalisen laadun kanssa. Pah! Ymmärtääkseni mediahuomio korreloi paremmin sen kanssa, kuka on kenen kaveri ja kuka makaa kenen kanssa. Hyvä esimerkki on kolmas romaanini: siitä ei julkaistu yhtään kritiikkiä ilmestymisvuonna, mutta teos palkittiin ilmestymisvuoden parhaana kaunokirjallisena teoksena.

Trendimielessä voisi ajatella, että jos kolmannesta kirjastani ei julkaistu yhtään kritiikkiä ilmestymisvuonna ja se oli ilmestymisvuotensa paras suomalainen kaunokirjallinen teos, merkit näyttävät hyvää Karhtagolle: nyt on julkaistu kaksi arvostelua ja ne ovat molemmat myönteisiä.... sen täytyy siis olla parempi kuin kolmas?

Paljon on vielä pinnan alla. Karthagossa kuitenkin minäkertoja nai alaikäistä tyttöä. seuraa vastasyntyneiden lasten polttouhrausta ja ristiinnaulitsemista. Löytyykö kriitikko, joka uskaltaa kosketella näitä aiheita mediassa? Ei varmaan, koska kukaan kriitikko ei uskalla mennä näihin.

olet sinä aika hassu................... no kuka haluaa lukea vauvojen ristiinnaulitsemisesta???
en minä ainakaan.

Karthagossa ei ristiinnaulita vauvoja. Siinä poltetaan vauvoja ja ristiinnaulitaan aikuinen mies. Samoin tehdään muuten Raamatussa.

"Yleisesti vallitsee harhaluulo, että mediahuomio korreloi kirjalisen laadun kanssa. Pah! Ymmärtääkseni mediahuomio korreloi paremmin sen kanssa, kuka on kenen kaveri ja kuka makaa kenen kanssa. "

Kiitos näistä sanoista.
Menisin pidemmälle ja väitän, että saadakseen kirjansa julki pitää maata enemmän kuin pedata säsikirjoitusta hyväksi.

Minulla oli äskettäin suomalaisten dekkareiden maraton.
Yllätyin, miten vaikeaa kirjastosta oli saada täysin tuntemattomien kirjailijoiden teoksia. Useat olivat lainassa ja monilla vielä varausjono.
Melkein kaikki nämä kirjailijat pesivät taidoissa kirkkaasti nämä julkisuudessa viihtyvät kirjailijat.
Yksi heistä oli kustantamosi, Kariston, Timo Sandberg.

Nyt kun saan tilaisuuden kiittää suoraan kirjailijaa hyvästä kirjasta on se tietenkin tehtävä.
Löysin kirjan kirjaston uutuushyllystä, ja se oli hyvä löytö.
Joten KIITOS:
Jotenkin kirjasi ovat päässeet livahtamaan niin etten ole niitä hoksannut, ainoastaan Merikonsulin olen lukenut, ja siitäkin pidin.
Nyt tietysti etsin loputkin luettavakseni ja odotan mielenkiinnolla uusia kirjoja.

khdvwd:lle,

KIITOS kiittämisestä. Kiva, että teksti maistui.

Olen kirjoittanut seitsemän kirjaa, joista olet lukenut kaksi - ensimmäisen ja viimeisimmän. Puuttuvat viisi eivät ole ehkä ole sen parempia, mutta eivät myöskään yhtään huonompia :)

Lopputulos: 4 heitettyä kiveä. Kaikki hyviä arvosteluja. Trendi jatkaa vanhaa linjaa.

http://www.kolumbus.fi/j.m.heikkila/arvostelut.html

Joskus pohdin, että olisi kiva tietää, miltä kirjailijasta tuntuu, kun julkaistaan tyrmäävän negatiivinen arvostelu. Osaan lähestyä aihetta lähinnä teoreettisesti, koska ei ole omalle kohdalle vielä sattunut :)

Taas lensi kivi, mutta tämä muksahti pehmeästi :)

http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/252624.html

Sovitut esiintymiset Karthagon osalta on käyty läpi. Vielä tämän viikon maanantaina oli esiintyminen Suomalaisella Klubilla, missä tänä vuonna julkaisseet klubin jäsenet saivat kertoa teoksistaan. Nyt tästä eteenpäin kalenteri on tyhjä - Karthago on siis eilispäivän juttu :(

Huokaus...

Yhden kirjan elämä markkinassa on taas koettu. Monta mukavaa kokemusta on ollut. Kivaa on ollut.

Jatkon suhteen on tosi tyhjä olo. Olen saanut sen verran hyviä arvosteluja, että vaikea kuvitella minun pystyvän enää kirjoittamaan parempaa kirjaa. Kolmen ensimmäisen kirjan osalta Waltari-vertailu oli kritiikkien keskeinen kärki (joko 'kuten' tai 'ei ihan yllä' moodissa), sitten meni pari kirjaa vähemmällä Waltari-kortilla... nyt on ollut suuri ilo todeta tämän tarpeettoman Waltari-wertailun päättyneen:
- Turun Sanomien arvostelussa todettiin, ettei Heikkilän ja Waltarin vertailussa ole mieltä (siis jo loppuun kulutettu aihe)
- Sanojen Ajan koko tuotantoa käsittelevässä arvostelussa vihjattiin jo, että voisin olla parempi kuin Waltari. Tämä on ihan loogista: esim. elokuvataiteessa Avaruusseikkailu 2001 oli aikanaan tosi kova hitti, mutta nykyaikaiselle katsojalle se on liian hidastempoinen. Samoin on käynyt kirjallisuudessa. Waltari oli aikanaan guru, joka kanonisoitiin. Nykypäivän vaatimus kerronnalle on kuitenkin nopeatempoisempi. Niinpä tämän päivän oloihin paremmuus voi asettua toisin, kuin vannoutunut Waltarin kanonisoija on valmis tunnustamaan :)

Nyt pitää kovasti pohdiskella, mitä seuraavaksi kirjoittaisi. Mieli tuntuu tyhjältä, mutta ehkä vielä yksi tarina syttyy mielessä elämään kehkeytyäkseen täysimittaiseksi tarinaksi.

Taidan kirjoittaa seuraavaksi runokirjan.

terveisin,

Jukka M. Heikkilä
kirjailija

Eikös ne kirjallisuuspalkinnot tule vasta ensi vuonna tämän vuoden teoksista?
Ei siis vielä välttämättä ohi.